Jerusalemin juutalaiskortteli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Juutalaiskorttelin kartta.
Kuja juutalaiskorttelissa

Jerusalemin juutalaiskortteli (hepr. ‏הרובע היהודי‎, HaRova HaYehudi, arab. حارة اليهود‎, Ḥārat al-Yahūd) on yksi neljästä perinteisestä kaupunginosasta Jerusalemin vanhassa kaupungissa, jossa se rajoittuu etelässä Siioninporttiin, lännessä armenialaiskortteliin sekä idässä itkumuuriin ja Temppelivuoreen. Alueen pinta-ala on noin 116 000 neliömetriä.[1]

Nykyään korttelissa on noin 2000 asukasta, mutta 1900-luvun alussa siellä asui noin 19 000 juutalaista.[2] Siellä asuu enimmäkseen uskonnollisia juutalaisia, ja asuntojen hinnat ja vuokrat kuuluvat siellä maailman korkeimpiin.[3] Monet nykyiset asuinrakennukset ovat muurien ympäröimiä.[4] Korttelissa on myös useita ješivoja ja synagogia. Suurin synagogista on Hurvan synagoga, joka on hävitetty useita kertoja ja vihitty uudelleen käyttöön viimeksi vuonna 2010.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roomalaisaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cardo, roomalaisaikainen kauppapaikka Juutalaiskorttelissa
Juutalaiskortteli 1900-luvun alussa. Kaksi taustalla näkyvää kupolia ovat Hurvan synagoga sekä vuonna 1948 tuhouotunut Tiferes Yisraelin synagoga.

Vuonna 135, kun Rooman keisari Hadrianus rakennutti hävitetyn Jerusalemin raunioille Aelia Capitolinan varuskuntakaupungin, Kymmenes legioona, Legio X Fretensis majoitettiin nykyisen juutalaiskorttelin alueelle.[5] Hadrianus myös karkotti alueelta kaikki juutalaiset. Vanhan kaupungin raunioille rakennettiin uutta, muun muassa roomalainen kylpylä.[6]

Osmanien valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaiskortteli muotoutui vuosisatojen kuluessa vähitellen Rambanin synagogan ympärille.[7] Alkujaan se sijaitsi Länsimuurin lounaispäässä olevien Maurien portin ja Coponiuksen portin luona.[8]

Korttelin asutus ei ollut puhtaasti juutalaista, eikä se koskaan ollutkaan sen enempää juutalaisten asukkaiden kuin osmanihallitsijoidenkaan tavoitteena. Osmanien valtakaudella (1517-1917) suurimman osan alueen taloista omistivat muslimit, jotka vuokrasivat ne juutalaisille. Tämä olikin ynteä syynä siihen, että kun juutalaisia alkoi suurin joukoin muuttaa maahan 1800-luvun lopulta lähtien, he asettuivat enimmäkseen vanhan kaupunginmuurin ulkopuolelle, jonne syntyi uusi kaupunginosa ja jossa rakennusmaata oli helpompi hankkia.[9]

Vaikka 1800-luvulla useimmat Jerusalemin asukkaat asuivat mieluiten oman yhteisönsä jäsenten naapureina, juutalaiskortteleissa asui myös muslimeja ja muslimi­korttelissa juutalaisia. Monet juutalaiset muuttivat vuosisadan lopulla muslimi­kortteliin, koska juutalais­kortteli alkoi olla liian tiheään ja ahtaasti asuttu.[10] Toisaalta juutalais­korttelin keskellä oli noin hehtaarin laajuinen pääasiassa muslimien asuttama Marokkolaiskortteli eli Mughrabi-kortteli.[11]

Vuonna 1857 Saksan ja Alankomaiden juutalaisten perustama Batei Mahasse -järjestö rakennutti Rothschildien tuella alueelle suurehkon asuin­rakennus­ryhmän, jonka nimi on myös Batei Mahasse.[3][12]

Jordanian valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1857 rakennettu Batei Mahase -rakennusryhmä

Israelin itsenäisyyssodan jälkeen vuonna 1949 Jerusalemin vanhakaupunki, juutalais­kortteli mukaan luettuna, joutui Jordanian hallintaan, mutta sen länsipuolella, vanhan kaupunginmuurin ulkopuolelle 1900-luvun alussa noussut uusi pääasiassa juutalaisten siirtolaisten asuttama kaupunginosa Israelille. Jo vuonna 1948 kaikki vanhassa juutalais­korttelissa asunutta 2000 juutalaista karkotettiin. Jordanian Arabilegioonan paikallinen komentaja, eversti Abdullah el Tell, jonka kanssa Mordechai Weingarten neuvotteli aseleposopimuksen, kuvasi myöhemmin vuonna 1959 muistelmissaan juutalaiskorttelin tuhoa seuraavasti:

