Manuel Candamo

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Manuel Candamo.jpg

Manuel González de Candamo e Iriarte (14. heinäkuuta 18417. toukokuuta 1904) oli perulainen poliitikko, joka toimi maansa presidenttinä syyskuusta 1903 toukokuussa 1904 tapahtuneeseen kuolemaansa asti.[1]

Candamo oli varakkaan perheen poika, joka opiskeli oikeustiedettä ja matkusteli sitten Kaukoidässä ja Euroopassa. Palattuaan Peruun hän liittyi Civilismo-puolueeseen ja osallistui Perun keskuspankin perustamiseen. Hän nousi Liman pormestariksi ja senaatin puhemieheksi. Kun sisällissota pakotti Andrés Avelino Cáceresin eroamaan, Candamo johti väliaikaishallitusta joka järjesti uudet vaalit, jotka Nicolás de Piérola voitti.[1]

Vuonna 1904 hän oli Civilismo-puolueen presidenttiehdokkaana ja sai 99% äänistä. Seuraavana keväänä hänen terveytensä kuitenkein heikkeni, ja hän lähti sairaslomalle, ja kuoli kuukautta myöhemmin. Valtaan nousi varapresidentti Serapio Calderón, joka järjesti uudet vaalit, jotka voitti Civilismo-puolueen ehdokas José Pardo y Barreda.[1]

Candamon valtakausi osui jaksolle, jota on kutsuttu "aristokraattien tasavallaksi". Civilismo-puolue hallitsi vaaleja, äänioikeutta rajoitettiin lukutaidon ja omaisuuden mukaan. Talouskasvu oli nopeaa ja yhteiskunta modernisoitui vauhdilla.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Manuel Candamo Iriarte Adonde. Viitattu 14.3.2018.
  2. Rex A. Hudson (toim.): ”The Aristocratic Republic”, Peru: A Country Study. Washington: Library of Congress, 1992. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.3.2018).
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.