Fritz Wetterhoff

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fritz Wetterhoff

Adolf Fredrik (Fritz) Wetterhoff (11. heinäkuuta 1878 Helsinki2. joulukuuta 1922 Helsinki) oli jääkäriliikkeen merkittävä taustahahmo sekä Suomen ensimmäinen homohistorioitsija.

Wetterhoff oli alun perin saksalaista, mutta jo varhain Suomeen kotiutunutta sukua. Hänen vanhempansa olivat metsänhoitaja, kirjailija Onni Kurt Alfred Wetterhoff ja Anna Charlotta Johanna Nescher. Wetterhoff pääsi ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta 1897, ja hän suoritti oikeustutkinnon 1909. Valmistuttuaan juristiksi Wetterhoff toimi Hämeenlinnassa kaupunginviskaalina. Jo tätä ennen hän oli ollut vuodesta 1906 kaupungissa vt. oikeusneuvosmiehenä ja vt. pormestarina.

Hänen tuloihinsa nähden suurellinen elämäntyylinsä vei hänet kuitenkin vaikeuksiin, ja häntä epäiltiin kavalluksista. Myös hänen seksuaalinen suuntautumisensa aiheutti ongelmia. Jouduttuaan eroamaan 1912 hän toimi jonkin aikaa Helsingissä asianajajana, mutta muutti vaivihkaa Saksaan vuonna 1913 asettuen Berliiniin. Siellä hän tapasi seksologi Magnus Hirschfeldin ja antoi tälle kuvauksensa Suomen homohistoriasta ja homokulttuurista, joka julkaistiin teoksessa Die Homosexualität des Mannes und des Weibes (Miehen ja naisen homoseksuaalisuus), 1914.

Saksassakaan hänen asianajotoimensa ei menestynyt, ja sodan syttyessä hän joutui lopettamaan toimistonsa. Sujuvaliikkeinen ja vakuuttava Wetterhoff hankkiutui Saksan yleisesikuntaan ja esittäytyi siellä Suomen asioiden erikoistuntijaksi tarjoten palveluksiaan Saksalle.

Wetterhoffin toimisto. Istumassa vasemmalta lehtori Johannes Öhquist, luutnantti Schüss, tuomari Fritz Wetterhoff, kapteeni Höckert, yliluutnantti Braun. Seisomassa vasemmalsta vääpeli Scheer, yliluutnantti von der Heyden, gruppenführer Gustav Bertel Paulig, jefreitteri Gubalke, paroni Oelsen, hilfsgruppenführer Lauri Gulin, gruppenführer Axel Waldemar Ström, gruppenführer Väinö Aapeli Paananen, vääpeli Noak.

Kun hänelle oli ensin kaavailtu jonkinlaista asiamiestehtävää, Wetterhoff liitettiin vapaaehtoisena Kaartin Jalkaväkirykmentti 2:een. Jo palvelusaikanaan hän piti yhteyksiä yleisesikuntaan, sotaministeriöön sekä Saksan ulkoasiainministeriössä toimineeseen Venäjän ja Pohjoismaiden asioiden tuntijaan.

Wetterhoff oli mukana tekemässä aloitetta suomalaisille vapaaehtoisille Saksassa järjestättävästä sotilaskoulutuksesta, ja hän välitti tiedon Suomeen, kun asiassa tehtiin myönteinen päätös.

Wetterhoff oli 1918 virkamiehenä Suomen Berliinin-lähetystössä. Vuonna 1919 hän hoiti Suomen vt. pääkonsulin virkaa Hampurissa, ja myöhemmin hänellä oli virka ulkoasiainministeriön sanomalehtitoimistossa (nyk. lehdistöosasto). Wetterhoff kuoli Helsingissä joulukuun alussa 1922.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helen, Tapio: Wetterhoff, Fritz Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.