Kata

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee budoa. Sanan muista merkityksistä, katso Kata (täsmennyssivu).
Karateka harjoittelemassa kataa

Kata (jap. 型 tai 形), kirjaimellisesti "muoto", on kamppailulajien harjoittelumuoto, jota esiintyy etenkin budolajien parissa. Kata-harjoittelussa tehdään parin kanssa, ryhmässä tai yksin ennalta määrättyä harjoitetta, jossa yleensä toistetaan erilaisia hyökkäys- ja puolustustekniikoita. Japanilaisten kamppailuperinteiden katat ovat tyypillisesti lyhyitä pariharjoitteita, kun taas okinawalainen kata-harjoitus on tavallisesti pitempi, yksin toistettava liikesarja. Kata-harjoitusmuotoa käytetään sekä aseettomassa että aseellisessa harjoittelussa.

Kata-harjoittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kata terminä on moniselitteinen, ja sitä käytetään useista toisistaan poikkeavista harjoitusmenetelmistä. Selvä jako voidaan tehdä Okinawalaisten ja Japanilaisten kamppailuperinteiden välillä, ensin mainitun muotojen ollessa pääosin pitkiä yksin tehtäviä liikesarjoja ja jälkimmäisen taas lyhyitä pariharjoitteita. Toisaalta esimerkiksi useimmat iaidō-tyylit sisältävät paljon yksin tehtäviä muotoja, mutta ne muistuttavat enemmän japanilaisen budon parimuotoja kuin karaten tekniikkasarjoja; jotkut vanhat tyylit taas sisältävät myös melko pitkiä parimuotoja. Lisäksi myös monet ei-kamppailulliset japanilaisen kulttuurin opetusperinteet, kuten teeseremonia ja kabuki-teatteri, siirtävät oppejaan kata-muodossa.

Termiä käytetään usein virheellisesti myös muunmaalaisten lajien yhteydessä. Korealaisten lajien yhteydessä tulisi käyttää termiä pumsae ja kiinalaisten yhteydessä taolu tai quan.

Kata karatessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Okinawalaisen karaten perinteiset pitkät yksintehtävät muodot ovat saaneet vaikutteita Kiinalaisen kamppailuperinteen vastaavasta harjoitusmuodosta. Ne toimivat kaiken harjoittelun perustana ja sisältävät tyylin koko sisällön. Perinteisesti kata-harjoitteluun kuuluu myös olennaisena, jopa yksinharjoittelua laajempana osana muodon sisältämien tekniikoiden harjoittelu parin kanssa, sekä perustekniikkana että myös soveltavasti ja vapaassa harjoittelussa.

Ne myös toimivat tehokkaana perusharjoituksena, kehittäen tekniikkaa, voimaa, nopeutta ja kehon hallintaa. Modernimmassa Japanilaisessa karatessa muotojen rooli on vähentynyt perustekniikan ja otteluharjoitusten rinnalla, mutta ne ovat yhä olennainen osa harjoittelua.

Modernissa karatessa järjestetään myös kata-kilpailuja. Kataa voi tehdä yksin, parittain tai kolmen henkilön ryhmässä. Katassa arvostellaan mm. nopeutta, voimaa ja liikkeiden puhtautta ja todentuntua.

Kata budossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanilaisiin budolajeihin sekä varsinkin vanhoihin koryū-tyyleihin kuuluu olennaisesti parikataharjoittelu. Vanhoissa tyyleissä lyhyet, vain muutaman tekniikan pituiset muodot ovat pääasiallinen harjoitusmuoto. Niiden ensisijainen tarkoitus on toimia opetustyökaluina jotka juurruttavat harjoittelijaan tyylin teknistä ja periaatetasoista sisältöä ja ohjaavat häntä sisäistämään tyylin olennaiset opetukset, ei niinkään toimia yksittäisinä tekniikoina tiettyjä tilanteita varten. Edistyneemmässä harjoittelussa muodot voivat olla hyvinkin joustavia kehyksiä, ulkoisen muodon ollessa toissijaista sisällön rinnalla. Olennaista on, että perinteisesti parista toinen, ns. opettaja–puoli, on sen riittävän kokenut kyetäkseen ohjaamaan kumppaniaan kohti parempaa suoritusta sekä teknisesti että psyykkisesti. Kata harjoituksen edistyessä laadullisesti voi katan harjoittelijan Immersio harjoiteltavaan kataan ja harjoittelupariin olla huomattavan voimakasta.

Nyky-budossa, varsinkin kilpailuun tähtäävässä, kata-harjoittelu on karaten tapaan väistynyt kihon- ja otteluharjoittelun tieltä. Monet lajit kuitenkin pitävät yhä olennaisena osana harjoitusta muotoja, jotka monesti ovat vanhoista koulukunnista lainattuja, kuten esimerkiksi judossa ja kendossa. Harjoituksen voidaan kokea kehittävän enemmän abstraktimpia periaatteita tai muita kuin puhtaasti kamppailullisia ominaisuuksia. Joskus se nähdään vain linkkinä lajien alkuperään.

Voidaan myös esittää suuren osan modernin budon paritekniikasta olevan nimityksestä huolimatta kataksikin luokiteltavaa. Normaalisti kataan kuitenkin liittyy tietty muodollisuus ja skenaarionomaisuus.

Aseella tehtävissä katoissa harjoitellaan yleensä ilman suojavarusteita vaikka varsinkin edistyneemmät saattavat käyttää kataa tehdessään teräviä aseita: Esimerkiksi iaidossa ja kendossa ylemmät danit käyttävät teräviä aseita näytöksissä, kilpailussa ja tasokokeissa (graduoinneissa).

Eri lajien katat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Modernit lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuuslähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Timo Reenpää (päätoimittaja): BU - Samurain ammatti / Hashi 20/1998. Hashi (silta) ; Japanilaisen Kulttuurin Ystävät ry, 1998. ISBN 951-98012-1-9.
  • Donn F. Draeger: Modern Bujutsu & Budo, vol. 3. Weatherhill, 1974. ISBN 0-8348-0351-8.
  • Oscar Ratti, Adele Westbrook: Secrets of the Samurai , A Survey of the Martial Arts of Feudal Japan. Castle Books, 1973. ISBN 0-7858-1073-0.
  • Yoshimitsu Takeyasu AKJF, English Version Manual (translated by Chris Mansfieid March 2004), Third Revision, October 2006.: IAI - Zen Nippon Kendo Renmei Iai; Executive Managing Director. All Japan Kendo Federation, Third Revision 2003.
  • Paul Budden: Looking at a Far Mountain – A Study of Kendo Kata. Tuttle Publishing, 2000, 2000. ISBN 0-8048-3245-5 (nid.).
  • Editoral: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. English Version Manual (translated by Chris Mansfieid March 2006): JODO - Zen Nippon Kendo Renmei JODO. All Japan Kendo Federation, Third Revision 2003.
  • Marwood Des: Judon taito. Karisto, Hämeenlinna, 1995. ISBN 951-23-3275-2.