Jääkärimarssi

Jääkärimarssin pohjana olleen runon kirjoittajan, jääkäri Heikki Nurmion muistomerkki Turun Vartiovuorenmäellä.

Jääkärimarssi op. 91a on Jean Sibeliuksen vuonna 1917 säveltämä suomalainen sotilasmarssi jääkäri Heikki Nurmion kirjoittamiin sanoihin. Alun perin Jääkärimarssi sävellettiin mieskuorolle ja pianolle, mutta Sibelius sovitti sen myöhemmin mieskuorolle ja sinfoniaorkesterille.

Jääkärimarssi on tehty ensimmäiselle itsenäistä Suomea varten kootulle sotilasosastolle eli Saksassa koulutetulle jääkäripataljoonalle. Siksi se on Suomen puolustusvoimien monien yksikköjen kunniamarssina ja sitä soitetaan itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton aloittavana musiikkikappaleena, jonka aikana sotaveteraanit tervehtivät ensimmäisinä vieraina tasavallan presidenttiä.

Toisen maailmansodan taistelujen tauottua marssi poistettiin sotilaiden laulukirjasta eikä Yleisradiokaan saanut esittää sitä. Ensimmäistä kertaa marssi soitettiin julkisesti vuonna 1957 sotilasvalatilaisuudessa Santahaminassa.

Historia

Jääkäriliikkeen jääkärit taistelivat ensimmäisessä maailmansodassa osana Saksan armeijaa Preussin kuninkaallisessa jääkäripataljoonassa nro 27. Pataljoonan palvellessa Liepājassa vuonna 1917 palvelus kävi paikoin yksitoikkoiseksi ja jääkärit ryhtyivät järjestämään viihdykkeeksi erilaisia kirjoituskilpailuja. Elokuussa järjestettiin runokilpailu jääkäripataljoonan marssin kirjoittamisesta. Kilpailun palkintona oli 20 Saksan markkaa. Kilpailun arvostelulautakuntaan kuuluivat Erik Heinrichs, Wiljo Tuompo, Jalo Heikinheimo ja Frans Lihtonen. Kilpailuun otti osaa kaikkiaan tusina ehdotusta. Heikki Nurmion runo oli näistä omassa luokassaan ja hän voitti pääpalkinnon. Hän voitti myös kilpailun toisen palkinnon, koska hän lähetti kilpailuun runostaan kaksi eri muunnosta.

Runo saavutti lopullisen muotonsa muutamien arvostelulautakunnan tekemien muutosten myötä. Nurmio muisteli myöhemmin kirjoittaneensa runon Liepājassa 3. komppanian aulassa, aikana jolloin pataljoonan tulevaisuus näytti erittäin synkältä. Arvostelulautakunta muutti esimerkiksi näitä synkässä tilanteessa kirjoitettuja sanoja valoisampaan muotoon. Alun perin Nurmio oli muun muassa kirjoittanut "Meill on rinnassa yö", mikä muutettiin muotoon "Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa", jotta sanoilla voitiin tavoitella Suomen uutta huomenta eikä parhaillaan elettyä synkkää aikaa. Nurmio teki sanoitukseen myös muita muutoksia. Erään raskaan harjoituksen lepotauolla Liepājan hiekkarannalla Nurmio näki pilvien muodostavan marssivan joukon, minkä edessä kannettiin suurta lippua. Näin runoon syntyi säe, missä jääkärit kantavat leijonalippua hurmeisten kenttien läpi. Näiden muutosten ja muun hionnan jälkeen Nurmion kirjoittama runo oli valmis.

Kaarle Kekoni vei runon Suomeen ja se toimitettiin Henrik Zilliacukselle ja edelleen jääkäriliikkeen kannattajalle, Jean Sibeliukselle. Hän laati sävellyksen kolmessa päivässä Ainolassa, omien sanojensa mukaan korkean isänmaallisen tunteen valtaamana. Aino Sibelius toimitti valmiin sävellyksen takaisin Zilliacukselle ja lokakuun lopulla 1917 se saapui Liepājaan.

Marssi esitettiin ensimmäisen kerran Liepājassa 28. marraskuuta 1917 pataljoonan miehistölle tarkoitetussa illanvietossa. Esittäjäksi valikoitui pataljoonan parhaaksi katsottu pianisti, Väinö Palojärvi. Joulukuun alussa se julkaistiin kirjoitettuna mieskuorolle ja pianolle ilman mainintaa säveltäjästä ja sanoittajasta. Marssi esitettiin Suomessa nähtävästi ensimmäisen kerran suurelle kuulijakunnalle itsenäisyysmiesten Uuden Päivän Klubin juhlassa helsinkiläisen ravintola Oopperakellarin yläsalissa Ylä-Opriksessa 8. joulukuuta. Sen esitti Laulu-Miesten kvartetti. Marssin varsinainen kantaesitys oli Helsingissä esittäjänään Olof Wallinin johtama Akademiska Sångföreningen 19. tammikuuta 1918. Samana päivänä puhkesivat Viipurissa ensimmäiset taistelut suomalaisten punakaartilaisten ja suojeluskuntalaisten välillä.

Alun perin Jääkärimarssissa laulettiin: ”Viro, Aunus, Karjalan kaunis maa, yks’ suuri on Suomen valta”. Myöhemmin sanat muutettiin muotoon ”Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa, yks’ suuri on Suomen valta”. Historiantutkija Mikko Uolan mukaan muutos tehtiin siksi, että katsottiin Viron kuuluvan Saksan eikä Suomen reviiriin ja sanoituksen loukkaavan saksalaisia.

Sanat

Syvä iskumme on, viha voittamaton,
meill' armoa ei kotimaata.
Koko onnemme kalpamme kärjessä on,
ei rintamme heltyä saata.
Sotahuutomme hurmaten maalle soi,
mi katkovi kahleitansa.
Ei ennen uhmamme uupua voi,
kuin vapaa on Suomen kansa.

Kun painui päät muun kansan, maan,
me jääkärit uskoimme yhä.
Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa, vaan
yks' aatos ylpeä, pyhä:
Me nousemme kostona Kullervon,
soma on sodan kohtalot koittaa.
Satu uusi nyt Suomesta syntyvä on,
se kasvaa, se ryntää, se voittaa.

Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa,
yks' suuri on Suomen valta.
Sen aatetta ei väkivoimat saa
pois Pohjan taivahan alta.
Sen leijonalippua jääkärien
käsivarret jäntevät kantaa
yli pauhun kenttien hurmeisten
päin nousevan Suomen rantaa.

Lähteet

• Lauerma, Matti (toim. Markku Onttonen ja Hilkka Vitikka): Jääkärien tie. Helsinki: WSOY, 1984. ISBN 951-0-12588-1
• Lauerma, Matti: Preussin kuninkaallinen jääkäripataljoona nro 27: Vaiheet ja vaikutus. Helsinki: WSOY, 1966.
• Nurmio, Heikki: Jääkärimarssin syntyhistoria. Suomen sotilas – Suomen mies, 1978, 60. vsk, nro 2, s. 16–17.
• Uola, Mikko: Jääkärimarssi 75-vuotias. Vapaussoturi, 1992, nro 3, s. 28–29. ISSN 0357-3982