Jackson Pollock

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jackson Pollock (28. tammikuuta 191211. elokuuta 1956) on keskeinen abstraktia ekspressionismia edustanut taidemaalari. Pollockia pidetään eräänä Yhdysvaltojen suurista taiteilijoista, jolla oli paljon vaikutusta sekä aikansa että 1900-luvun lopun taiteelle.

Hän syntyi pienviljelijäperheeseen Codyssa, Wyomingissa ja kasvoi Kaliforniassa ja Arizonassa. Pollock muutti veljensä kanssa New Yorkiin 1929 ja opiskeli Thomas Hart Bentonin johdolla Art Students League -taidekoulussa. Pollock osallistui lama-aikana perustettuun liittovaltion taiteilijapalkkajärjestelmään WPA:han 1930-luvulla. Silloin hän maalasi amerikkalaisen regionalismin ja Bentonin vaikutteiden alaisena. Toisen maailmansodan aikana Pollock sai vaikutteita Pablo Picasson taiteesta ja surrealismista. Vuonna 1945 hän meni naimisiin taidemaalari Lee Krasnerin kanssa ja muutti Long Islandille, New Yorkiin. Hän kuoli alkoholisoituneena auto-onnettomuudessa 44-vuotiaana.

Jackson Pollock:

»Kun maalaan, olen tietoinen siitä, mihin pyrin. Pystyn kontrolloimaan maalin virtausta: sattumaa ei ole olemassa.[1]»

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokeiltuaan surrealistisia, puoliabstrakteja, symbolistisia ja "automaattisia" maalauksia Pollock kehitti 1940-luvun lopulla omintakeisen maalaustavan, jossa hän vaiheittain kaatoi, tiputti tai roiskutti maaleja lattialle asetetuille maalauskankaille. Tuloksena oli suuria maalauksia, joissa on monimutkaisia ja vahvoja viivamaisia kuvioita. Aluksi teokset olivat värikkäitä, mutta 1950-luvulla ne muuttuivat tummiksi, osittain mustavalkoisiksi.

Pollock uskoi, että taide juontuu piilotajunnasta, ja arvioi omia ja muiden teoksia niihin kuuluvan henkilökohtaisen ilmaisun aitouden kautta. Hänestä tuli johtava abstraktin ekspressionismin harjoittaja, ja hänet tunnetaan erityisesti toimintamaalauksestaan eli action paintingista. Vaikutusvaltaisen taidekriitikko Clement Greenbergin tukemana hänestä tuli kuuluisuus 1950-luvun alussa.

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pollockin asema on merkittävä amerikkalaisena taiteilijana siksi, että hän mursi eurooppalaisten taiteilijoiden ylivallan ja heidän taiteellisten malliensa jäljittelyt Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen. Abstrakti ekspressionismi oli ensimmäinen itsenäinen amerikkalaisen taiteen suuntaus. Willem de Kooningin toteamus Pollockista luonnehti Pollockin ja Yhdysvaltain taiteen esiinnousua 1950-luvulla: Jackson broke the ice – Jackson mursi jään.[2]

Jackson Pollockin taiteen perintö on myös jossain määrin poliittisesti varautunut. Hänen maalauksiaan esiteltiin amerikkalaisen elämäntavan ja kulttuurin saavutuksina eri puolilla maailmaa 1950-luvulla kylmän sodan aikana, muun muassa Suomessa. Eri puolille maailmaa lähetetyt taidenäyttelyt olivat Yhdysvaltain ulkopolitiikan jatke.[3]

Monia taidekeskusteluja ja kiistoja aiheuttanut Jackson Pollockin taide vaikutti paitsi Yhdysvaltain maalaustaiteeseen, myös Euroopassa ja myöhemmin Suomessa 1960-luvulla vahvasti esiintyneeseen informalismiin, jota pidetään rinnakkaisena abstraktille ekspressionismille.

Tulkintaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka itse maalipinnat näyttävätkin sellaisilta, joita kuka tahansa voisi tuottaa roiskuttamalla maalia kankaalle, tietokoneanalyysi on osoittanut selkeitä eroja Pollockin teosten ja tarkoituksettomasti roiskittujen maalipintojen välillä. Pollockin maalauksissa ilmenee se fraktaaligeometriasta tuttu ilmiö, että pienet yksityiskohdat muistuttavat suurempia rakenteita. Sama ilmiö näkyy esimerkiksi puiden oksistoissa ja sananjalan lehdissä. Tutkijoiden mukaan osoittaa Pollockin näkijänlahjoja, että hän havaitsi tämän luonnossa, ennen kuin fraktaaligeometria oli vielä laajemmin tunnettu.[4]

Pollock Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jackson Pollockin teoksista kaksi merkittävää on esitetty Suomessa. Tammikuussa 1954 Helsingin Taidehallissa olleessa amerikkalaisen taiteen näyttelyssä olivat mukana She-Wolf (Naarassusi), 1946 ja suuri abstrakti action-maalaus No. 6, 1952, joka myöhemmin tuli kuuluisaksi myös nimellä Convergence. Oiva Pollari kirjoitti Pollockin teoksista:

