Antonio José de Sucre

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Antonio José de Sucre

Antonio José de Sucre (3. helmikuuta 17954. kesäkuuta 1830) oli eteläamerikkalainen itsenäisyystaistelija, yksi Simón Bolívarin lähimmistä ystävistä, kenraali ja valtiomies.

Sucre syntyi rikkaaseen ja yläluokkaiseen perheeseen Cumanássa, joka oli osa Espanjan Nueva Granadan varakuningaskuntaa ja Venezuelan kenraalikapteenin alaisuudessa. Heinäkuussa 1810, kolme kuukautta Caracasin kapinan jälkeen, Sucre liittyi itsenäisyystaistelijoiden riveihin ja osoittautui osaavaksi komentajaksi; 1817 hänet ylennettiin everstiksi ja vuonna 1819 24-vuotiaana prikaatikenraaliksi. Boyacán taistelun jälkeen Bolívar otti hänet esikuntapäällikökseen.

Bolívar nimitti hänet komentajaksi kampanjaan vapauttaa Quito ja Sucre sai ratkaisevan voiton Pichinchassa 24. toukokuuta 1822. Toisen merkittävän voittonsa hän sai Perussa 6. elokuuta 1824 Junínin taistelussa ja ratkaisevan voiton espanjalaisista ja vangitsi varakuningas José de la Sernan Ajacuchossa 9. joulukuuta 1824. Vangittu varakuningas allekirjoitti antautumisen ja espanjalaiset vetäytyivät, mikä antoi Perulle ja Alto Perúlle, josta perustettiin Bolivian, itsenäisyyden. Sucre sai voitostaan arvonimen Gran Mariscal de Ayacucho, Suurmarsalkka Ayacucholainen, 29-vuotiaana. Pian voiton jälkeen Bolívar itse kirjoitti ylistävän lyhyen elämäkerran Resumen Sucinto de la Vida del General Sucre luutnantistaan.

Sucre valittiin 1826 Bolivian presidentiksi, mutta hän pettyi pian politiikkaan. Vuonna 1828 suuri liike nousi Bolívaria, hänen seuraajiaan ja Bolívirin perustuslakia vastaan. Sucre erosi ja muutti Quitoon. Saman vuoden lopulla Suur-Kolumbian kongressi valitsi nimitti hänet puheenjohtajakseen tarkoituksena saada hänestä presidentti Bolívarin seuraajaksi. José Antonio Páezin johtaman komitean mukana hän matkusti Venezuelaan 1829 tukahduttamaan paikallista separatismia. Vaikea tehtävä vahvisti Sucren pettymystä Suur-Kolumbian politiikkaan.

Alkuvuodesta 1830 Sucre sai tietää Bolívarin eronneen ja aikovan jättää maan. Tuolloin hän päätti palata Quitoon ja vetäytyä yksityisyyteen. Kuitenkin matkalla hänet ammuttiin väijyksistä lähellä Pastoa Etelä-Kolumbiassa 4. kesäkuuta 1830. Tekijöistä ja motiivista ei ole varmaa tietoa.

Sucren mukaan on nimetty Sucren maakunta Kolumbiassa ja Bolivian pääkaupunki Sucre. Ecuadorin entinen valuutta oli samanniminen ja hänen synnyinmaakuntansa Venezuelassa on nimetty hänen mukaansa. Myös latinalaisamerikkalaisten ALBA-maiden suunniteltu uusi valuutta on nimetty sucreksi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bolivian lippu Edeltäjä:
Simón Bolívar
Bolivian presidentti
1825–1826
Seuraaja:
José María Pérez de Urdininea
Perun vaakuna Perun presidentit
San Martín | Luna Pizarro | La Mar | Bernardo de Tagle | Riva Agüero | Sucre | Bernardo de Tagle | Bolívar | Santa Cruz | Salazar y Baquíjano | La Mar | Gutiérrez de la Fuente | Gamarra | Luna Pizarro | Orbegoso | Bermúdez | Salaverry | Santa Cruz | Gamarra | Menéndez | Torrico | Vidal | Figuerola | Vivanco | Nieto | Castilla | Elías | Menéndez | Figuerola | Menéndez | Castilla | Echenique | Castilla | San Román | Castilla | Diez Canseco | Pezet | Diez Canseco | Prado | Diez Canseco | Balta | Gutiérrez | Diez Canseco  | Zevallos | Pardo | Prado | Piérola | García Calderón | Montero | Iglesias | Arenas | Cáceres | Morales Bermúdez | Borgoño | Cáceres | Piérola | Romaña | Candamo | S. Calderón | Pardo y Barreda | Leguía  | Ponce | Sánchez Cerro | Elías Arias | Jiménez | Samanez Ocampo | Sánchez Cerro | Benavides | Prado Ugarteche | Bustamante y Rivero | Odría | Noriega | Odría | Prado Ugarteche | Pérez Godoy | Lindley | Belaúnde | Velasco | Morales Bermúdez | Belaúnde | García | Fujimori | Paniagua | Toledo | García | Humala (28.7.2011–)