Jenni Hiirikoski
| Jenni Hiirikoski | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. maaliskuuta 1987 Tampere, Suomi |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | puolustaja |
| Maila | vasen |
| Pituus | 163 cm |
| Paino | 62 kg |
| Seura | |
| Seura | Luleå HF |
| Sarja | Svenska damhockeyligan |
| Pelinumero | 6[1] |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2001– |
| Aik. seurat |
Ilves (NSML) |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Suomi
| |||
| Naisten jääkiekko | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Vancouver 2010 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Pyeongchang 2018 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Peking 2022 | jääkiekko | |
| MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Suomi 2019 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Halifax & Dartmouth 2004 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Harbin 2008 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Hämeenlinna 2009 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Zürich & Winterthur 2011 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Malmö 2015 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Yhdysvallat 2017 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Kanada 2021 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Yhdysvallat 2024 | jääkiekko | |
Jenni Hiirikoski (s. 30. maaliskuuta 1987 Lempäälä) on suomalainen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan puolustaja.[2] Hän edustaa Svenska damhockeyliganissa pelaavaa Luleå HF:ää, jossa on pelannut syksystä 2016 lähtien. Hän on toiminut Suomen naisten jääkiekkomaajoukkueen kapteenina kaudesta 2011−2012 lähtien.[3]
Hiirikosken kasvattajaseura on Tampereen Ilves, jossa hän on pelannut SM-sarjaa kausilla 2001–2006, 2007–2008 ja 2009–2010[3]. Hän pelannut lisäksi Espoon Bluesissa[2] kaudella 2006–2007, venäläisessä SKIF-joukkueessa kausilla 2008–2009 ja 2011–2012 sekä JYPissä 2010–2011 ja 2012–2016[3][4][5].
Hiirikoski on voittanut Suomen-mestaruuden Ilveksessä, JYPissä ja Bluesissa[2]. Hänet on valittu SM-sarjan parhaaksi pelaajaksi ja puolustajaksi kausilla 2012–2013[6], 2013−2014[7], 2014−2015[8] ja 2015–2016 sekä parhaaksi pelaajaksi kaudella 2009–2010[3] ja puolustajaksi kaudella 2007–2008[3][9]. Vuoden naisjääkiekkoilijaksi hänet on valittu ainakin kaudella 2009–2010[10].
Hiirikoski on voittanut Ruotsin-mestaruuden Luleåssa 2018, 2019, 2021, 2022, 2023 ja 2024. Hänet valittiin 2018 ja 2019 vuoden puolustajaksi ja pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi. Hän voitti kummallakin kaudella puolustajien maali-, syöttö- ja pistetilaston, kaudella 2018−2019 koko sarjan syöttötilaston.[3]
Hiirikoski pelasi ensimmäisen aikuisten arvokisaturnauksensa MM-kisoissa 2004, joissa Suomi sai pronssia. Vuosien 2005 ja 2007 MM-kisoissa hän kuului neljänneksi sijoittuneeseen Suomen joukkueeseen. Vuosien 2008 ja 2009 MM-kilpailuissa hän sai Suomen joukkueen mukana pronssia. Olympialaisissa hän oli mukana ensimmäisen kerran Vancouverissa 2010[2] saaden pronssia. Toisen kerran hän saavutti olympiapronssia Pyeongchangissa 2018.[11] Hiirikoski kuului MM-kilpailuissa Suomen pronssijoukkueeseen myös Sveitsissä 2011[12], Ruotsissa 2015 ja Yhdysvalloissa 2017[5], neljänneksi sijoittuneisiin joukkueisiin 2012, 2013 ja 2016 sekä olympialaisissa viidenneksi sijoittuneeseen joukkueeseen 2014[5]. Suomen MM-kilpailuissa 2019 hän oli saavuttamassa Suomen ensimmäistä MM-hopeaa.[13][14] Hän kuului Suomen pronssijoukkueisiin MM-kilpailuissa 2021, olympialaisissa 2022 ja MM-kilpailuissa 2024. Hän oli Suomen MM-joukkueessa kuudes 2022, viides 2023 ja kolmas 2024.[3]
Hiirikoski on valittu olympialaisten parhaaksi puolustajaksi[15] ja All Stars -kentälliseen 2014 ja 2018[3]. MM-kilpailujen parhaaksi puolustajaksi hänet on valittu 2009, 2012, 2013[2], 2015[16], 2016, 2017 ja 2019[17] sekä nimetty All Stars-kentälliseen 2015, 2016, 2017[3] ja 2019[17]. Myös vuoden 2022 olympiaturnauksessa Hiirikoski valittiin All-Stars kentälliseen.[18] Hänet nimettiin MM-kisojen 2019 arvokkaimmaksi pelaajaksi[17]
Hiirikoski on pelannut 23.4.2024 mennessä 534 A-maaottelua, joissa hän oli tehnyt 94 maalia ja antanut 231 maaliin johtanutta syöttöä. Jäähyllä Hiirikoski on istunut 298 minuuttia.[19]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.eliteprospects.com/team.php?year0=2018&team=19492 Viitattu 9.4.2028.
