Vesipääsky

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vesipääsky
Phalaropus lobatus.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Vaarantunut [2]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurpat Scolopacidae
Suku: Vesipääskyt Phalaropus
Laji: lobatus
Kaksiosainen nimi

Phalaropus lobatus
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Vesipääsky Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vesipääsky Commonsissa

Phalaropus lobatus

Vesipääsky (Phalaropus lobatus) on pieni kurppien heimoon kuuluva pohjoisten alueiden kahlaajalintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesipääskyn pituus on 17–19 cm ja paino 20-45 g. Linnun pää on juhlapuvussa tummanharmaa, leuan alla on valkea kohta. Niska on punainen. Siivet ovat kirjavat. Poikkeuksellisesti naaras on isompi ja värikkäämpi kuin koiras. Kahlaajaksi vesipääsky on siitä poikkeuksellinen, että se ruokailee yleensä uimasillaan. Se talvehtii avomerellä. Vanhin suomalainen rengastettu vesipääsky on ollut 5 vuotta, 11 kuukautta ja 28 päivää vanha.[3] Euroopan vanhin on ollut 9 vuotta ja 11 kuukautta vanha islantilainen lintu.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesipääsky pesii Euraasian ja Pohjois-Amerikan arktisilla alueilla ja talvehtii trooppisilla valtamerillä. Euroopassa pesii 65 000–95 000 paria vesipääskyjä,[5] joista Suomessa 7000-9000 paria.[6] Maailman populaation kooksi arvioidaan 3,5 miljoonaa yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Suomessa vesipääskyä tavataan pääasiassa Pohjois-Suomessa ja pääasiallisesti se asustaa Lapin soilla. Vaihtelevaa esiintymistä on myös etelämmässä, pitkin rannikkoa Vaasan tasolle saakka. Vesipääskyn levinneisyysalue on kahden viimeisimmän atlastarkastelun välissä supistunut voimakkaasti. [6] Suomessa vesipääsky on luokiteltu vaarantuneeksi [7].

Suomeen vesipääskyt saapuvat touko-kesäkuussa. Syysmuutto alkaa jo kesäkuussa naaraiden poistumisella, koiraat ja nuoret linnut lähtevät heinä-elokuussa, ja viimeiset tavataan syyskuussa. Suomalaiset vesipääskyt talvehtivat todennäköisesti Arabianmerellä ja muutto suuntautuu sinne Itäisen Euroopan kautta[8] . Grönlannin, Islannin ja Koillis-Kanadan vesipääskyt pysähtyvät muuttomatkallaan Fundynlahdelle (New Brunswick) Kanadan itärannikolle, ja touko-elokuussa siellä voi tavata jopa 250 000 yksilöä.[9]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesipääsky pesii arktisilla suoalueilla, Pohjanlahdella myös kareilla ja rantaniittyjen lammikoissa.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesii usein yhdyskunnittain, joissa linnuilla ei ole omaa reviiriä. Naaras munii 3–4 munaa maassa olevaan pesään ja lähtee usein saman tien muuttomatkalle etelään. Koiras jää hautomaan ja huolehtimaan poikasista, haudonta-aika on 18-20 vrk. Poikaset oppivat lentämään 3–4 viikon ikäisinä. Naaras saattaa munia toisen pesueen eri koiraalle.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokaillessaan vesipääsky ui pientä ympyrää. Sen ajatellaan saavan näin liikkeelle pieniä vesieläimiä, joita se käyttää ravinnokseen. Valtamerillä parvet seurailevat valaita ja suuria kalaparvia planktonia syöden.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Phalaropus lobatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.5.2014. (englanniksi)
  2. Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 569. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
  3. Lintujen ikäennätykset Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 27.6.2021.
  4. Longevity list European Union for Bird Ringing. Viitattu 27.6.2021. (englanniksi)
  5. Birdguides
  6. a b Valkama, Jari, Vepsäläinen, Ville & Lehikoinen, Aleksi: Vesipääsky Suomen III Lintuatlas.. 2011. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö.. Viitattu 14.12.2015.
  7. Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016:: Suomen Lintujen uhanalaisuus 2015 Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 6.2.2016.
  8. Reppulintu pakenee Lapin talvea Somaliaan Helsingin yliopiston tiedote. Helsingin Yliopisto. Viitattu 8.2.2016.
  9. Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hildén, Olavi 1965: Vesipääsky ja jänkäsirriäinen keväällä 1965. - Lintumies 2.1965 s. 30-31. SLY.
  • Hildén, Olavi & Vuolanto, Seppo 1972: Breeding biology of the Red-necked Phalarope Phalaropus lobatus in Finland. - Ornis Fennica 49:57-85.
  • Hästbacka, Hans 1986: Observationer om möjlig, samtidig polyandri hos smalnäbbad simsnäppa. - Lintumies 2.1986 s. 97. LYL.
  • Vesipääsky Lintukuva-verkkopalvelussa