José de San Martín

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
José de San Martín
Jose de San Martinin dagerrotypia vuodelta 1848.
Jose de San Martinin dagerrotypia vuodelta 1848.
Perun valtionpäämies
28. heinäkuuta 1821 – 20. syyskuuta 1822
Seuraaja Francisco Xavier de Luna Pizarro
Tiedot
Syntynyt 25. helmikuuta 1778
Yapeyú, nykyinen Argentiina
Kuollut 17. elokuuta 1850 (ikä 72)
Boulogne-sur-Mer, Ranska
Uskonto roomalaiskatolinen
Allekirjoitus Firma José de San Martín.svg
Sotilaspalvelus
Palvelusmaa(t) Espanja
Argentiina
Chile, Peru
Sotilasarvo kenraali
puolustusvoimien ylipäällikkö
Taistelut ja sodat Toisen liittokunnan sota (1798–1802)
Appelsiinien sota (1801)
Napoleonin sodat
Etelä-Amerikan itsenäistymissodat

José Francisco de San Martín Matorras (25. helmikuuta 177817. elokuuta 1850) oli argentiinalainen kenraali ja valtiomies, joka osallistui vallankumouksiin ja vapaussotiin Espanjan valtaa vastaan Argentiinassa (vuonna 1812), Chilessä (1818) ja Perussa (1821).[1] Hän oli Simón Bolívarin ohella tärkeimpiä Etelä-Amerikan itsenäisyystaistelijoita. Argentiinassa San Martínia pidetään maan vapauttajana (Libertador). Hänen hautapaikkansa San Martínin mausoleumi sijaitsee Buenos Airesin katedraalissa.

José de San Martín syntyi espanjalaisille vanhemmille Yapeyússa, missä hänen isänsä oli kuvernöörinä. Perhe palasi Espanjaan, missä poika kävi koulunsa ja teki sotilasuran Espanjan armeijassa kohoten ratsuväen everstiluutnantiksi. Vuonna 1811 hän erosi palveluksesta ja palasi Buenos Airesiin osallistuakseen itsenäistymistaisteluihin.[2]

San Martín hakeutui kuvernööriksi Mendozan kaupunkia ympäröivään Cuyón maakuntaan. Siellä hän värväsi ja koulutti armeijan.[3] Vuonna 1817 hän saavutti historiallisen voiton marssittamalla 5 000 miestä Andien yli vapauttamaan Chileä. Kun Chilen itsenäisyys oli varmistettu, San Martín jatkoi Limaan, julisti Perun itsenäiseksi vuonna 1821 ja asetti samalla itsensä maan diktaattoriksi.[2]

Samaan aikaan toisaalla eteläisessä Amerikassa Simón Bolívar oli vapauttanut Venezuelan, Kolumbian ja Ecuadorin Espanjan vallasta. Vallankumousarmeijoiden oli pakko aloittaa yhteistoiminta, ja niiden johtajat tapasivat salaa Ecuadorin Guayaquilissa vuonna 1822. San Martínin sanotaan tarjoutuneen Bolívarin kakkosmieheksi. Tarjousta ei hyväksytty, ja San Martín muutti Eurooppaan, missä hän vietti elämänsä viimeiset lähes kolmekymmentä vuotta vaatimattomissa oloissa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Beusshnell Martin: José de San Martín Encyclopedia Britannica. 2016. Viitattu 13.5.2016.
  2. a b c José de San Martín History today. Viitattu 13.5.2016.
  3. Argentine soldier, American hero The Economist. 2009. Viitattu 13.5.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.