Jukka Konttinen
Jukka Tapio Konttinen (s. 1961 Oulu)[1] on suomalainen kemisti ja professori. Hän toimi Jyväskylän yliopiston kemian professorina 2009–2014 ja sen jälkeen hän on ollut vuodesta 2014 lähtien Tampereen teknillisen yliopiston biojalostuksen kemian professorina.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jukka Konttinen opiskeli Oulun yliopistossa ja valmistui sieltä diplomi-insinööriksi 1988.[1] Hän suoritti Oulun yliopistossa tekniikan lisensiaatin tutkinnon 1994.[1]
Konttinen aloitti uransa tutkimusinsinöörinä Tampella Power- ja Enviropower-yhtiöissä vuosina 1989–1995.[2] Sen jälkeen hän toimi Andritz-konserniin kuuluvassa Carbona Oy:ssä tutkimuspäällikkönä 1996–1998, sivutoimisena konsulttina 1999–2006 ja lopulta tutkimusjohtajana 2007–2008.[2]
Tekniikan tohtoriksi Konttinen väitteli Åbo Akademin kemiantekniikan tiedekunnassa vuonna 1998.[2] Valmistuttuaan hän aloitti akateemisen uransa. Hän työskenteli 1999–2006 Åbo Akademin prosessikeskuksessa päätoimisena vanhempana tutkijana ja sittemmin projektipäällikkönä.[2]
Tutkimustyön ohella Konttisella on ollut useita opetustehtäviä. Hän toimi tuntiopettajana Hämeen ja Tampereen ammattikorkeakoulussa vuosina 1998, 2006 ja 2007.[2] Hän on toiminut opettajana Tampereen teknillisessä yliopistossa vuodesta 2001 ja vuonna 2006 hänet nimitettiin yliopiston dosentiksi.[2]
Professoriksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heinäkuussa 2009 Konttinen nimitettiin kemian professoriksi Jyväskylän yliopistoon, jossa hänen vastuullaan oli uusiutuvaan energiaan keskittyvä ohjelma.[2]
Elokuussa 2014 Konttinen siirtyi Tampereen teknillisen yliopiston biojalostuksen kemian professoriksi.[1] Professuurin keskeiset alueet tutkimuksessa ja opetuksessa liittyvät biomassan termiseen konversioon ja biojalostukseen.[3] Konttinen on selvittänyt myös, miten energiaa voisi tuottaa erilaisista bio- ja jäteraaka-aineista.[3] Uusinta tutkimussuuntaa edustavat erilaiset hybridienergiantuotantojärjestelmät (mm. bio-, aurinko-, geo- ja tuulienergia), joita hän on käsittelyt tutkimuksissaan hajautetussa mittakaavassa.[3]
Tutkimusura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kemistinä Konttinen on keskittynyt tutkimuksessaan polttoprosesseihin liittyvään kaasutukseen ja palamiseen sekä ympäristöteknologiaan.[2] Konttinen aloitti tutkimustyön jo toimiessaan Tampella Power- ja Enviropower-yhtiöissä. Hänen ensimmäiset tutkimuksensa liittyivät kiinteän polttoaineen kaasutusvoimalaitoksen prosessien ja kaasutuskaasun kuumapuhdistuksen tutkimukseen ja polttoprosessin kehittämiseen.[3] Tutkimuksen avulla etsittiin myös kaupallisia ratkaisuja. Hän kehitti tuona aikana mm. rikinpoistoratkaisun.[1]
Siirryttyään Åbo Akademiin hän jatkoi poltto- ja kaasutusprosessien tutkimusta. Akateemisena tutkijana hän tarkasteli polttoprosesseja laajemmin ottaen tarkasteluun mukaan polttoaineen reaktiivisuuden sekä ympäristönäkökohdat.[3] Professoriaikanaan Jyväskylässä Konttinen tutki erilaisia uusiutuvia energianlähteitä. TTY:ssä hänen tutkimuksissaan on painottunut biokemiallinen näkökulma. Hän on tutkinut varsinkin biomassan ja jätteen käyttöä energiantuotannossa. Tutkimuksen tavoitteena on edesauttaa fossiilisten polttoaineiden korvaamista biopolttoaineilla.[1]
Kansainvälinen tutkimusyhteistyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Professori Konttinen on osallistunut kansainvälisiin yhteistiedehankkeisiin. Aloittaessaan Tampereen teknillisen yliopiston professorina hänellä oli parhaillaan käynnissä EU:n FP 7-puiteohjelman tuella toteutettu hanke BIOSTIRLING-4SKA.[1] Hankkeessa valmisteltiin bioperäisen kaasun tuotantolaitoksen rakentamista ja käyttöönottoa. Laitos sijaitsee Portugalin Mourassa.[1] Valmiin laitoksen tuottamalla sähköllä toimii radioteleskooppi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Jukka Konttinen biojalostuksen kemian professoriksi Tampereen teknillinen yliopisto, 14.10.2014. Viitattu 8.2.2016.
- ↑ a b c d e f g h Uusiutuvan energian, Suomen historian ja henkilöstöjohtamisen professorit virkaan[vanhentunut linkki] Jyväskylän yliopisto, 2009. Viitattu 8.2.2016.
- ↑ a b c d e Jukka Konttisen henkilökortti Tampereen teknillinen yliopisto, 2016. Viitattu 8.2.2016.
| ||||||||||