Weingarten neuvottelee aselevosta Arabilegioonan sotilaiden kanssa

»"... Toimenpiteet laskelmoidun tuhon toteuttamiseksi pantiin liikkeelle... Tiesin, että juutalaiskorttelissa asui tiheässä juutalaisia, jotka aiheuttivat taistelijoille rusaasti vastusta ja vaikeuksia... Määräsin sen vuoksi korttelin tuhottavaksi mörssäreillä, jotka levittivät ahdistusta ja tuhoa... Vain neljä päivää sen jälkeen, kun olimme saapuneet Jerusalemiin, juutalaiskortteli oli muuttunut heidän hautausmaakseen. Kuolema ja tuho hallitsivat sen yllä... Kun perjantaiaamu 28. toukokuuta 1948 alkoi valjeta, juutalaiskorttelia kouristi musta pilvi - kuoleman ja tuskan pilvi."»
(Abdullah el-Talin muistelmat, Yosef Tekoahin, Israelin vakinaisen YK-edustajan lainaamana.[13])

Jodranian sotajoukkojen komentajan kerrotaan raportoineen esimiehilleen: "Ensimmäisen kerran tuhanteen vuoteen juutalaiskorttelissa ei ole ainoatakaan juutalaista. Yksikään rakennus ei ole säilynyt vahingoittumattomana. Tämä tekee juutalaisten paluun mahdottomaksi."[14][15] Abdullah el Tell, joka johti Jordanian sotajoukkoja, perusteli juutalais­korttelin hävittämistä sillä, että jos siellä olevia asuintaloja ei olisi hävitetty, hän olisi menettänyt puolet miehistään. Lisäksi hänen mukaansa systemaattinen purkaminen herätti armotonta kauhua juutalaisten keskuudessa, jotka tappoivat sekä sotilaita että siviiejä. Hurvan synagoga räjäytettiin.[3] Jordanian 19 vuotta kestäneenä valtakautena juutalais­korttelin rakennuksista purettiin noin kolmasosa.[16] Valituksen mukaan, jonka Israel teki Yhdistyneille kansakunnille, korttelin 35 juutalaisesta synagogasta vain yksi oli jäljellä, kaikki muut tuhottu. Osa niistä oli kokonaan purettu, joitakin käytettiin varastoina, talleina tai jopa kaatopaikkoina.[13][3]

Vuoden 1948 sodan alussa Punainen risti majoitti Palestiinan pakolaisia autioituneeseen ja osittain tuhoutuneeseen juutalais­kortteliin.[17]. Näin sai alkunsa myöhemmin UNRWA:n ylläpitämä Muaskan pakolaisleiri, jonne sijoitettiin pakolaisia 48 alueelta eri puolilta Israelia.[18] Ajan myötä leiriin asettui pakolaisten lisäksi muitakin köyhiä..[18] Välillä Jordania suunnitteli korttelin muuttamista puistoksi,[19] mutta hankkeesta luovuttiin, koska sen enempää UNRWA kuin Jordanian hallituskaan ei halunnut saada osakseen sellaista negatiivista kansainvälistä julkisuutta kuin minkä vanhojen juutalais­talojen purkaminen olisi aiheuttanut.[18] Vuonna 1964 pakolaiset päätettiin siirtää uudelle leirille, joka rakennettiin lähelle Shuafatia.[18] Useimmat heistä kieltäytyivät muuttamasta, koska he olivat menettäneet elinkeinonsa, jonka mahdollistivat Jerusalemissa käyneet turistit, ja myös pääsy pyhille paikoille olisi vaikeutunut.[18] Lopulta vuosina 1965-1966 monet pakolaiset siirrettiin Shuafatiin pakkotoimin.[17][18]

Israelin valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsimuuri

Jerusalemin vanhakaupunki ja siihen kuulunut juutalais­kortteli pysyivät Jordanian hallinnassa kesäkuussa 1967 käytyyn kuuden päivän sotaan saakka, jolloin Israel miehitti alueen. Jo viikon kuluttua vanhan kaupungin valtauksesta marokkolainen Mughrabin kortteli, jossa oli 25 asuinhuoneistoa, purettiin maan tasalle, jotta paikalle voitiin muodostaa laaja aukio Länsimuurin eteen. [20]

Huhtikuussa 1968 Israelin hallitus takavarikoi 129 dunamin (noin 16 hehtaarin) laajuisen maa-alueen, joka käsitti vuotta 1948 edeltäneen juutalaiskorttelin.[21] Vuonna 1969 Rakennus- ja asuntoministeriön suojelusessa perustettiin Juutalaiskorttelin kehitysyhtiö, jonka tehtävänä oli jälleenrakentaa kortteli.[22]

