Frans Kaarle (Itävallan arkkiherttua)
| Frans Kaarle | |
|---|---|
| Itävallan arkkiherttua | |
 Arkkiherttua Frans Kaarle vuonna 1878. | |
| Syntynyt |
Franz Karl Joseph 7. joulukuuta 1802 Wien, Itävalta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta |
| Kuollut |
8. maaliskuuta 1878 (75 vuotta) Wien, Itävalta-Unkari |
| Hautapaikka | Keisarillinen krypta, Wien |
| Puoliso |
Sophie ( 1894; 1872) |
| Lapset | |
| Suku | Habsburg |
| Isä | Frans I |
| Äiti | Maria Teresa |
| Uskonto | roomalaiskatolisuus |
Frans Kaarle (saks. Franz Karl; 7. joulukuuta 1802 Wien – 8. maaliskuuta 1878 Wien, Itävalta-Unkari)[1] oli Itävallan arkkiherttua, keisari Frans I:n poika ja keisari Frans Joosefin isä.[2]
Suku ja perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Frans Kaarle oli keisari Frans I:n ja tämän toisen puolison, keisarinna Maria Teresan kolmanneksi vanhin poika.[2][3] Koska hänen isoveljensä, keisari Ferdinand I oli lapseton, Frans Kaarlen oletettiin jatkavan Habsburgin hallitsijasukua. Sekä Ferdinandia että Frans Kaarlea pidettiin jossain määrin heikkolahjaisina, mikä lienee johtunut siitä, että heidän vanhempansa olivat serkkuja.[4]
Frans Kaarle avioitui 4. marraskuuta 1824 Baijerin prinsessa Sophien kanssa.[1][4][2] Heille syntyi kuusi lasta:[1][4][3]
- Frans Joosef I (Franz Joseph, 1830–1916), Itävalta-Unkarin keisari
- Maksimilian (Ferdinand Maximilian, 1832–1867), Meksikon keisari
- Kaarle Ludvig (1833–1896), kruununperijä
- Maria Anna (1835–1840), kuoli 4-vuotiaana
- kuolleena syntynyt poika (k. 1840)
- Ludvig Viktor (Ludwig Viktor, 1842–1919)
Sophien on sanottu olleen miestään huomattavasti neuvokkaampi ja aktiivisempi vallankäytössä.[4] Frans Kaarle oli ystävällinen luonne, mutta kunniahimon tai päättäväisyyden puuttuessa hänellä ei ollut päätäntövaltaa lastensa kasvatuksen suhteen.[2]
Toiminta Ferdinandin ja Frans Joosefin valtakausilla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Frans Kaarle palveli upseerina Itävallan armeijassa, jossa hän sai vuonna 1835 kenraalimajurin ja 1844 sotamarsalkkaluutnantin arvon.[1] Koulutuksensa päätyttyä hän teki muutaman matkan, mutta pysyi muuten sivussa valtion asioista.[3] Hän oli sijaishallituksena toimineen salaisen valtiokonferenssin (Geheime Staatskonferenz) jäsen vuosina 1836–1848.[1] Kun keisari Ferdinand I joutui vallankumouksen aikana luopumaan kruunusta 2. joulukuuta 1848, Frans Kaarle olisi ollut seuraavana perimysjärjestyksessä, mutta arkkiherttuatar Sophie painosti hänet allekirjoittamaan asiakirjan, jolla hän luovutti kruunun edelleen 18-vuotiaalle pojalleen Frans Joosefille. Sen jälkeen hän oli sivussa päätöksenteosta.[4][1][2] Hän oli tosin nimellisesti parlamentin ylähuoneen eli herrainhuoneen jäsen vuodesta 1861.[1]
Ystävällisen luonteensa vuoksi Frans Kaarle oli keisarillisen perheen suosituimpia jäseniä.[3] Hän oli Wienin tiedeakatemian kunniajäsen vuodesta 1848.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Franz Karl Erzherzog (saksaksi) Itävallan parlamentti. Viitattu 10.7.2020.
- ↑ a b c d e f Franz Karl (Joseph). Teoksessa: Österreichisches Biographisches Lexikon 1815–1950 (ÖBL). Band 1, Verlag der Österreichischen Akademie der Wissenschaften, Wien 1957, S. 353.
- ↑ a b c d BLKÖ:Habsburg, Franz Karl Joseph – Wikisource de.wikisource.org. Viitattu 20.8.2024. (saksaksi)
- ↑ a b c d e Martin Mutschlechner: Franz Karl: The Archduke in the background (englanniksi) The World of the Habsburgs. Viitattu 10.7.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Frans Kaarle (Itävallan arkkiherttua) Wikimedia Commonsissa
