Radioteleskooppi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Very Large Array on interferometrian avulla yhdistetty radioteleskooppiryhmä New Mexicossa Yhdysvalloissa.

Radioteleskooppi on radiotähtitieteessä käytettävä havaintoväline, joka eroaa perinteisestä optisesta kaukoputkesta havainnoimalla kohteita radiosäteilyn aallonpituuksilla ja käyttämällä aaltojen keräämiseen tavallisesti suurta parabolista peiliantennia. Radioteleskoopit ovat tavallisesti hyvin suurikokoisia, koska radioaallot ovat huomattavasti valoa pitempiä. Usein radioteleskooppeja on yhdistetty toisiinsa interferometrian avulla, jolloin ne toimivat yhtenä suurena teleskooppina.

Tunnettuja radioteleskooppeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman suurin yksittäinen radioteleskooppi on Venäjällä sijaitseva RATAN-600, jossa on maan tasalla oleva rengasmainen 576 metrin läpimittainen antenni. Euroopan suurin radioteleskooppi on halkaisijaltaan 100 metriä ja sijaitsee Effelsbergissä Saksassa. Se oli maailman suurin täysin suunnattava radioteleskooppi, kunnes 100 × 110 metrin kokoinen Green Bank -teleskooppi otettiin käyttöön vuonna 2000. Suomen merkittävin radioteleskooppi sijaitsee Metsähovin radiotutkimusasemalla Kirkkonummella.

Tehokkain radioteleskooppi on Puerto Ricossa sijaitseva Arecibon radioteleskooppi, jonka 305 metriä halkaisijaltaan oleva antenni on rakennettu maaston luonnolliseen syvennykseen eikä se siten ole itsessään lainkaan ohjattavissa. Lautanen on muodoltaan pallomainen, jotta vastaanottimen asentoa voidaan muuttaa ottamaan vastaan lautasen heijastamia signaaleja noin 40 asteen levyisellä vyöhykkeellä zeniitin ympärillä. Kiinan FAST (Five hundred meter Aperture Spherical Telescope) radioteleskoopista tulee maailman suurin sen valmistuessa 2016. Radioteleskoopin halkaisija on nimensä mukaisesti 500 metriä.

Very Large Array (VLA) on New Mexicossa Yhdysvalloissa sijaitseva radioteleskooppiryhmä, jonka 27 kappaletta 25-metrisiä teleskooppeja on yhdistetty toisiinsa interferometrian avulla. Vielä suurempi ryhmä on Giant Meterwave Radio Telescope (GMRT) Intiassa, joka koostuu kolmestakymmenestä halkaisijaltaan 45-metrisestä teleskoopista 25 kilometrin suuruisella alueella. Pitkien aallonpituuksien tutkimista varten on Euroopassa suunnitteilla Low Frequency Array (LOFAR), jossa 25 000 pientä radioteleskooppia rakennetaan 350 kilometrin laajuiselle alueelle Alankomaihin ja Pohjois-Saksaan. Teleskooppien suunniteltu yhteispinta-ala olisi jopa neliökilometrin suuruinen.