Juuri ennen vuoden 1967 sotaa Jerusalemin juutalaiskorttelissa asui noin 1000 arabia, useimmat heistä pakolaisia, jotka olivat vallanneet alueelta karkotetuilta juutalaisilta vuonna 1949 tyhjiksi jääneet asunnot.[2] Vaikka monet heistä pakenivat sieltä vuonna 1967, osa heistä palasi sen jälkeen, kun Levi Eshkol oli määrännyt, ettei arabiasukkaita tule pakkokeinoin häätää alueelta. Kun Menachem Begin vuonna 1977 nousi valtaan, hän määräsi suurimman osan arabeista karkotettavaksi korttelista, mutta salli "hyvän tahdon eleenä" 25 arabiperheen jäädä sinne. Muille korttelin entisille arabiasukkaille, jotka eivät kuuden päivän sodan aikana olleet paenneet, oli maksettava korvauksia, joita useimmat heistä kuitenkin kieltäytyivät ottamasta vastaan.[2] Kortteli jälleenrakennettiin noudattamalla Jerusalemin vanhallekaupungille vanhastaan ominaista tiheää kaupunkirakennetta. Israelin kiinteistöhallinto teki asukkaiden kanssa pitkäaikaiset vuokrasopimukset.[22] Vuonna 2004 korttelin asukasluku oli 2 348,[23] ja siellä toimii myös useita oppilaitoksia.

Vuoden 1967 sotaa seuranneina vuosina noin 6000 arabia karkotettiin juutalaiskorttelista, ja alueen kehittämisestä huolehtinut yhtiö ei päästänyt palestiinalaisia sinne asumaan, koska he eivät olleet juutalaisia. Tämä käytäntö laillistettiin vuonna 1978 kun Israelin korkein oikeus teki päätöksen Mohammed Burqanin tapauksesta. Päätös oli, että vaikka Burqan omisti asuintalonsa, hän ei saanut palata, koska alueella oli "erityinen historiallinen merkitys" juutalaiskansalle.[24]

Arkeologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kuin kortteli vuoden 1967 sodan jälkeen jälleenrakennettiin, siellä suoritettiin Heprealaisen yliopiston arkeologi Nahman Avigadin johdolla arkeologisia kaivauksia. Osa löydetyistä rakennusten jäännöksistä muodostaa nykyisin Wohlin arkeologisen museon, joka sijaitsee nykyisten rakennusten alla[3], osa on näkyvillä puistoissa ulkosalla. Alueelta löydettiin muun muassa seuraavien rakennusten ja rakennelmien jäännöksiä:

Lisäksi sieltä löydettiin noin 2200 vuotta vanha laastiseinälle kaiverretu temppelin menoran kuva.

Vuonna 2010 israelilaiset arkeologit löysivät Rooman kymmennennen legioonan rakennuttaman uima-altaan. Siihen kuuluivat altaaseen kohtavat portaat, valkoinen mosaiikkinen pohja ja satoja terrakottaisia kattotiiliä, joihin oli leimattu roomalaisen sotaväenosaston nimi. Mahdollisesti kyseessä on osa laajemmasta kokonaisuudesta, jossa tuhannet sotilaat aikoinaan kylpivät, ja se viittaa siihen, että roomalainen kaupunki oli laajempi kuin yleensä on oletettu. Jordanian valtakaudella paikalle rakennettiin viemärijärjestelmä.[26] Vuonna 2010 alueelta löydettiin myös arabiankielinen piirtokirjoitus 900-luvulta, Abbasidien kalifaatin ajoilta.[27]

Huomattavia rakennuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hurvan synagoga juutalaiskorttelissa

Synagogia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ješivoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moskeijoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sidna Omarin moskeija (hylätty)

