Kaarlo Luoto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kaarlo Vihtori (Karl Viktor) Luoto (20. syyskuuta 1875 Rautalampi - 26. tammikuuta 1947 Leppävirta) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija, joka oli Johan Kockin ohella yksi Helsingin punakaartin johtajista vuoden 1905 suurlakon aikana.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luodon vanhemmat olivat sekatyömies Juho Kaunikki Luoto ja Henrika Sundvall. Hän kävi Kotkan porvarikoulun sekä palveli sitten Suomen ns. vanhassa väessä suorittaen aliupseerikoulun. Työmies-lehden toimittajanakin jonkin aikaa ollut Luoto oli SDP:n jäsen, mutta hänen mielipiteensä poikkesivat niin paljon puolueen valtavirrasta, että hänet erotettiin puolueesta kaksi kertaa.

Vuoden 1905 suurlakon ja vuoden 1906 Viaporin kapinan aikoihin hän toimi kansalliskaartin komentajan kapteeni Johan Kockin apulaisena sekä kaartin sisälle syntyneen punakaartin päällikkönä. Luoto erotettiin tämän jälkeen sosialidemokraattisesta puolueesta hänen tekemiensä pankkiryöstöjen vuoksi.

Ensimmäinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Luoto oli Saksan keisarikunnan laivaston tiedustelupalvelun agenttina ja kävi usein tiedustelumatkoilla Suomessa esiintyen Favorin-nimellä. Luoto joutui kuitenkin Berliinin Moabitin sotilasvankilaan sen jälkeen kun hän raportoinut valheellisesti saksalaisille esimiehilleen räjäyttäneensä tärkeän sillan Tampereen lähellä. Luodon ilmiantoi jääkäriliikkeen johtoon kuulunut Fritz Wetterhoff. Luoto oli vangittuna Moabitissa aina maailmansodan päättymisen saakka 1918.

Lehtimiehenä ja kirjailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palattuaan Suomeen Luoto oli mukana perustamassa 1920 Suomen Sosialistista Työväenpuoluetta. Hän oli 1920-luvulla Kuopiossa ilmestyneen Savon Kansa-lehden päätoimittajana. Hänen aikanaan lehden levikki nousi 13 000:een ja sitä luettiin myös muualla Suomessa. Luoto asui Kuopiossa vuosina 1921–1943 ja vuodesta 1943 lähtien hän asui Leppävirralla.

Kirjailijan ja toimittajan työssään Luoto käytti nimimerkkejä Kalle Aaltokivi, Viki Santala, Kalle Santavuori, Setä ja Töhkerömäen Pekka.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Köyhälistön päivänä neljäntenä kesäkuuta v.1905, runoja. 1905
  • Punasen kaartin käsikirja. Myydään punasen kaartin hyväksi. Kotkan punanen kaarti 1905
  • Lakossa. Näytelmä 3:ssa näytöksessä. Karisto 1908 (nimimerkillä Kalle Santavuori)
  • Lausuttavia runoja 6. Koonnut ja kirjoittanut Kaarlo Luoto. Työväen sanomalehti 1908
  • Ristikon takana, runoja. Helsinki 1908 (nimimerkillä R.Tuomi)
  • Tutkintovankilassa. Työväen sanomalehti 1908
  • Kupletteja (pilavirsiä) I, sovittanut Setä. Työväen sanomalehti 1909
  • Köyhälistön kevät, Helsingin työväen kevätjuhlaruno. 1909
  • Luulojen uhrit. Yksinäytöksinen perhedraama. Karisto 1909 (nimimerkillä Kalle Santavuori)
  • Totuuksia. Omakustanne 1909
  • Pravda. S.-Peterburg" B Gosudarstvennaa tipografia 1910 (nimellä Karl Luoto)
  • Torpan tyttö. Kaksinäytöksinen näytelmä. Karisto 1910 (nimimerkillä Kalle Santavuori)
  • "Valttarin" perhe. Kolminäytöksinen näytelmä. Työväen sanomalehti Oy 1914 (nimimerkillä Kalle Santavuori)
  • Pappilan rakastelijat. (Vanha tarina pappilasta.) 3-näytöksinen huvinäytelmä. Omakustanne 1926
  • Nuorten voitto. 2-osainen laulunäytelmä. Hämeen Kansa 1930
  • Lammas eksyi, 1-näytöksinen osuustoimintahupailu. Omakustanne 1930
  • Voitto. Laulunsekainen osuuskaupallinen näytelmä. Kulutusosuuskuntien keskusliitto 1930, 1941 (nimimerkillä Viki Santala)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]