Kallias III
| Kallias | |
|---|---|
| Καλλίας | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 450 eaa. Ateena |
| Kuollut | n. 367/366 eaa. |
| Vanhemmat | Hipponikos II ja ? |
| Puoliso |
Glaukon II:n tytär Iskhomakhoksen ja Khrysillan tytär Khrysilla |
| Lapset | Hipponikos III |
Kallias (m.kreik. Καλλίας, lat. Callias; n. 450–367/366 eaa.) oli antiikin kreikkalainen, joka oli kotoisin Ateenasta ja kuului Kalliasten ja Hipponikosten ylimyssukuun. Hän oli aikansa rikkain ateenalainen, ja hänet tunnettiin tuhlailevasta elämäntavasta. Erotuksena suvun muista samannimisistä häneen viitataan tutkimuksessa nimellä Kallias III.[1][2][3]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kallias oli Hipponikos II:n poika ja kotoisin Alopeken demoksesta. Hänen äitinsä oli nimeltä tuntematon alkmaionidien sukuun kuulunut nainen, joka oli aiemmin ollut naimisissa Perikleen kanssa ja oli myös sukua Perikleelle.[1][4]
Kalliaan ensimmäinen vaimo oli Glaukon II:n nimeltä tuntematon tytär. Avioliitto solmittiin noin vuonna 423–421 eaa., ja he saivat pian pojan, Hipponikos III:n. Vaimo kuoli ennen vuotta 413 eaa. Sen jälkeen Kallias avioitui Iskhomakhoksen ja Khrysillan tyttären kanssa. Kun Iskhomakhos kuoli vuonna 412 eaa. tai sen jälkeen, Kallias avioitui Khrysillan itsensä kanssa. Myös heillä oli poika, jonka nimeä ei tunneta.[1][5] Avioliittojen kiemurat liittynevät omistusjärjestelyihin. Kalliaan sisko Hipparete naitettiin Alkibiadeelle suurilla myötäjäisillä, jotka Kallias ilmeisesti maksoi.[1]
Kalliaan isältään saama perintö teki hänestä aikansa rikkaimman ateenalaisen. Vauraus oli pitkälti peräisin Laureionin hopeakaivoksista, joita kaivettiin orjatyövoimalla, ja jotka tuottivat Kalliaalle kuusi talenttia vuodessa. Kaivostulot kuitenkin romahtivat peloponnesolaissodan aikana vuoteen 414 eaa. mennessä. Suvulla oli myös maatalousmaata. Lisäksi Kallias sai tuloja isältä perimästään, keryksien suvulle kuuluneesta papillisesta toimesta Eleusiin mysteerien soihdunkantajana. Toisaalta vauraus toi mukanaan kalliita julkisia tehtäviä.[1]
Antiikin lähteet antavat Kalliaasta yksimielisen kuvan turhamaisena ja holtittomana tuhlurina, joka käytti suuren perintönsä sofisteihin, imartelijoihin ja naisiin. Tämän piirteen sanotaan ilmenneen hänessä jo niin varhain, että hänestä puhuttiin jo ennen isänsä kuolemaa perheensä ”pahana henkenä” (ἀλιτήριος, alitērios).[3][6][7] Kallias osti opetusta Protagoraalta, Prodikokselta ja Hippiaalta.[1]
Kalliaan tuhlailevaisuutta kuvasi erityisesti Andokides.[3][8] Vuonna 400 eaa. Kallias yritti tuhota Andokideen uran syyttämällä häntä pyhäinhäväistyksestä, turvananojan merkkinä toimineen oksan asettamisesta Eleusiin temppelin alttarille mysteerien aikana. Andokides itse väitti puolustuksessaan, että oksan oli laittanut alttarille Kallias, joka kantoi hänelle kaunaa.[3][8]
Kallias esiintyy usein myös komedioissa ja Platonin dialogeissa. Eupolis mainitsee hänet komediassaan Imartelijat (Kolakes) jo vuonna 421 eaa., ja hän vaikuttaa saaneen isänsä perinnön hieman aiemmin.[3][9] Ksenofonin Pidot ja Platonin Protagoras sijoittuvat Kalliaan kotiin. Varsinkin jälkimmäisessä Kallias kuvataan vähäpätöisenä harrrastelijana, joka on vaikuttunut Protagoraan ja Sokrateen älyllisestä kaksinkamppailusta.[3][10] Platon ja Kallias olivat sukua Kalliaan ensimmäisen vaimon kautta.[1]
Vuonna 406 eaa. Kallias toimi trierarkkina Arginusain taistelussa.[1] Vuonna 391 eaa. hän toimi strategoksena ja komensi ateenalaisia hopliitteja Lekhaionin taistelussa, joka päättyi ateenalaisten voittoon Ifikrateen johdolla.[1][3][11] Kallias oli Spartan perinnöllinen proksenos, ja sai näin tehtävän toimia rauhanneuvottelijana Spartan suuntaan vuonna 371 eaa. Ksenofon kertoo hänen pitäneen kyseisessä yhteydessä erikoisen ja omahyväisen puheen.[3][12]
Kalliaan kerrotaan lopulta tuhlanneen suuren osan omaisuudestaan niin, että se oli noin vuonna 390 eaa. kutistunut kahteen talenttiin.[1][13] Myöhemmissä komedioissa hänet kuvataan rutiköyhäksi ja kerjäläiseksi.[1] Aelianus sanoo virheellisestti, että Kallias olisi tehnyt itsemurhan.[3][14]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k Nails, Debra: The People of Plato: A Prosopography of Plato and Other Socratics, s. 68–74. Indianapolis: Hackett, 2002. ISBN 0-87220-564-9. (englanniksi)
- ↑ Freeman, Kathleen: Portrait of a Millionaire – Callias Son of Hipponicus. Greece & Rome, Oct., 1938, 8. vsk, nro 22, s. 20–35. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Smith, William: ”Callias III”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Perikles 24.
- ↑ Andokides: Mysteereistä (De mysteriis) 126.
- ↑ Andokides: Mysteereistä (De mysteriis) 130; vrt. Aristofanes: Sammakot 429, Linnut 284–; Skolia Aristofaneen Sammakoihin 502; Athenaios: Deipnosofistai 4.169a; Aelianus: Varia historia 4.16.
- ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἀλιτήριος A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
- ↑ a b Andokides: Mysteereistä (De mysteriis) 110–131.
- ↑ Athenaios: Deipnosofistai 5.218c.
- ↑ Platon: Protagoras 335, 338; vrt. Platon: Sokrateen puolustuspuhe (Apolologia) 20a, Theaitetos 165a, Kratylos 391.
- ↑ Ksenofon: Hellenika 4.5.13.
- ↑ Ksenofon: Hellenika 6.3.2–, vrt. 5.4.22.
- ↑ Athenaios: Deipnosofistai 12.537c; Lysias: Aristofaneen omaisuudesta (Pro Aristoph. bon.) 50.
- ↑ Aelianus: Varia historia 4.23.