»Omasta puolestamme kieltäydymme ehdottomasti pitämästä tällaista taiteena, sillä jos se kuitenkin sitä on, silloin myöskin kaatuneen mustepullon tahra pöytäliinalla on taidetta![5]»

Uuden Suomen taidekriitikko E. J. Vehmas kirjoitti:

»Niissä on vaikea nähdä mitään järkevää tarkoitusta eikä siihen ole kai pyrittykään, sillä taulut ovat saaneet osin maalata itse itsensä värin valuessa. Ne ovat siis kuin surrealistisen ajan automatismia, kun paperille kaadettu musteläiskä sai levitä haluamaansa muotoon paljastaakseen tuntemattoman maailmansielun salaisuuksia. Ilmeisesti tässä on menty jo niin paljon rajan yli, että edessä ei ole muuta kuin väistämätön palaaminen taaksepäin. Pollock on siis tavallaan virstanpylväs modernissa maalauksessa. Hänen varhaistyössään ”Naarassusi” voi kuitenkin nähdä maalarin taipumuksia.[6]»

Nimimerkillä Tuomaantytär esiintynyt Marjatta Väänänen kirjoitti:

»Modernin maalauksen äärimmäistä äärimmäisyyttä edustanee Pollock, joka yhdeksättä neliömetriä laajoissa sommitelmissaan on antanut taulun itse maalata itsensä värin saadessa valua ja muotoutua kankaalla sitä mukaa kuin sitä on käännelty eri asentoihin.[7]»

Tuotannon vaiheet ja keskeisiä teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaistuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jackson Pollock aloitti taideopiskelun Los Angelesin Manual Arts High Schoolissa, Kaliforniassa. Hän muutti New Yorkin kaupunkiin ja alkoi opiskella vuonna 1930 The Art Students League taidekoulussa. Tuotantoa hallitsevat Bentonin regionalismin vaikutteet, sekä kaareviin, aaltoileviin viivoihin perustuvat teokset.

Nimi Maalausvuosi Koko Tekniikka Sijaintipaikka
Going West 1934-35 38.3 x 52.7 cm öljy lastulevylle National Museum of American Art, Smithsonian Institution, Washington, D.C.
Naked Man with Knife n. 1938-1940 134,7 x 99 cm öljy kankaalle Tate, Lontoo

Surrealistinen ja symbolistinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pollock oli tutustunut nestemäisen, juoksevan maalin käyttöön vuonna 1936 meksikolaisen muralistin David Alfaro Siqueirosin työpajassa. Maalin kaataminen oli eräs useista tekniikoista, joita hän alkoi kokeilla 1940-luvulla. Samoihin aikoihin Pollock ryhtyi havainnoimaan intiaanien hiekkamaalauksissa käyttämiä tekniikoita. Hän alkaa kokeilla myös surrealistien "automaattista maalausta".

Nimi Maalausvuosi Koko Tekniikka Sijaintipaikka
Male and Female 1942 73 ¼ x 49 tuumaa öljy kankaalle Philadelphia Museum of Art
Stenographic Figure 1942 40 x 56 tuumaa öljy kankaalle Museum of Modern Art, New York
Mural 1943 öljy kankaalle University of Iowa Museum of Art
Moon-Woman Cuts the Circle 1943 69 x 43 tuumaa öljy kankaalle Peggy Guggenheim Collection, Venetsia
Stenographic Figure 1942 40 x 56 tuumaa öljy kankaalle Museum of Modern Art, New York
She-Wolf 1943 41 7/8 x 67 tuumaa öljy, guassi ja kipsi kankaalle Museum of Modern Art, New York
Blue (Moby Dick) 1943 18 3/4 x 23 7/8 in Guassi ja tussi kovalevylle Ohara Museum of Art, Kurashiki, Japani
Troubled Queen 1945 188.28 x 110.49 cm öljy ja emaljimaali kankaalle Museum of Fine Arts, Boston
Eyes in the Heat 1946 54 x 43 tuumaa öljy kankaalle Peggy Guggenheim Collection, Venetsia
The Key 1946 59 x 84 tuumaa Öljy kankaalle The Art Institute of Chicago
The Tea Cup 1946 40 x 28 tuumaa öljy kankaalle Collection Frieder Burda, Baden-Baden, Saksa
Shimmering Substance 1946 30 1/8 x 24 1/4 tuumaa Öljy kankaalle Museum of Modern Art, New York

Täysi abstraktio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pollockin ateljee Springsissa.
Pollockin talo Springsissä.

Muutettuaan Springsiin, Long Islandille Pollock alkoi työstää maalauskankaitaan ateljeensa lattialla ja kehitti tekniikan, jota alettiin kutsua myöhemmin "tiputtamiseksi", vaikka menetelmän tarkempi kuvaus olisi "valuttaminen". Englannin kielen sanasta drip(=tiputtaa), tulee taiteilijan alun perin Time-lehdessä käytetty kutsumanimi Jack the Dripper. Hän käytti kovettuneita siveltimiä, tikkuja ja jopa paistin valamiseen tarkoitettuja ruiskuja maalaamiseen. Maalatessaan tällä tavalla hän irtautui figuratiivisesta esittävyydestä ja länsimaisen maalaustaiteen perinteestä, maalaustelineen ja siveltimen käytöstä alkaen käyttämään maalaamisessa koko vartaloaan. Vuoden 1951 jälkeen teokset ovat tummempia, usein vain mustia ja niihin ilmestyy uudestaan esittäviä osia.

