Kalervo Tuukkanen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kalervo Tuukkanen 1950-luvun lopulla.

Kalervo Tuukkanen (14. lokakuuta 1909 Mikkeli12. heinäkuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen taidemusiikin säveltäjä.[1] Hän voitti hopeaa Lontoon kesäolympialaisten 1948 taidelajien orkesterimusiikin sarjassa teoksellaan Karhunpyynti.[2]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuukkasen vanhemmat olivat ylikonduktööri Otto Wilhelm Tuukkanen ja Anna Härkönen ja puoliso vuodesta 1935 Gunhild Katharina Sigfrids. Hän tuli ylioppilaaksi 1928 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1933. Sävellysopintoja Tuukkanen harjoitti Leevi Madetojan johdolla, mutta opiskeli myös Helsingin konservatoriossa.[3] Madetojasta Tuukkanen julkaisi myöhemmin myös elämäkerran. Säveltämisen ohessa hän toimi kapellimestarina, kuoron- ja orkesterinjohtajana sekä musiikin- ja laulunopettajana ja oli perustamassa muun muassa Suomen Säveltäjät ry:tä, jonka sihteeri hän oli vuodesta 1945[3]. Tuukkanen julkaisi myös muun muassa aforismikokoelman Tuumailuja (1960). Hän perusti edelleen toimivan Helsingin Laulu -sekakuoron vuonna 1951. Sävellyskonsertit Tuukkanen piti Viipurissa 1937 ja Helsingissä 1939 ja 1945[3].

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karhunpyynnin op. 31 partituurin ensimmäinen sivu. Sävellys voitti hopeaa Lontoon olympialaisten taide­kilpailussa 1948.

Sävellyksiä ja sovituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuukkanen sävelsi kaikkiaan kuusi sinfoniaa ja kolme konserttoa (kaksi viululle ja yhden sellolle). Hänen sävellyksiään ovat muun muassa seuraavat:[3]

  • Sinfoninen runo Kalvean immen tarina, 1935-1936
  • Serenata giocosa, 1937
  • Sinfoninen fantasia, 1938–1939
  • Pieni sarja, 1939
  • Romanttisia tuokiokuvia I–II, 1940
  • Teini-sarja, 1940
  • Luonnekuvia kolmesta muskettisoturista I–IV, 1942
  • Näyttämömusiikkia Kaj Munkin näytelmään Rakkaus 1942, Toivo Pekkasen teokseen Ihmisen tie 1944 ja Ainikki Kiven satunäytelmään Kultainen karpalo, 1945
  • Viulukonsertto, 1943
  • Sinfonia, 1944
  • Kantaatteja
  • Yksin- ja kuorolauluja, mukaan lukien laulut Aleksis Kiven sanoihin kuten Ikävyys, Sunnuntai ja Oravan laulu
  • Kansanlaulusovituksia

Kirjallisia teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leevi Madetoja: Suomalainen säveltäjäpersoonallisuus, WSOY, 1947.
  • Tuumailuja, 1960.
  • Tuuma tuumalta, 1964.
  • Forum artis: Taiteilijajärjestöjen keskusliitto (toim.), Forum artis, 1973.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan musiikkitieto, s. 450. Otava, Helsinki 1997.
  2. Mannerla, Einari: Mitä Missä Milloin 1951, s. 340. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
  3. a b c d Tuukkanen, Kalervo: ”Kalervo Tuukkanen”, Suomen säveltäjiä, s. 690-696. Toimittanut Sulho Ranta. Porvoo: WSOY, 1945.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.