Pidot (Ksenofon)

Pidot
Συμπόσιον
Alkuperäisteos
Kirjailija	Ksenofon
Kieli	muinaiskreikka (klassinen)
Genre	filosofia
Julkaistu	n. 378–371 eaa.
Suomennos
Suomentaja	Pentti Saarikoski
Kustantaja	Otava
Julkaistu	1960
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Pidot (m.kreik. Συμπόσιον, Symposion; lat. Symposium) on Ksenofonin kirjoittama sokraattinen dialogi, joka kuvaa Sokrateen ja hänen ystäviensä keskustelua pidoissa, jotka rikas Kallias tarjosi Autolykokselle, Lykonin pojalle. Keskustelu käsittelee erityisesti rakkautta.

Historia

Ksenofonin Pidot on valmistunut joskus ennen vuotta 371 eaa. Siinä oleva viittaus Theban pyhään joukkoon on mahdollinen vuoden 378 eaa. jälkeen, mutta väite sen paremmuudesta spartalaisiin nähden ei olisi uskottava enää vuoden 371 eaa. Leuktran taistelun jälkeen. Platonin vastaava teos Pidot ajoitetaan yleensä vuosiin 384–378 eaa. Vaikka teoksissa on yhtäläisyyksiä, niiden keskinäinen kirjoitusjärjestys on epävarma. Vanhan perinteen mukaan Platonin Pidot olisi kirjoitettu ennen Ksenofonin vastaavaa teosta, mutta jotkut pitävät Ksenofonin Pitoja tämän nuoruudentyönä ja katsovat, että Platonin teos kirjoitettiin sen jälkeen. Nykyisin katsotaan, että Ksenofon vaikutti todennäköisesti Platoniin, mutta lisäsi myöhemmin oman teoksensa lukuun 8 pitkän puheen homoseksuaalisesta rakkaudesta, mutta tämä jäi keskeneräiseksi.

Ksenofonin dialogi sijoittuu vuoteen 422 eaa., jolloin nuori Autolykos on voittanut Ateenan Panathenaia-kilpailun ja Kallias (III) järjestää juhlat hänelle ja hänen isälleen. Kallias oli Marathonin taisteluun osallistuneen Kallias II:n pojanpoika.

Sisältö

Dialogin teksti on jaettu yhdeksään vaihtelevanpituiseen lukuun. Keskustelun keskuksena ja moraalisen käyttäytymisen mittapuuna toimii Sokrates. Mukana ovat muun muassa Kallias, Autolykos ja hänen isänsä Lykon, sofisti Antisthenes, demokraatti Nikeratos, Sokrateen ystävän poika Kritobulos, Kalliaan velipuoli Hermogenes sekä Platonin setä Kharmides. Useat osanottajat, kuten Antisthenes, Kritobulos ja Hermogenes, olivat mukana myös Sokrateen kuolinhetkellä.

Kuten Platonilla, dialogin pääteemana on rakkaus (eros) ja sen oikea muoto. Samalla Ksenofon hahmottelee Sokrateen luonnetta. Nuori Autolykos esiintyy dialogissa Kalliaan rakastettuna. Ksenofon halusi kuvata sekä herrasmiesten vakavat että keveämmät hetket, ja tällaisessa yläluokan juhlassa rakastaja saattoi esitellä nuoremman rakastettunsa kunniallisessa seurassa. Kertomus huipentuu siihen, että Sokrates ylistää Kalliaan rakkautta Autolykokseen. Sokrateen mukaan pelkkä fyysisen nautinnon tavoittelu on halpamaista, mutta rakastetun hyveen innoittaminen on jaloa. Pitojen oheisjärjestelyt on kuvattu taidokkaasti, ja teos on kiinnostava kuvauksena ateenalaisista juomingeista sekä niihin liittyvästä huvituksesta ja keskustelusta.

Luku 1. Ksenofon kertoo, kuinka kauniiden ja hyveellisten miesten teot ovat muistamisen arvoisia paitsi vakavissa myös leikillisissä tilanteissa. Hän kuvaa juhlaillallisia, joihon osallistuvat Sokrates ja hänen ystävänsä, ja jotka järjestetään Kalliaan kodissa Autolykokselle, joka on juuri voittanut nyrkkeilyottelun. Vieraat, joihin Sokrateen seuruekin liittyy, vaikuttuvat nuorukaisen ulkonäöstä ja arvokkaasta käytöksestä. Pidoissa vallitsee hillitty tunnelma, kunnes koomikko Filippos saapuu pyytämättä mukaan. Aluksi hänen vitsinsä eivät naurata ketään, mikä saa hänet vaipumaan synkkyyteen. Hän valittaa, että koska ihmiset eivät enää naura, hänen ammattinsa on menettänyt merkityksensä. Lopulta Filippos rohkaistuu Kritobuloksen naurun ansiosta ja liittyy taas mukaan toiveikkaana.

