Kaakamojoki
| Kaakamajoki | |
|---|---|
 Kaakamojokea Yli-Kaakamossa nähtynä seututie 921:lta. |
|
| Maanosa | Eurooppa |
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Lappi |
| Kunnat | Keminmaa, Tornio |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kaakamojoen vesistö |
| Pinta-ala | 478,13 km² [1][2] |
| Järvisyys | 0,38 % [1][2] |
| Pääuoman pituus | 64 km [3][2] |
| Pääuoman osuudet | Kaakamojoki ←Tymänkänpuro |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Kaakamajärvi, Tornio |
| Laskupaikka | Kemi, Perämeri |
| Sivu-uomat | Tieksonjoki, Saarajoki, Korttojoki |
| Taajamat | Kaakama, Ruottala, Arpela |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 72,5 m mpy. [3] |
| Laskukorkeus | 0 m |
| Korkeusero | 72,5 m |
| Pituus | 61 km [2] |
| Kaltevuus | 1,18 m/km |
| Keskivirtaama | 8 – 9 m³/s (MQ) [a] |
| Muuta | |
| Muualla | Wikimedia Commons |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kaakamojoki[2] tai Kaakamajoki[3] on Kaakamojoen vesistön 61 kilometriä pitkä joki, joka muodostaa lähes koko valuma-alueensa pääuoman. Joki laskee Perämereen Tornion ja Kemin välissä. Kaakamojoki kuuluu Kemijoen vesienhoitoalueeseen.[3][4] Joki on tunnettu siitä, että Suomen Ruotsiin kuuluessa sitä pidettiin Suomen rajajokena.
Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joki saa alkunsa Kaakamojärvestä, johon on johdettu ympäristöstä runsaasti suo-ojia. Suo- ja metsäojitusta on koko joenuoman matkalla latvavesiltä joensuuhun asti. Järvi sijaitsee 72,5 metriä mpy., jolloin uoman kaltevuudeksi tulee noin 1,19 metriä kilometrille. Joen yläjuoksu alkaa virrata jyrkemmin Hosionjängällä, missä se virtaa vielä purona. Lautamaan ja Hunnunmaan eteläpuolella se tulee Kaakamoharjun lounaispäähän ja joki tunkeutuu hiekkaiseen maahan. Siihen yhtyy koillisesta tuleva Korttojoki, joka kaksinkertaistaa sen virtaaman. Yhtymäkohdassa sijaitsee pieni Haarakoski. Joki alittaa yhdystien 19583 Sattajärven kulmakunnalla. Ennen Arpelaa kohisevat joessa monet kosket, joista suurimmat ovat Kuusimaankoski, Ylijoenkoski, Kalkkikoski ja Juvankoski. Arpelassa joki virtaa erinäisten peltomaiden välistä ja alittaa yhdystien 9271. Ennen tietä on vedenpuhdistamo ja Juusonkoski. Peltomaat rajautuvat pohjoisessa Voijakkalanahon kulmakuntaan. Joki jatkaa matkaansa kaakkoon päin, alittaa Arpelan kautta kulkevan seututien 927 ja virtaa Könölän peltoaukean läpi. Siellä sijaitsee Keskikoski, joka aloittaa Pirttikosken ja Ämmänkosken kanssa lyhyen koskijakson. Seuraavaksi saapuu joki Viitakoskelle, jossa jokeen yhtyy pohjoisesta virtaava Saarajoki. Täällä joki kaartaa kohti lounasta ja saapuu sitten Liedakkalan pohjoispuolelle. Ensin kuohuu Mykänkoski, sitten Lammaskoski, Kalliokoski ja Mertakoski. Nämä Ruottalassa sijaitsevat kosket sivuavat peltomaisemaa joessa, jossa on jo neljä jokisaarta. Aivan valtatien 4 lähettyvillä tekee joki mutkan lounaaseen päin ja alittaa Ruottalan kylätien niin kutsutun Tammenniskan kohdalla. Karvolankoski päättää kylämaisemaosuuden. Joessa on leveitä suvantoja lyhyiden koskien alapuolella ja ennen Kaakamoa alittaa joki valtatien 29. Kaakamossa on joella jokisuiston piirteitä saarineen, rinnakkaisine uomineen ja täällä siihen yhtyy joen suurin sivujoki Tieksonjoki. Sen valuma-alue on viidesosan suuruinen koko joen valuma-alueeseen nähden, joten yhtymäkohdassa joen vesimäärä kasvaa vastaavalla osuudella. Alitettuaan kylällä yhdystien 19529 ja sen jälkeen seututien 921, saapuu uoma suitoalueelle. Siellä sijaitsee suuri lietesaari, jossa sijaitsee Keminmaan Pörhölä. Saaren luoteissivulla on Pajusaari. Kaakamojoki virtaa näiden länsipuolelta, mutta saarien takaa siihen yhtyy Kemijoesta vettä saavat suuhaarat. Suiston osuus on 3,5 kilometriä.[3][2]
Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joki virtaa tiheästi ojitettujen metsä- ja suomaiden läpi. Lähes kaikki valuma-alueen ojitettu vesi laskee suoraan sivu-uomiin tai pääuomaan. Vedessä on runsaasti humusta, joka tuo veteen ravinteita ja lisää veden happamuutta. Kaakamojoen vedenlaatu on kuitenkin tyydyttävä.[5]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luonnonhistoriallisesti Kaakamojoen jokilaakso on viime jääkauden lopuvaiheiden jälkeen vapautunut jäätiköstä jääden suoraan Itämeren veden alle. Jokilaakso alkoi kohoamaan vedenpinnalle ajanlaskun alkuaikoina ja noin 1800 vuotta sitten on lahdenpohjukka sijainnut Ruottalan kohdalla. Tieksonjoki ja sen länsipuolella sijainneen Laivajärven seudut on 1500 vuotta sitten olleet tiheämmin asuttua seutua.[6]
Kaakaman rajana tunnetaan keskiajalta vuodelta 1346 peräisin oleva periaate jakaa Lappi Upsalan ja Turun hiippakuntien välillä. Rajalla on ollut todennäköisesti vieläkin vanhemmat juuret, jotka yltävät ehkä 1100-luvulle asti. Sen avulla jaettiin Tornionjoen ja Kemijoen seutujen lohikalastuksesta ja turkispyynnistä saatavien kymmenykset hiippakuntien kesken. Vaikka maalinen raja oli edelleen Novgorodin ja Ruotsin välinen kiistan aihe ja Pähkinäsaaren rauha 1323 jätti alueen Novgorodille, sopivat hiippakunnat rajan paikan miten tahtoivat. Raja on toiminut pitkään hämäläisten ja karjalaisten välisenä nautintarajana. Kun rajaa tarkistettiin 1500- ja 1600-luvuilla, noudatti se edelleen vanhaa linjausta. Sen kulkua ei olut merkitty maastoon riittävän tarkasti ja se aiheutti närää paikallisissa, joilla oli sen kulusta oma tulkintansa. Kaakamon raja on alajuoksulla seurannut joen vartta ja se näkyy myös kuntarajana Keminmaan ja Tornion välillä.[6][7]
Nimistöä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joelle on käytössä kaksi oikeaa, hyväksyttävää nimimuotoa: Kaakamojoki ja Kaakamajoki.
Valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Kaakamojoen vesistö
Kaakamojoen vesistö on yksi Suomen päävesistöalueista ja sen valuma-alueen pinta-ala on 478,13 neliökilometriä. Kaakamojoella on kolme suurempaa sivujokea: Tieksonjoki, Tärkämäoja, Saarajoki ja Korttojoki. Vesistön järvisyys on 0,38 %.[4][1]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Luku ei ole virannomaisten mittaama. Se on laskettu 575 mm vuosisadannalla kerrottuna valuma-alueen pinta-alalla ja jaettuna vuoden sekuntimäärällä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ a b c d e f Tulvariskien alustava arviointi Kaakamojoen vesistöalueella (PDF) (s. 4–8) raportti. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 8.11.2021.
- ↑ a b c d e Kaakamojoki (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 8.11.2021.
- ↑ a b Kaakamojoen vesistö (66) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.11.2021.
- ↑ Tulvariskien alustava arviointi Kaakamojoen vesistöalueella (PDF) (II suunnittelukausi, s.8–14) raportti. 31.10.2018. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 8.11.2021.
- ↑ a b Heljala, Minna & Seppälä, Sirkka-Liisa & Elo, Tiina: Joen ja meren rajakaupunki, s. 32–33, 60–62. Tornion kulttuuriympäristöohjelma. Helsinki: Ympäristöministeriö, 2012. ISBN 978-952-11-4099-0. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 9.11.2021).
- ↑ Mantila, Harri: Lapin rajat ja murrerajat. Virittäjä, 2000, nro 2, s. 188–202. Helsinki: Kotikielen seura. ISSN 0042-6806. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 9.11.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mäkinen, Leo: Kaakaman outo raja koko kansan katsottavaksi, Kaleva
- Vuosien 1323-1809 Suomen länsiraja, Kaakamojoki, Geocaching
- Nahkiainen – Tornio-Kokkola, Nahkiainen ennen, nyt ja tulevaisuudessa -hanke, 2013