Isovesipääsky
| Isovesipääsky | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Alalahko: | Kahlaajat Charadrii |
| Heimo: | Kurpat Scolopacidae |
| Suku: | Vesipääskyt Phalaropus |
| Laji: | fulicarius |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Phalaropus fulicarius |
|
 |
|
| Katso myös | |
Isovesipääsky (Phalaropus fulicarius) on arktisten alueiden kahlaajalintulaji. Suomessa sitä tavataan satunnaisesti, ei edes vuosittain. Se vaikuttaa usein pelottomalta ja päästää ihmisen varsin lähelle.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nokka on suora ja paksumpi kuin vesipääskyllä. Naaras on isompi ja värikkäämpi kuin koiras. Pituus on 20–23 cm, siipien kärkiväli 35–40 cm, paino 35–70 g.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isovesipääsky pesii Euraasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisimmissa osissa, Euroopassa Islannissa ja Huippuvuorilla. Maailman populaation koko on 1–1,9 miljoonaa yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Se muuttaa meriä pitkin trooppisille merialueille talveksi. Pääosa kannasta viettää talvensa planktonrikkailla vesillä Atlantilla Afrikan länsipuolella ja Tyynellämerellä Etelä-Amerikan länsipuolella.[2]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isovesipääsky pesii rannikolla kostealla tundralla tai joskus myös kuivemmilla alueilla, mutta aina makean veden tai murtoveden läheisyydessä.[3]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isovesipääsky tekee pesänsä veden ympäröimään mättääseen. Lajin sukupuoliroolit ovat käänteiset. Kirkkaamman väriset naaraat kokoontuvat kosimaan koiraita, jotka ne jättävät munien munimisen jälkeen hautomaan ja hoitamaan poikaset.[3]
- Isovesipääsky 2009 Ystad.
Isovesipääskyn munia.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isovesipääskyn ravinto koostuu pääasiassa hyönteisplanktonista, poikkeuksellisesti myös siemenistä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 BirdLife International: Phalaropus fulicarius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong.
- 1 2 Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 162. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Isovesipääsky Lintukuva-verkkopalvelu.