Merkittäviä radioteleskooppeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Sijainti Taajuus tai aallonpituus Muuta
Arecibon teleskooppi Arecibo, Puerto Rico 300 MHz - 5 GHz Maailman suurin yksittäinen radioteleskooppi. Halkaisija 305 m.
FAST (Five hundred meter Aperture Spherical Telescope) Pingtang, Guizhou, Kiina 300 MHz - 5,1 GHz Rakenteilla oleva radioteleskooppi, josta tulee valmistuessaan (2016) maailman suurin. Halkaisija 500 m.
Green Bankin teleskooppi Green Bank, West Virginia, USA 290 MHz - 100 GHz Maailman suurin vapaasti suunnattava radioteleskooppi. Halkaisija 110x100 m.
Effelsbergin teleskooppi Bad Münstereifel-Effelsberg, Saksa 395 MHz - 95 GHz Maailman toiseksi suurin vapaasti suunnattava radioteleskooppi. Halkaisija 100 m.
Qitain radioteleskooppi Qitai, Xinjiang, Kiina 300 MHz - 117 GHz Suunnitteilla oleva radioteleskooppi, josta tulee valmistuessaan maailman suurin vapaasti suunnattava radioteleskooppi. Halkaisija 110 m. [1]
Lovellin teleskooppi Cheshire, Englanti 300 MHz - 5 GHZ Halkaisija 76 m.
RT-70 teleskoopit (3 kpl) Galenki, Venäjä. Yevpatoria, Ukraina. Suffa, Uzbekistan 5–300 GHz Halkaisija 70 m.
Sheshanin radioteleskooppi Sheshan, Shanghai, Kiina Rakenteilla oleva radioteleskooppi, joka valmistuu 2012. Halkaisija 65 m. [2]
ALMA (Atacama Large Millimeter Array) Atacama, Chile 0,3 - 9,6 mm Rakenteilla oleva radiointerferometri, joka tulee koostumaan 66 radioteleskoopista. 54 teleskooppia on halkaisjaltaan 12 m ja 12 teleskooppia on halkaisijaltaan 7 metriä. Radioteleskooppeja voidaan liikutella, tiiviissä muodostelmassa teleskooppiryhmän halkaisija on 150 m ja etäisimmillään 16 km. ALMA aloitti tutkimustoiminnan lokakuussa 2011, jolloin 16 teleskooppia oli asennettuna. [3]
SKA (Square Kilometre Array) Suunnitteilla oleva radiointerferometri, jonka osia tullaan sijoittamaan Etelä-Afrikkaan, Australiaan ja Uuteen- Seelantiin. Tutkimustoiminnan on tarkoitus alkaa 2020. [4]
VLA (Very Large Array) New Mexico, USA 74 MHz - 50 GHz Radiointerferometri, joka koostuu 27 teleskoopista. Teleskooppien halkaisija on 25 metriä.
RATAN-600 Zelenchukskaya, Venäjä 610 MHz - 30 GHz RATAN-600 on maan tasalle rakennettu rengasmainen teleskooppi, jonka halkaisija on 576 metriä. Järjestelmä koostuu 895 kappaleesta 2*7,4 metrin peilejä, joita voidaan ohjata erikseen. RATAN-600 teleskoopilla on hyvä erotuskyky, koska teleskoopin erotuskyky riippuu paljon teleskoopin halkaisijasta. Halkaisijaltaan teleskooppi on maailman suurin.
GMRT (Giant Metrewave Radio Telescope) Pune, Intia 50-1500 MHz Radiointerferometri, joka koostuu 30 teleskoopista. Teleskooppien halkaisija on 45 metriä.
PaST (Primeval Structure Telescope) Xinjiang, Kiina 50-200 MHz Koostuu reilusta 10 000 jagiantennista useiden neliökilometrien alueella.
Ooty radioteleskooppi Ooty, Intia 15-330 MHz 530 m pitkä ja 30 metriä leveä lieriön muotoinen paraboloidiantenni.
CSRH (Chinese Spectral Radio Heliograph) Inner Mongolia, Kiina 400 MHz - 15 GHz Rakenteilla oleva radiointerferometri, joka koostuu 100 teleskoopista. 40 teleskooppia on halkaisijaltaan 4,5 metriä ja loput 60 teleskooppia ovat halkaisijaltaan 2 metriä. Järjestelmä valmistuu 2013 ja sillä tullaan tutkimaan aurinkomyrskyjä.
LOFAR (Low-Frequency Array) Hollanti 10–240 MHz Radiointerferometri, joka koostuu yli 20 000 pienestä antennista, jotka on sijoitettu 48 antentiryhmään. 40 ryhmää sijaitsee Hollannissa, 5 Saksassa ja loput Britanniassa, Ranskassa ja Ruotsissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alussa yritettiin havaita Auringon radiosäteilyä. Yritykset kuitenkin epäonnistuivat vastaanottimien alhaisen herkkyyden vuoksi. Kokeissa tutkittiin lisäksi pitkiä aallonpituuksia, jotka ionosfäärin vuoksi eivät pääse maanpinnalle saakka. Ensimmäiset havainnot tavaalta tulevasta radiosäteilystä tehtiin 1932, kun amerikkalainen insinööri Karl Jansky tutki ukkosen radioliikenteelle aiheuttamia häiriöitä 20.5 MHz:n taajudella(14.6 m).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]