Luku 2. Illallisen päätyttyä saapuu syrakusalainen esiintyjäryhmä — huilunsoittaja, poika ja tanssijatar — jotka esittävät taitavia ohjelmanumeroita. Sokrates kiittää Kalliasta loistavasta kestityksestä, mutta torjuu hajuvedet, jotka eivät hänen mielestään sopineet miehille. Keskustelu siirtyy hyveiden ja kauneuden lähteisiin, ja Sokrates korostaa esimerkin ja harjoituksen voimaa. Tanssijattaren taidokkaat ja rohkeat suoritukset herättävät ihailua ja tuovat esiin kysymyksen, onko urheus opetettavissa, mihin Sokrates vastasi vertauksella hevosista ja vaikean vaimon hyödyllisyydestä. Näytöksiä seuraa myös pojan tanssi, jota Sokrates ylistää liikunnallisena harjoituksena. Hän haluaisi itsekin oppia tanssia, mikä huvittaa muita. Lopulta koomikko Filippos imitoi esityksiä ja saa kaikki nauramaan. Sokrates toteaa viinin tekevän ihmisistä iloisempia ja vertaa sen vaikutusta kasvien kasvuun, korostaen kohtuullista juomista nautinnon lähteenä.

Luku 3. Poika esiintyy laulamalla ja soittamalla lyyraa huilun säestyksellä, ja esitys herättää ihastusta. Sokrates ehdottaa, että myös läsnäolijat yrittäisivät viihdyttää tai hyödyttää toisiaan. Kallias lupaa paljastaa viisautensa, jos muutkin kertovat, missä taidossa he eniten loistavat. Seuraa keskustelu, jossa kukin kertoo ylpeydenaiheensa: Kallias uskoo voivansa parantaa ihmisiä oikeudenmukaisuuden avulla, Nikeratos osaa koko Homeroksen runouden ulkoa, Kritobulos ylpeilee kauneudellaan, Antisthenes omaisuudellaan, vaikka hänellä ei ole rahaa, Kharmides köyhyydellään, Sokrates — leikillisesti mutta vakavasti — parittajan taidollaan. Filippos korostaa koomikon kykyjään, Lykon on ylpeä poikansa Autolykoksen menestyksestä, kun taas Hermogenes arvostaa ystäviensä hyveitä ja tukea. Keskustelu etenee humoristisesti mutta paljastaa osallistujien arvoja ja itsetuntemusta.

Luku 4. Illallisen päätyttyä Sokrates ehdottaa, että kukin esittäisi, miksi on ylpeä mainitsemastaan asiasta. Kallias aloittaa väittäen, että tekee ihmisistä oikeudenmukaisempia rahalla, mutta Antisthenes kyseenalaistaa, miten rahan antaminen voisi vaikuttaa sielun oikeudenmukaisuuteen. Kallias puolustautuu toteamalla, että ihmiset, jotka ymmärtävät rahan arvon, pidättyvät rikoksista, mutta samalla myöntää, etteivät he vastapalveluksena osoita kiitollisuutta – päinvastoin, he jopa suuttuvat. Antisthenes ivaa tätä vertaamalla tilannetta siihen, kuinka käsityöläinen voi rakentaa taloja muille, muttei itselleen. Sokrates puolestaan keventää tilannetta vertaamalla sitä ennustajiin, jotka ennustavat muille mutteivät itselleen. Tämän jälkeen Nikeratos kertoo ylpeänä osaavansa Homeroksen runot ulkoa ja väittää tämän tiedon tekevän hänestä hyödyllisen seuralaisen, sillä Homeroksen teokset käsittelevät kaikkea inhimillistä elämää – jopa viinin maustamista sipulilla. Tämä herättää huvitusta, ja Kharmides pilkkaa, että Nikeratos haluaa tuoksua sipulilta, jotta vaimo uskoisi hänen pysyneen uskollisena.

