K. F. Ordin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
K. F. Ordin, ajankohta tuntematon.

Kesar Filippovitš Ordin (18355. kesäkuuta 1892 Muolaa)[1] oli venäläinen hovimestari, salaneuvos ja Suomen 1800-luvun historiaan perehtynyt harrastelijatutkija, joka tunnettiin yhtenä ”Suomen-syöjänä” eli Suomen autonomian vastustajana. Hänen 1880-luvun lopulla julkaisemansa tutkimukset ja hänen venäläisissä lehdissä ilmestyneet kirjoituksensa Suomen autonomian syntyvaiheista herättivät paljon arvostelua ja vastustusta Suomessa.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ordin opiskeli luonnontieteitä Pietarin yliopistossa, ja valmistuttuaan vuonna 1857 hän loi uransa virkamiehenä Pietarin sotilaskuvernöörin kansliassa. Vuodesta 1861 hän oli sotilaskenraalikuvernöörin kanslian osastopäällikkö ja kuului useisiin Pietarin terveydenhuollon ongelmia käsitelleisiin komitoihin. Hän sai 1865 kamarijunkkarin sekä 1871 keisarillisen hovin kamariherran ja todellisen valtioneuvoksen arvonimet. Ordin kuoli vuonna 1892.[1]

Tutkimukset Suomen historiasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ordin osti vuonna 1870 huvilan Muolaasta Karjalan kannakselta – Suomen alueelta – ja törmäsi silloin Suomen ja Venäjän poikkeavien lainsäädäntöjen aiheuttamiin ongelmiin. Tämän johdosta ja luultavasti myös Venäjän slavofiilisten lehtien Suomea koskevan kriittisen kirjoittelun innoittamana hän ryhtyi 1880-luvulla harrastelijana tutkimaan Suomen lähihistoriaa. Hän opetteli ruotsia ja suomea voidakseen perehtyä aihetta koskeviin alkuperäislähteisiin. Ordinin ensimmäinen Suomea koskenut artikkeli ilmestyi jo 1877 Sobesednik-nimisessä lehdessä. Vuonna 1888 Ordin käänsi venäjäksi Leo Mechelinin Suomen valtio-oppia esittelevän pamfletin Précis du droit public de Grand-Duché Finlande (”Piirteitä Suomen suuriruhtinaskunnan valtio-oikeudesta”) ja täydensi sen samalla laajoilla alaviitteillä, joissa kumosi Mechelinin alkuperäiset päätelmät. Käännöksen otsikko oli Konstitutsija Finljandi v izlozeni mestnago senatora L. Mehelina (”Suomen perustuslaki senaattori L. Mechelinin mukaan”).[1]

Pilalehti Matti Meikäläisen vuonna 1890 julkaisema pilapiirros ”Matti Meikäläisen kompromissi herra Ordinin kanssa” julisti Ordinin valehtelijaksi. Kuvassa näkyy myös Ordinin kirja Pokorenije Finljandii.

Vuonna 1889 Ordin julkaisi lähes tuhatsivuisen kaksiosaisen tutkimuksensa Pokorenije Finljandii (”Suomen valloitus”), jossa hän laajoihin alkuperäislähteisiin nojaten kumosi suomalaisten vallitsevat autonomiatulkinnat: Ordinin mukaan Porvoon valtiopäivillä 1809 ei vahvistettu mitään Suomen perustuslakeja, vaan pelkästään liitettiin uusi provinssi Venäjän valtakuntaan. Tutkimus sai Venäjän tiedeakatemian palkinnon. Suomessa sitä pidettiin vaarallisena hyökkäyksenä maan autonomiaa vastaan. Muun muassa J. R. Danielson-Kalmari vastasi siihen omalla tutkimuksellaan Suomen yhdistäminen Venäjän valtakuntaan, jossa hän osoitti Ordinin teoksesta paljon detaljivirheitä ja liioitteluja, vaikka ei kyennytkään torjumaan sen pääväitettä Porvoon valtiopäivistä. Elämänsä viimeisinä vuosina Ordin kirjoitti pietarilaisiin lehtiin kuten Novoje Vremjaan ja Russki Vestnikiin kymmeniä artikkeleita, joissa puolusti näkemystään Suomen asioista. Hän ajautui tällöin ankaraan sanasotaan erityisesti Mechelinin kanssa.[1]

Myöhempi vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Ordin ei ehtinyt näkemään Suomen venäläistämiskauden alkua (ks. ensimmäinen sortokausi ja helmikuun manifesti), hänen kansalaisaktiivisuutensa aiheen esiin nostamisessa vaikutti Venäjällä vallitseviin käsityksiin ja tietämykseen Suomen autonomiasta. Ordin on melkolailla unohdettu Suomen historiassa, mutta hän loi pohjaa sille ajattelulle, jota Nikolai Bobrikov ja muut venäläistäjät myöhemmin toteuttivat.

Ordinin kolmiosaiset kootut teokset julkaistiin Pietarissa 1908–1909 ja ne käsittävät kaikkiaan 55 artikkelia Suomen historiasta. Mukana on myös 1887 Russki Arhiv -lehdessä julkaistu alkuperäislähteisiin perustuva elämäkerta Georg Magnus Sprengtportenista otsikolla ”Suomen sankari”. Myöhemmin Ordinin tutkimukset ovat puutteineenkin saaneet tunnustusta myös Suomessa. Esimerkiksi Pokorenije Finljandii on arvokas myös lähdejulkaisuna, sillä se sisältää yli 300 sivun verran alkuperäisasiakirjoja, kuten Sprengtportenin ja Mihail Speranskin kirjeitä. Pääosa 1960-luvulta alkaen tehdystä suomalaisesta historiantutkimuksesta on päätynyt vuoden 1809 tapahtumien osalta selvästi lähemmäs Ordinin kuin Danielson-Kalmarin tulkintaa.[1] Jotkut ovat tulkinneet tämän käänteen liittyneen suomettumiseen.[2][3][4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kristiina Kalleinen: ”Ordin, Kesar Filippovitsh”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 364–365. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio.
  • Vihavainen Timo, Kansakunta rähmällään. Suomettumisen lyhyt historia, Otava, Helsinki, 1991, ISBN 951-1-11397-6
  • Toim. Soikkanen Timo, Majander Mikko, Ajankohta '95. Poliittisen historian vuosikirja 1995, Turku, 1995, ISBN 951-29-0579-5
  • Seppinen Jukka: Suomettumisen syövereissä, Docendo, WSOYpro, Porvoo, 2011, ISBN 978-951-038-127-4
  • Kujala Antti, Vallankumous ja kansallinen itsemääräämisoikeus - Venäjän sosialistiset puolueet ja suomalainen radikalismi vuosisadan alussa, SHS, Helsinki, 1989, ISBN 951 8915-25-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kristiina Kalleinen: Ordin, Kesar Filippovitsh Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Seppinen, Suomettumisen syövereissä, s. 421-422
  3. Ajankohta 95, Aki Rasilainen, s. 104-110.
  4. Vihavainen, Kansakunta rähmällään, s. 186.
  5. Antti Kujala, Vallankumous ja kansallinen itsemääräämisoikeus, s. 299.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]