Arecibon radioteleskooppi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arecibon radioteleskooppi
Arecibon radioteleskooppi nähtynä 1300 metrin korkeudesta

Arecibon radioteleskooppi on jättiläisradioteleskooppi lähellä Arecibon kaupunkia Puerto Ricossa. Arecibon observatoriota, eli viralliselta nimeltään kansallista tähtitiede- ja ionosfäärikeskusta (NAIC) operoi vuoteen 2011 asti Cornellin yliopisto yhdysvaltalaisen Kansallisen tiedesäätiön kanssa tehdyllä yhteistyösopimuksella, johon osallistuvat myös Yliopistojen avaruustutkimusyhdistys (USRA), SRI International ja Puerto Ricon Metropolitan yliopisto.

Arecibon radioteleskooppi on halkaisijaltaan 305 metriä. Vertailun vuoksi Suomen merkittävin Metsähovin radioteleskooppi Kirkkonummella on halkaisijaltaan 13,7 metriä. Mitä suurempi radioteleskooppi on, sitä heikomman signaalin se pystyy havaitsemaan avaruudesta. Tästä syystä Arecibon radioteleskooppi kykenee moniin havaintoihin, kuten kaukaisten asteroidien ja komeettojen, heikkojen pulsarien, tai ionosfäärin havaitsemiseen tarkkuudella, johon pienemmät radioteleskoopit eivät kykene. Arecibon radioteleskooppi on toinen maailman kahdesta aktiivisesti käytetystä planetaarisesta tutkasta. Radioteleskooppiin kuuluu neljä tutkalähetintä, joiden lähetystaajuudet ovat 2380 MHz (aallonpituus 12,6 cm), 430 MHz (69,8 cm), 47 MHz (6,4 m) ja 8 MHz (37,5 m).

Arecibon observatorio avattiin vuonna 1963. Luonnon muovaamaan painanteeseen kiinteästi asennetun teleskoopin vastaanotin sijaitsee 18 kaapelin varassa 150 metrin korkeudella maljasta. Teleskooppia itsessään ei voi liikutella, mutta sen vastaanottimen asentoa voidaan muuttaa vastaanottamaan signaaleja noin 40 asteen levyisellä vyöhykkeellä zeniitin ympärillä. Koska Puerto Rico sijaitsee lähellä päiväntasaajaa, voidaan sillä havaita esimerkiksi kaikki Aurinkokunnan planeetat. Vuonna 1974 radioteleskooppi kunnostettiin ja katettiin 38 778 alumiinipaneelilla, mikä nosti teleskoopin suurimman suurimman teoreettisen havaintotaajuuden 5000 MHz:iin (6 cm). Tehokkaampi lähetin lisättiin vuonna 1996, jolloin radioteleskooppiin lisättiin myös gregoriaaninen heijastusjärjestelmä kohdistamaan radiosäteet havaitsimeen sekä metallinen verkko teleskoopin reunoille estämään maan lämpösäteilyn häiriöitä havaittuihin radiosignaaleihin.

Arecibon radioteleskoopilla tehdyistä löydöistä merkittävin lienee Hulsen ja Taylorin vuonna 1974 havaitsema kaksoispulsari PSR B1913+16[1], joka oli ensimmäinen epäsuora gravitaatioaaltojen havainto, siten todisti Albert Einsteinin suhteellisuusteorian oikeaksi ja toi havaitsijoilleen Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1993. Lisäksi teleskoopin avulla on muun muassa todistettu neutronitähtien olemassaolo[2] ja Merkuriuksen ja Venuksen kiertoajat Auringon ympäri[3], havaittu yksi nopeimmin pyörivistä tunnetuista pulsareista[4], ja yhdet ensimmäisistä eksoplaneetoista[5].

Arecibon radioteleskooppi elokuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arecibon radioteleskooppi.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hulse, R.A., ja Taylor, J.H.: Discovery of a pulsar in a binary system.. Astrophys., 1975.
  2. Richard V. E. Lovelace: "Discovery of the Period of the Crab Nebula Pulsar" Cornell University.
  3. Dyce, R. B.; Pettengill, G. H.; Shapiro, I. I: Radar determination of the rotations of Venus and Mercury. Astron. J. 72, 1967.
  4. Backer, D.: A Millisecond Pulsar. Nature 300, 1982.
  5. Wolszczan, A.: Confirmation of Earth Mass Planets Orbiting the Millisecond Pulsar PSR: B1257+12. Science, 1994.
  6. a b Aamulehti 24.3.2010