Siirry sisältöön

Kaarle Ludvig (Itävallan arkkiherttua)

Wikipediasta
Kaarle Ludvig
Itävallan arkkiherttua
Kaarle Ludvig vuonna 1870.
Syntynyt 30. heinäkuuta 1833
Wien, Itävallan keisarikunta
Kuollut 19. toukokuuta 1896 (62 vuotta)
Wien, Itävalta-Unkari
Hautapaikka Keisarillinen krypta
Puoliso
Lapset 6
Suku Habsburg
Isä Frans Kaarle
Äiti Sophie
Uskonto katolilainen
Nimikirjoitus

Kaarle Ludvig (saks. Karl Ludwig); (30. heinäkuuta 1833 Wien19. toukokuuta 1896 Wien) oli Itävallan arkkiherttua ja keisari Frans Joosefin nuorempi veli, josta Habsburgin suvun nykyinen päähaara polveutuu.[1]

Kaarle Ludvig oli arkkiherttua Frans Kaarlen (Franz Karl) ja Baijerin prinsessa Sophien kolmas poika. Hänen isoveljiään olivat Itävallan keisari Frans Joosef ja Meksikon keisari Maksimilian.[1][2]

Kuvernööri ja kruununperijä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarle Ludvig oli kiihkokatolilainen ja poliittisilta mielipiteiltään äärivanhoillinen.[1] Hän oli vuosina 1855–1861 Tirolin ja Vorarlbergin kuvernöörinä, mutta erosi tehtävästä, kun keisarikunta siirtyi itsevaltiudesta perustuslailliseen hallintoon.[2][1] Lisäksi perustuslailliseen hallintoon siirtyminen teki maan sisäministeristä Kaarle Ludvigin esimiehen, mitä arkkiherttua piti epäsopivana keisarillisen perheen jäsenelle. Politiikan sijaan Kaarle Ludvig olikin enemmän kiinnostunut hyväntekeväisyyden ja taiteiden tukemisesta.[3]

Kun Frans Joosefin ainoa poika Rudolf teki itsemurhan vuonna 1889, siirtyi kruununperimysoikeus Kaarle Ludvigille ja hänen jälkeläisilleen.[4]

Avioliitot ja lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarle Ludvig oli naimisissa kolmesti.

Hänen ensimmäinen puolisonsa vuonna 1856 oli serkku, Saksin prinsessa Margareta (1840–1858) kanssa, joka kuoli vain 18-vuotiaana lavantautiin ehtimättä saada lapsia.

Toinen puoliso vuonna 1862 oli Molempain Sisiliain prinsessa Maria Annunziata (1843–1871), kuoli 28-vuotiaana keuhkotuberkuloosiin. Heille syntyi kolme poikaa ja yksi tytär.

Kolmas puoliso vuonna 1873 oli Portugalin prinsessa, infanta Maria Teresa (1855–1944), heillä oli kaksi tytärtä.

Hän kuoli vuonna 1896 myrkytykseen, jonka hän oli saanut juotuaan puhdistamatonta vettä Jordanjoesta ollessaan pyhiinvaelluksella Pyhällä maalla.[1][3][5]

Kaarle Ludvigin poikia toisesta avioliitosta olivat kruununperijäksi isänsä jälkeen tullut arkkiherttua Frans Ferdinand, tulevan keisarin Kaarle I:n isä arkkiherttua Otto sekä arkkiherttua Ferdinand Kaarle. Kaarle Ludvigin tyttäristä Margarethe Sophie nai Württembergin herttua Albrechtin ja Elisabeth Amalie päätyi Liechtensteinin ruhtinattareksi.[6]

Hän oli arkkiherttua Franz Ferdinandin isä, jonka salamurha vuonna 1914 laukaisi ensimmäisen maailmansodan. Hän oli poikansa arkkiherttua Otto Franzin kautta myös Itävallan viimeisen keisarin, Kaarle I:n isoisä ja tyttärensä arkkiherttuatar Elisabeth Amalien kautta Liechtensteinin kuningassuvun esi-isä.

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itävaltaunkarilaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkomaalaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[9]

  1. a b c d e Archduke Karl Ludwig – a Habsburg of the second rank 2025. Die Welt der Habsburger. Viitattu 10.12.2025. (englanniksi)
  2. a b Karl Ludwig, Joseph Maria Erzhg. von Österr. Österreichisches Biographisches Lexikon und biographische Dokumentation. 2003. Viitattu 10.12.2025. (saksaksi)
  3. a b Archduke Karl Ludwig of Austria 9.6.2021. Unofficial Royalty. Viitattu 10.12.2025. (englanniksi)
  4. Franz Ferdinand 2025. Die Welt der Habsburger. Viitattu 10.12.2025. (englanniksi)
  5. Buisson, Jean-Christophe: François-Ferdinand d’Autriche. Le dernier jour de l’Europe:Sarajevo, 28 juin 1914. Tempus, 2021, s. 211–263. Artikkelin verkkoversio. (ranskaksi)
  6. Archduke Karl Ludwig: Marriage and family 2025. Die Welt der Habsburger. Viitattu 10.12.2025. (englanniksi)
  7. Knights of the Golden Fleece antiquesatoz.com. Viitattu 10.12.2025. (englanniksi)
  8. A Szent István Rend tagjai tornai.com. Arkistoitu 22.12.2010. Viitattu 10.12.2025. (unkariksi)
  9. a b ”Genealogisches Verzeichnis”, Hof- und Staats-Handbuch der Österreichisch-Ungarischen Monarchie, s. 2. K.K. Hof- und Staatsdruckerei, 1896. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  10. ”Großherzogliche Orden”, Hof- und Staats-Handbuch des Großherzogtum Baden, s. 59. Braun, 1876. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  11. Bayern: Hof- und Staatshandbuch des Königreichs Bayern. 1873, s. 9. hrsg. vom Königlich Bayerischen Statistischen Landesamt, 1873. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  12. Almanach royal officiel, publié, exécution d'un arrête du roi, s. 37. Tarlier, 1854. Teoksen verkkoversio Viitattu 10.12.2025. (ranskaksi)
  13. Pedersen, Jørgen: Riddere af Elefantordenen, 1559-2009, s. 472. Syddansk Universitetsforlag, 2009. ISBN 978-87-7674-434-2 Teoksen verkkoversio Viitattu 10.12.2025. (tanskaksi)
  14. Hof- und Staats-Handbuch des Grossherzogtums Hessen fur ... 1883, s. 12. Staatsverlag, 1883. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  15. Calendario generale del Regno d'Italia, s. 47. Ministero dell'interno, 1884. Teoksen verkkoversio Viitattu 10.12.2025. (italiaksi)
  16. a b Königlich preussische Ordensliste 1886 pt.1. s. 5 & 935. hrsg. von der Königlichen General-Ordens-Kommission, 1886. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  17. ”Großherzogliche Hausorden”, Staatshandbuch für das Großherzogtum Sachsen / Sachsen-Weimar-Eisenach, s. 16. Böhlau, 1891. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  18. ”Real y distinguida orden de Carlos III”, Guía Oficial de España, s. 167. Imprenta de la Gaceta de Madrid, 1895. Teoksen verkkoversio. (espanjaksi)
  19. Sveriges statskalender, s. 368. Kongl. boktryckeriet, 1877. Teoksen verkkoversio. (ruotsiksi)
  20. ”Königliche Orden”, Hof- und Staats-Kalender für das Königreich Württemberg, s. 27. Kohlhammer, 1894. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]