Jalo Kalima

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jalo Kalima 1930-luvun alussa.

Jalo Lahja Kalima (vuoteen 1906 Landgren; 24. marraskuuta 1884 Sääminki30. kesäkuuta 1952 Askola) oli suomalainen kielitieteilijä, kirjallisuuden suomentaja ja professori.

Teatterimies Eino Kalima oli Jalo Kaliman veli. Kirjailija Marita Kalima oli hänen tyttärensä[1] ja Klaus Kalima poikansa.[2]

Kalima opiskeli sekä slaavilaisia että suomalais-ugrilaisia kieliä. Vuonna 1917 hänet valittiin Kazanin yliopiston suomalais-ugrilaisten kielten ylimääräiseksi professoriksi mutta hän joutui palaamaan loppuvuodesta 1917 Suomeen Venäjän vallankumouksen aiheuttaman sekasorron takia.

Kalima toimi Helsingin yliopiston slaavilaisen filologian professorina 1935–1952. Hän tutki pohjoisvenäläisten murteiden suomalaisia lainasanoja, syrjäänin ja venäjän kielen välisiä lainoja sekä itämerensuomalaisten kielten slaavilaisia lainasanoja. Viimeksi Kalima tutki Pohjois-Venäjän suomalaisperäistä paikannimistöä.

Kalima suomensi erityisesti venäläisten klassikoiden teoksia.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Die russischen Lehnwörter im Syrjänischen. Finsk-ugriska sällskapet, Helsingfors 1911.
  • Die ostseefinnischen Lehnwörter im Russischen. (Väitöskirja.) Helsingfors 1915, Finsk-ugriska sällskapet, Helsingfors 1919.
  • Kalevala. Kuvitus- ja painatustyön suunnitellut Akseli Gallen-Kallela; kieliasun valvojana toiminut Jalo Kalima, O. Mannisen avustamana. WSOY 1922, 22. painos 2004.
  • J. J. Mikkola kielentutkijana, teoksessa Satakunta 6. Porvoo 1926.
  • Etymologisches. Suomalainen tiedeakatemia, Helsinki 1932.
  • Slaavilaisen filologian professori-viran täyttäminen: historiallis-kielitieteelliselle osastolle. Tekijä, Helsinki 1935.
  • Itämerensuomalaisten kielten balttilaiset lainasanat. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1936.
  • Nuosjärven nimestä. Helsinki 1938.
  • Eräs lyydiläis-vepsäläinen äänneilmiö. Helsinki 1939.
  • Juhani Ahon lastu "Pienehkö, pyöreä, pehmeähkö". Helsinki 1939.
  • Henkilönnimi Uskali. Helsinki 1940.
  • Balticofennica: johdin -ali ja Uskali. Helsinki 1941.
  • "Rämäksi reen retukan". Porvoo 1941.
  • Äänisen tienoon paikannimiä. Helsinki 1941.
  • Itä-Karjalan murreopas: äänne- ja muoto-oppia, tekstejä, sanastoa. Toimittaneet Lauri Hakulinen, Jalo Kalima, T. E. Uotila. Otava 1942.
  • Itä-Karjalan paikannimiä: Karjalan jälgi’ maanosa, tila. Helsinki 1942.
  • Sisso (Sissonen) ja sissi. Helsinki 1942.
  • Inkerin runojen paasto. Helsinki 1943.
  • Grammofonkurs i ryska språket för nybörjare. Tor-Erik Eriksson, Igor Vahros; under överinseende av Jalo Kalima. Inapress, Stockholm 1946.
  • Slaavilaisperäinen sanastomme: Tutkimus itämerensuomalaisten kielten slaavilaisista lainasanoista. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 1952.

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leo Tolstoi: Kasakat: Kaukasialainen kertomus. Otava 1907.
  • Zygmunt Krasinski: Ei-jumalainen komedia. Puolan kielestä suomentanut Jalo Kalima. Otava 1909.
  • Nikolai Gogol: Reviisori: Viisinäytöksinen huvinäytelmä. Suomentaneet Eino ja Jalo Kalima. Otava 1922.
  • Stefan Żeromski: Elämän hurma. Otava 1924.
  • Nikolai Gogol: Kuolleet sielut: Romaani. Suomentaneet Jalo Kalima ja Juhani Konkka. WSOY 1939, 9. painos 2009.
  • Nikolai Gogol: Valitut teokset 2. Suomentaneet Juhani Konkka, Eino Kalima, Jalo Kalima. WSOY 1959.
  • Leo Tolstoi: Valitut kertomukset 1–3. Suomentaneet Jalo Kalima ja Juhani Konkka. WSOY 1963.
  • Anton Tšehov: Kolme sisarta. Suomentaneet Eino ja Jalo Kalima. WSOY 2001.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kansallisbiografia
  2. Bulgarian viesti, viitattu 8.4.2017