- ↑ a b c d e Jääkiekko, naiset sport.fi. Suomen Olympiakomitea. Arkistoitu 26.4.2015. Viitattu 15.4.2015.
- ↑ a b c d e f g h i Jenni Hiirikoski Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ "Mielenkiintoinen naisten SM-sarja alkamassa" leijonat.fi. 10.9.2010. Viitattu 13.12.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Jenni Hiirikoski eurohockey.com. Viitattu 15.4.2015.
- ↑ JYP Naisilla oli perjantaina aihetta juhlaan jypliiga.fi. 23.4.2015. Arkistoitu 16.3.2015. Viitattu 15.4.2015.
- ↑ Naisten SM-sarjan kauden 2013-14 palkitut pelaajat leijonat.fi. 7.3.2014. Arkistoitu 16.4.2015. Viitattu 15.4.2015.
- ↑ Naisten SM-sarjan kauden 2014-15 palkitut pelaajat, erotuomarit ja tähtikentät leijonat.fi. 6.3.2015. Arkistoitu 16.4.2015. Viitattu 15.4.2015.
- ↑ Jääkiekko, naiset noc.fi. Suomen Olympiakomitea. Arkistoitu 25.3.2010. Viitattu 13.1.2010.
- ↑ Presidentti Halonen sai Jääkiekkoliiton palkinnon mtv3.fi. 29.4.2010. Viitattu 13.12.2010.
- ↑ Parkkinen, Jaakko: Naisleijonat taisteli pronssia! Rädyn päälle ajettiin, Hiirikoski sai mailasta päähän 21.2.2018. Yle. Viitattu 21.2.2018.
- ↑ Joukkueenjohtajan peliraportti: Suomelle riemastuttavasti MM-pronssia leijonat.fi. 25.4.2011. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 28.4.2011.
- ↑ Finland IIHF. Viitattu 14.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Vainikka, Jussi: Yle seurasi hetki hetkeltä: Naisleijonien ennenaikaiset voitonjuhlat vaihtuivat katkeraan tappioon, Yhdysvallat vei maailmanmestaruuden uskomattomien käänteiden jälkeen Yle. Viitattu 14.4.2019.
- ↑ Women’s ice hockey awards announced eurohockey.com. 21.2.2014. Viitattu 15.4.2015. (englanniksi)
- ↑ Meeri Räisänen läpimurtokisoissaan All Starsiin - Jenni Hiirikoski tähtikentässä ja kisojen paras puolustaja leijonat.fi. 6.4.2015. Arkistoitu 15.4.2015. Viitattu 15.4.2015.
- ↑ a b c Aykroyd, Lucas: Hiirikoski named MVP 14.4.2019. IIHF. Viitattu 16.4.2019. (englanniksi)
- ↑ IIHF - Jenner MVP, all-stars announced IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 18.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Jenni Hiirikoski at eliteprospects.com www.eliteprospects.com. Viitattu 18.2.2022. (englanniksi)
|