Antisthenes perustelee ylpeyttään vähäisestä varallisuudestaan toteamalla, että todellinen rikkaus ja köyhyys eivät ole taloudellisessa omaisuudessa, vaan ihmisen sielussa. Hän kertoo, kuinka näkee rikkaitakin ihmisiä jatkuvassa puutteessa ja ahneudessa, kun taas hänellä itsellään on kaikki tarpeellinen: ruokaa, juomaa, vaatetusta ja jopa seuraa, ilman että joutuu näkemään vaivaa tai kuluttamaan. Hän korostaa tyytyväisyyttä yksinkertaisuuteen ja sisäiseen hallintaan, ja pitää itseään riippumattomana ja vapautensa säilyttäneenä. Hänen rikkautensa on se, ettei tarvitse mitään, ja hän voi jakaa tätä sisäistä runsautta ystävilleen. Lopuksi hän esittää kiitollisuutensa vapaalle ajalle, joka mahdollistaa arvokkaan elämän ja Sokratesta muistuttaen viisaiden seuraamisen. Tämä herättää sekä ihailua että leikkimielistä naljailua keskustelukumppaneissa, ja lopuksi keskustelu siirtyy Sokrateseen, joka vitsaillen myöntyy olevansa taitava ”sielujen yhdistäjä” eli hyvä ”sielunvälittäjä” – vaikka Antisthenes ensin loukkaantuukin tämän sanavalinnoista.

Luku 5. Kallias yllyttää Kritobulosta kauneuskilpaan Sokrateen kanssa, ja Sokrates suostuu leikillisesti, pyytäen lamppua lähemmäs, jotta tuomarointi olisi tarkkaa. Keskustelussa he vertailevat ruumiinosiaan: Sokrates väittää silmiensä olevan paremmat, koska ne näkevät sivuillekin; nenänsä hajuaistin olevan tehokkaampi, koska sieraimet ovat levittäytyneet; suunsa hyödyllisemmän paksujen huulten vuoksi; ja ulkonäkönsä muistuttavan jumalten suosimia sileenejä enemmän kuin Kritobuloksen. Kritobulos antaa lopulta periksi ja pyytää äänestystä, peläten Sokrateen ja Antistheneen ”rikkautta” eli vaikutusvaltaa. Äänestys järjestetään salaa, mutta Sokrates ohjaa tilannetta tuomarien huijaamisen estämiseksi ja ehdottaa voittajalle palkinnoksi suudelmia. Kun Kritobulos lopulta voittaa yksimielisesti, Sokrates huomauttaa, että tämän raha näyttäisi turmelevan tuomaritkin, toisin kuin Kalliaan oikeamielisyyttä lisäävä varallisuus.

Luku 6. Kritobuloksen voiton jälkeen toiset vaativat hänelle suudelmia, toiset kehotuksia isännälle, ja kolmannet jatkavat pilailua. Hermogenes pysyy vaiti, ja Sokrates kysyy, mitä on juopottelusta johtuva sopimaton käytös (παροινία, paroinia); Hermogenes vastaa sen olevan muiden harmittamista viinin äärellä – kuten hänen hiljaisuutensakin. Seurue jatkaa leikillistä sanailua. Syrakusalainen viihdyttäjä närkästyy, koska hänen esityksiään ei huomioida, ja pilkkaa Sokratesta ”pilvissä ajattelijaksi”; Sokrates vastaa nokkelasti puolustellen jumalallisia asioita ja kääntäen pilkan takaisin. Filippos vitsailee edelleen, kunnes Sokrates kehottaa häntä olemaan vertaamatta muita kehenkään – ei hyviin eikä huonoihin. Lopulta sanailu tyrehtyy, ja paheksuttu käytös rauhoittuu.

Luku 7. Syntyneen hälinän keskellä Sokrates ehdottaa, että kaikki laulaisivat yhtä aikaa, ja aloittaa itse laulun. Tämän jälkeen akrobaattipoika ja -tyttö valmistautuvat esitykseen pyörivällä savenvalajan kiekolla. Sokrates ilmaisee huolensa, etteivät vaaralliset temput sovi juhlaan ja että vaikka temput voivat olla ihmeellisiä, ne eivät tuota todellista nautintoa. Hän pohtii myös luonnonilmiöitä, kuten lampun valoa ja öljyn ja veden vaikutusta tuleen, mutta toteaa, ettei niiden tutkiminen sovi juhlatunnelmaan. Sen sijaan hän ehdottaa tanssia, jossa jäljitellään kauniita jumalallisia hahmoja, mikä tekisi juhlista miellyttävämmät. Syrakusalainen suostuu ja lupaa esittää juuri sellaisia näytöksiä.