Nimi Maalausvuosi Koko Tekniikka Sijaintipaikka
Full Fathom Five 1947 129 x 76.5 cm Öljy kankaalle, sekä nauloja, nupeja, nappeja, kolikoita, tupakoita ym. Museum of Modern Art, New York
Cathedral 1947 71 1/2 x 35 tuumaa Emalji- ja alumiinimaali kankaalle Dallas Museum of Art
Lumottu metsä 1947 87 1/8 x 45 1/8 tuumaa öljy kankaalle Peggy Guggenheim Collection
Painting 1948 61 x 80 cm maalaus paperille, kinnitetty kankaalle Georges Pompidou Center, Pariisi
Number 5, 1948 1948 243,8 × 121,9 cm maali levylle yksityiskokoelma
Summertime: Number 9A 1948 84,8 x 555 cm öljy- emalji- ja seinämaali kankaalle Tate, Lontoo
Number 10 1949 46,04 x 272,41 cm öljy- emalji- ja alumiinimaali kankaalle, kiinnitetty levylle Museum of Fine Arts, Boston
Number 1, 1950 (Lavender Mist) 1950 221 x 300 cm öljy- emalji- ja alumiinimaali kankaalle National Gallery of Art Washington, D.C.
Autumn Rhythm (Number 30), 1950 1950 266,7 x 525,8 cm emaljimaali kankaalle Metropolitan Museum of Art, New York
One: Number 31, 1950 1950 269,5 x 530,8 cm lyijy- ja emaljimaali pohjustamattomalle kankaalle Museum of Modern Art, New York
No. 32 1950 269 x 457,5 cm automaali kankaalle Kunstsammlung Nordhein-Westfalen, Düsseldorf
Number 7 1951 143,5 x 167,6 cm emaljimaali kankaalle National Gallery of Art, Washington, D.C.
Convergence 1952 237,5 x 393,7 cm öljy kankaalle Albright-Knox Art Gallery, Buffalo, New York
Blue Poles: No. 11, 1952 1952 212,9 x 488,9 cm emalji- ja alumiinimaali sekä lasi kankaalle National Gallery of Australia, Canberra
Portrait and a Dream 1953 148,59 x 342,26 cm öljy kankaalle Dallas Museum of Art
Easter and the Totem 1953 208,6 x 147,3 cm öljy kankaalle Museum of Modern Art, New York
Ocean Greyness 1953 57 3/4 x 90 1/8 tuumaa öljy kankaalle Guggenheim Museum, New York
The Deep 1953 220,4 x 150,2 cm maali kankaalle Georges Pompidou Center, Pariisi

Markkina-arvo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jackson Pollockin taide on ollut haluttua keräilijöiden piirissä. The New York Times julkaisi marraskuussa 2006 uutisen, jonka mukaan meksikolainen finanssimies David Martinez olisi ostanut Pollockin maalauksen No.5, 1948 140 miljoonalla US dollarilla (109,6 miljoonaa €). Tämä olisi kaikkien aikojen toiseksi korkein maalauksesta maksettu rahasumma. Uutisen mukaan kauppa on salainen, mutta tieto siitä tuli tuntemattomina pysytelleiden asiantuntijoiden taholta.[8][9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Steven Naifeh and Gregory White Smith: Jackson Pollock: An American Saga. London: Barrie & Jenkins, 1989.
  • Carter Ratcliff, The Fate of a Gesture: Jackson Pollock and Postwar American Art, 1996

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Naifeh & Smith 1989, s. 594
  2. Naifeh & Smith 1989, s. 598
  3. Michael L. Krenn, Fall-out Shelters for the Human Spirit, American Art and the Cold War, The University of North Carolina Press, 2005, s. 127
  4. Richard Taylor, Adam Micolich ja David Jonas: Fractal Expressionism Physics World. lokakuu 1999. School of Physics. Viitattu 17.3.2008. (englanniksi)
  5. Oiva Pollari, Vaasa 14.1.1954
  6. E.J.Vehmas, Uusi Suomi 17.1.1954
  7. Tuomaantytär, Ilkka 22.1.1954 ja Savon Sanomat 27.1.1954
  8. The New York Timesin uutinen Jackson Pollockin maalauksen myynnistä 2.11.2006
  9. Stefan Koldehoff: Das Rätsel vom teuersten Bild aller Zeiten Die Welt. 31.7.2011. Axel Springer AG. Viitattu 25.12.2012. (saksaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ed Harrisin ohjaama, vuonna 2000 valmistunut elämäkerrallinen elokuva Pollock kertoo melko tarkasti Jackson Pollockin tarinan vuosina 1945–1956.