Vesipääsky
| Vesipääsky | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Alalahko: | Kahlaajat Charadrii |
| Heimo: | Kurpat Scolopacidae |
| Suku: | Vesipääskyt Phalaropus |
| Laji: | lobatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Phalaropus lobatus |
|
 |
|
| Katso myös | |
Vesipääsky (Phalaropus lobatus) on pieni kurppien heimoon kuuluva pohjoisten alueiden kahlaajalintu.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesipääskyn pituus on 17–19 cm ja paino 20–45 g. Linnun pää on juhlapuvussa tummanharmaa, leuan alla on valkea kohta. Niska on punainen. Siivet ovat kirjavat. Poikkeuksellisesti naaras on isompi ja värikkäämpi kuin koiras. Kahlaajaksi vesipääsky on siitä poikkeuksellinen, että se ruokailee yleensä uimasillaan. Se talvehtii avomerellä. Vanhin suomalainen rengastettu vesipääsky on ollut 5 vuotta, 11 kuukautta ja 28 päivää vanha.[3] Euroopan vanhin on ollut 9 vuotta ja 11 kuukautta vanha islantilainen lintu.[4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesipääsky pesii Euraasian ja Pohjois-Amerikan arktisilla alueilla ja talvehtii trooppisilla valtamerillä. Maailman populaation kooksi arvioidaan 3,5 miljoonaa yksilöä, ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 65 000 – 95 000 paria.[5]
Suomessa vesipääskyä tavataan pääasiassa Pohjois-Suomessa, ja pääasiallisesti se asustaa Lapin soilla. Vaihtelevaa esiintymistä on myös etelämmässä, pitkin rannikkoa Vaasan tasolle saakka. Vesipääskyn pesimäkanta on pienentynyt Suomessa vuodesta 1980 vuoteen 2024 noin 92 prosenttia ja pesimäalue noin 79 prosenttia.[6][7] Suomen pesimäkannaksi arvioitiin vuosina 2019–2024 keskimäärin 4 900 paria, ja laji on luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi.[8][9]
| Raportointikausi | Minimi | Keskimäärin | Maksimi |
|---|---|---|---|
| 2008–2012 | 7 000 | 9 000 | |
| 2013–2018 | 7 000 | 9 000 | 11 000 |
| 2019–2024 | 1 500 | 4 900 | 10 000 |
Suomeen vesipääskyt saapuvat touko-kesäkuussa. Syysmuutto alkaa jo kesäkuussa naaraiden poistumisella, koiraat ja nuoret linnut lähtevät heinä-elokuussa, ja viimeiset tavataan syyskuussa. Suomalaiset vesipääskyt talvehtivat todennäköisesti Arabianmerellä, ja muutto suuntautuu sinne itäisen Euroopan kautta.[12] Grönlannin, Islannin ja Koillis-Kanadan vesipääskyt pysähtyvät muuttomatkallaan Fundynlahdelle (New Brunswick) Kanadan itärannikolle, ja touko-elokuussa siellä voi tavata jopa 250 000 yksilöä.[13]
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Vesipääskyn arvo on 1 831 euroa.[14]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesipääsky pesii arktisilla suoalueilla, Pohjanlahdella myös kareilla ja rantaniittyjen lammikoissa.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pesii usein yhdyskunnittain, joissa linnuilla ei ole omaa reviiriä. Naaras munii 3–4 munaa maassa olevaan pesään ja lähtee usein saman tien muuttomatkalle etelään. Koiras jää hautomaan ja huolehtimaan poikasista, haudonta-aika on 18–20 vrk. Poikaset oppivat lentämään 3–4 viikon ikäisinä. Naaras saattaa munia toisen pesueen eri koiraalle.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruokaillessaan vesipääsky ui pientä ympyrää. Sen ajatellaan saavan näin liikkeelle pieniä vesieläimiä, joita se käyttää ravinnokseen. Valtamerillä parvet seurailevat valaita ja suuria kalaparvia planktonia syöden.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 BirdLife International: Phalaropus lobatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 569. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 15.8.2021.
- ↑ Lintujen ikäennätykset Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 27.6.2021.
- ↑ Longevity list European Union for Bird Ringing. Arkistoitu 8.11.2023. Viitattu 27.6.2021. (englanniksi)
- ↑ Birdguides birdguides.com. Arkistoitu 6.8.2007. Viitattu 25.10.2007.
- ↑ Suomen yhteenveto 2025 lintudirektiivin raportoinnista ja vertailu edelliseen 2019 raportointiin (pdf) Suomen ympäristökeskus (Syke). Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 17.11.2025.
- ↑ REPORTING FORMAT AS REFERRED TO IN ARTICLE 12 OF DIRECTIVE 2009/147/EC (BIRDS DIRECTIVE) Reference portal for reporting under Article 12 of the Birds Directive. Euroopan ympäristökeskus.
- ↑ Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016:: Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Viitattu 6.2.2016.
- 1 2 Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 17.11.2025.
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Phalaropus lobatus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2008–12. European Environment Agency. Viitattu 17.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Phalaropus lobatus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 17.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Reppulintu pakenee Lapin talvea Somaliaan Helsingin yliopiston tiedote. Helsingin yliopisto. Viitattu 8.2.2016.
- ↑ Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong.
- ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 17.11.2025.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hildén, Olavi 1965: Vesipääsky ja jänkäsirriäinen keväällä 1965. - Lintumies 2.1965 s. 30-31. SLY.
- Hildén, Olavi & Vuolanto, Seppo 1972: Breeding biology of the Red-necked Phalarope Phalaropus lobatus in Finland. - Ornis Fennica 49:57-85.
- Hästbacka, Hans 1986: Observationer om möjlig, samtidig polyandri hos smalnäbbad simsnäppa. - Lintumies 2.1986 s. 97. LYL.
- Vesipääsky Lintukuva-verkkopalvelu.