Luku 8. Sokrates aloittaa ylistämällä Erosta jumalana, joka on ikuinen ja vaikuttaa kaikkien sydämissä. Hän käy läpi, kuinka jokainen läsnäolija on jollain tavoin rakastunut: toiset kauneuteen, toiset hyveeseen. Hän erottaa kahdenlaisen rakkauden: alempiarvoisen, kehoa tavoittelevan Afrodite Pandemokseen eli ”kaiken kansan Afroditen”, ja korkeamman, sieluun ja hyveeseen kohdistuvan Afrodite Uranian eli ”taivaallisen Afroditen”. Jälkimmäistä hän pitää jalompana ja kestävämpänä. Kehoon perustuva rakkaus kuihtuu ajan myötä, kun taas sieluun kohdistuva kasvaa iän ja viisauden mukana. Tällainen rakkaus synnyttää molemminpuolisen kunnioituksen, luottamuksen ja toveruuden, joka säilyy läpi elämän. Sokrates moittii niitä, jotka käyttävät nuoruutta ja viehättävyyttä hyväksi himojensa tyydyttämiseksi, ja korostaa, että rakastajan tulisi pyrkiä tekemään rakastetustaan parempi ihminen. Hän vertailee kehoa tavoittelevan rakastajan olemusta vuokraajaan ja sielua tavoittelevan maanviljelijään: edellinen haluaa vain hyötyä, jälkimmäinen kasvattaa ja kehittää. Lopuksi hän tähdentää, että paras hyöty rakkaudesta syntyy silloin, kun rakastaja tekee rakastetustaan hyveellisen, koska samalla hänen on itsekin kehityttävä hyveessä.

Sokrates jatkaa Eroksen ylistystä osoittaakseen, että niin jumalat kuin sankaritkin arvostavat sielun ystävyyttä kehon nautintoja enemmän. Hän esittää myyttisiä esimerkkejä kuten Herakles, dioskuurit ja Ganymedes, joiden jumalallinen kunnioitus perustui heidän hyveisiinsä eikä ulkonäköön. Sokrates painottaa, että aito rakkaus synnyttää rohkeutta, häveliäisyyttä ja suuria tekoja – kuten historia ja tavat muun muassa Spartassa todistavat. Hän kehottaa Kalliasta pyrkimään hyveeseen ja esikuvaksi yhteiskunnalle, koska hänellä on siihen kaikki edellytykset: ylhäinen syntyperä, kunniakas asema ja kelvollinen ruumiinrakenne. Lopuksi Sokrates lupaa ohjaavansa Kalliasta kohti todellista poliittista mainetta, jos tämä todella kehittää itseään hyveessä eikä vain tavoittele ulkoista mainetta.

Luku 9. Sokrateen puhe päättyy ja Lykon kiittää Sokratesta tämän hyveellisyydestä. Tämän jälkeen syrakusalainen antaa esityksen, jossa Ariadne saapuu koristeltuna morsiamena ja istuu valtaistuimelle, kun Dionysos astuu esiin musiikin soidessa. Ariadne osoittaa iloaan mutta pysyy paikallaan, kunnes Dionysos lähestyy, istuutuu hänen syliinsä ja suutelee häntä hellästi, mihin Ariadne vastaa vastahakoisen ujosti mutta ystävällisesti. Katsojat osoittavat suosiotaan, ja rakastavaisten suudelmat ja syleilyt näyttävät aidolta intohimolta. Dionysos kysyy Ariadnelta, rakastaako hän tätä, ja Ariadne vannoo niin vakuuttavasti, että kaikki uskovat heidän rakastavan toisiaan. Esitys huipentuu siihen, että osallistujat liikuttuvat: naimattomat vannovat menevänsä naimisiin, naimisissa olevat kiiruhtavat kotiin vaimojensa luo, ja Sokrates, Kallias, Lykon ja hänen poikansa lähtevät kävelylle. Pidot päättyvät.

Kirjallisuutta

Suomennos

• Ksenofon: Pidot. Teoksessa Sokrates. (Suomennos ja selitykset Pentti Saarikoski) Helsinki: Otava, 1960.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

• Xénophon: Le Banquet. Teoksessa Xénophon: Le Banquet - Apologie de Socrate. (Texte établi et traduit par François Ollier. Collection Budé.) Les Belles Lettres, 1961. ISBN 9782251003344 (muinaiskreikaksi) (ranskaksi)
• Xenophon: Symposium. Teoksessa Xenophon: Memorabilia. Oeconomicus. Symposium. Apology. (Translated by E. C. Marchant, O. J. Todd. Revised by Jeffrey Henderson. Loeb Classical Library 168.) Cambridge, MA: Harvard University Press, 2013. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sokrateen puolustuspuhe Wikimedia Commonsissa

• Ξενοφών: Συμπόσιον. Wikiaineisto. (muinaiskreikaksi)
• Xenophon: Symposium. Perseus. (muinaiskreikaksi)
• Xenophon: Symposium. Perseus. (englanniksi)
• Xenophon: The Symposium Käännös Henry Graham Dakyns. Project Gutenberg (englanniksi)