Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Punatammesta tehty jō-sauva. Pituus on 128 cm ja paksuus 2,4 cm.

(jap. じょう) on japanilaisissa taistelulajeissa käytettävä ase. Jō merkitsee keppiä. Jōn pituus on noin 128 senttimetriä, paksuus noin 2,4 cm ja se valmistetaan yleensä tammesta.[1]

Materiaali ja ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksilöharjoittelua varten jō-sauva voidaan tehdä esimerkiksi harjanvarresta, mutta pariharjoituksessa suositaan tammipuista jō-sauvaa. Heikot harjanvarret eivät kestä kontaktiharjoittelua, vaan tikkuuntuvat iskuista helposti sekä saattavat vääntyä kosteuden vaihdellessa. Jō on merkittävästi kevyempi ja nopeampi käsitellä kuin sitä pidempi ja massiivisempi . Sillä voidaan tehdä tekniikkoja huomattavasti bō-sauvaa pienemmässä tilassa. Jō-tekniikat ovat ketterämpiä ja monipuolisempia, eivätkä vaadi voimaa samassa suhteessa kuin bō-tekniikat. Samankaltaisuudestaan huolimatta, edellä mainittujen aseiden etäisyydet ja tekniikat eroavat huomattavasti.

Harjoittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jō-harjoittelu koostuu katasta (ennalta määrätty liikesarja) ja kihonista eli perustekniikan harjoittelusta. Kata voidaan tehdä yksin kuten aiki-jōssa tai yhdessä bokkenilla varustautuneen parin kanssa kuten jōdōssa. Myös kihon-harjoittelu voidaan tehdä pariharjoitteluna tai yksin ryhmässä (harjoittelu riveissä kuviteltua, yleensä itsen kokoiseksi ajateltua, vastustajaa vastaan) harjoitteluna. Vaikka jō on perinteinen ase, voi sen nähdä hyödyllisenä myös nykyaikaista itsepuolustusta silmällä pitäen, sillä sitä voi simuloida esimerkiksi haravalla tai katuharjalla. Myös hyökkääjällä voi olla edellä mainittu väline apunaan tai vaikkapa pesäpallomaila, jota vastaan jō-harjoittelu voi auttaa puolustautumaan. Jō-harjoittelu valmentaa myös aseetonta kamppailua varten.

Suomessa harjoiteltavia budōlajeja joissa käytetään jō-sauvaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: ZNKR jōdō Suomessa

Suomessa harjoitellaan ZNKR jōdōa muutamissa Kendo-seuroissa. Edistyneet ZNKR jōdōkat harjoittelevat usein myös Shindō Musō-ryū jōjutsua. Shindō Musō-ryū jōjutsua harjoitellaan myös muutamissa suomalaisissa iaido- ja karate-seuroissa.

Myös aikidossa harjoitellaan jōn kanssa niin sanottuja aiki-jō-tekniikoita.

Taura Musō-ryū jōjutsua voi opiskella Suomessa ainakin Helsingissä ja Siilinjärvellä. Taura Musō-ryū jōjutsun harjoitteleminen edellyttää kyseisen koulukunnan jäseneksi liittymistä.

Edistyneet Kashima-Shinryū harjoittelijat osaavat tämän tyylisuunnan jō-tekniikkoja. Suomessa lajia voi harjoitella ainakin Helsingissä ja Tampereella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yoneno Kōtarō & Hiroi Tsunetsugu (kääntänyt Peter Boylan): Jodo Gihou. Airyudo, 2004. ISBN 978-4750202693. (englanniksi/japaniksi)
Kobujutsun aseet
eikuhanbōkamanunchakusurujinsaitanbotantōtekkōtinbe ja rochintonfa


Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.