Arkeologisia kohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ John Phillips (toim.), Teddy Kollek: ”Afterword”, A Will to Survive - Israel: the Faces of the Terror 1948-the Faces of Hope Today. Dial Press/James Wade, 1977.
  2. ↑ a b c The Jewish Quarter in Jerusalem aiq.co.il. 2000. Viitattu 28.4.2016.
  3. ↑ a b c d e f Seppo Heiskanen: ”Vanhakaupunki, Juutalaiskortteli”, Israel, Suomalainen matkaopas, s. 100 –109. Otava, 2014. ISBN 978-952-9715-65-7.
  4. ↑ a b c Semy Kahan: Ikkuna Jerusalemiin: kulttuuria, katuja ja kulkijoita, s. 87–89. Kirjapaja, 2004. ISBN 951-625-992-8.
  5. ↑ Anthoy O'Mahony, Goran Gunner, Hintlian (toim.); Jerome Murphy-O'Connor: ”Pre-Constantinian Christian Jerusalem”, The Christian Heritage in the Holy Land, s. 15, 18. Scorpion Cavendish, 1995. ISBN 1-900269-06-6.
  6. ↑ The Mughrabi Gate Access - the Real Story Israel Antiquities Authority. Viitattu 28.4.2016.
  7. ↑ Jerusalem: Life Throughout the Ages in a Holy City: Mamluke and Early Ottoman Jerusalem (The Re-establishment of Jerusalem's Jewish Community) Ramat-Gan, Bar-Ilan University, Ingeborg Rennert Center for Jerusalem Studies. Arkistoitu 13.5.2016. Viitattu 28.4.2016.
  8. ↑ Menashe Har-El: This is Jerusalem, s. 276. Jerusalem: Canaan Publishing House, 1977.
  9. ↑ Alexander Scholch: ”Jerusalem in 19th Century (1831 - 1917 AD)”, Jerusalem in History, s. 234. K. J. Asali, 1989. ISBN 0-905906-70-5.
  10. ↑ Yehoshua Ben-Arieh, Yad Yitzhak Ben Zvi: Jerusalem in the Nineteenth Century: The Old City, s. 14. St. Martin's Press, 1984.
  11. ↑ The Moroccoan Quarter: A History of the Present. Jerusalem Quarterly File, 2007, nro 7. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Jerusalem: Life Throughout the Ages in a Holy City: The Dawn of Modernity - The Beginnings of the New City (The Birth of the New City) Ramat-Gan, Bar-Ilan University, Ingeborg Rennert Center for Jerusalem Studies. Arkistoitu 26.9.2015. Viitattu 28.4.2016.
  13. ↑ a b Letter dated 5 March 1968 from the Permanent Representative of Israel to the United Nations, Addressed to the Secretary.-General unispal.un.org. Arkistoitu 15 marraskuu 2018. Viitattu 28 huhtikuu 2016.
  14. ↑ Byzantine arch found at site of renovated Jerusalem synagogue haaretz.com. 28.11.2006. Arkistoitu 19.2.2010. Viitattu 28.4.2016.
  15. ↑ Elizabeth Warnock Fernea: The Struggle for Peace: Israelis and Palestinians, s. 53. Texas University Press, 1992. ISBN 978-0-292-76541-2. Teoksen verkkoversio.
  16. ↑ Robert Fish: Bloodbath at the Dome of the Rock. The Independent, 30.9.2000.
  17. ↑ a b Meron Benvenisti: Jerusalem: The Torn City, s. 70. Isratypeset, 1976.
  18. ↑ a b c d e f Avi Plascov: The Palestinian Refugees in Jordan 1948–1957. Frank Cass, 1981.
  19. ↑ Naomi Shepherd: ”The View from the Citadel”, Teddy Kollek, Mayor of Jerusalem, s. 20. New York: Harper & Row Publishers, 1988. ISBN 0-06-039084-0.
  20. ↑ Esther Rosalind Cohen: Human Rights in the Israeli-Occupied Territories, 1967-1982, s. 210. Manchester University Press, 1985. ISBN 978-0-7190-1726-1.
  21. ↑ ”The significance of Jerusalem to Christians”, Christians in the Holy Land, s. 104. Tekijän mukaan juutalaiset omistivat ennen vuotta 1948 vain 20 % korttelin alueesta.. World of Islam Festival Trust, 1994.
  22. ↑ a b Gil Zohar: Trouble in the Jewish Quarter. Jerusalem Post, 1.11.2007. Artikkelin verkkoversio.
  23. ↑ shnaton C1404.xls jiis.org.il. Arkistoitu 24.9.2009. Viitattu 28.4.2016.
  24. ↑ Thomas Abowd: The Moroccan Quarter: A History of the Present. Jerusalem Quarterly, 2000, nro 7. Artikkelin verkkoversio.
  25. ↑ Andrew G. Waughn, Ann E. Killebrew (toim.); Hillel Geva: ”Western Jerusalem at the end of the First Temple Period in Light of the Excavations in the Jewish Quarter”, Jerusalem in Bible and archaeoogy: the First Temple period, s. 183–208. Society of Biblical Literature, 2003. ISBN 978-1-58983-066-0. Teoksen verkkoversio.
  26. ↑ Archaeologists Uncover Roman Pool in Jerusalem CBS News.
  27. ↑ Jewish Quarter: Arabic inscription found. The Jerusalem Post, 17.2.2010. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Jewish Quarter (Jerusalem)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jerusalemin_juutalaiskortteli&oldid=21691378”