Isabel Crook
Isabel Crook (15. joulukuuta 1915 Chengdu – 20. elokuuta 2023 Peking) oli kanadalainen antropologi, joka asui ja loi uransa Kiinassa.[1][2] Hän teki antropologista kenttätyötä Kiinan syrjäisillä ja vaikeakulkuisilla alueilla.[1]
Crookin vanhemmat olivat metodistiset lähetystyöntekijät Muriel o.s. Hockey ja Homer Brown, jotka tapasivat toisensa Länsi-Kiinan lähetysalueella Chengdussa ja avioituivat vuonna 1915. Molemmat edistivät julkista koulutusta Kiinassa. Crook syntyi Chengdussa ja kävi kanadalaista koulua Kiinassa. Vuonna 1939 hän valmistui Toronton yliopistosta. Tämän jälkeen hän lähti kiinalaisen kollegan kanssa tutkimaan yijen asuinkyliä Länsi-Sichuaniin. Vuonna 1940 Crook värvättiin maaseudun jälleenrakennusprojektiin, jota sponsoroi Kiinan kansallinen kristillinen neuvosto hyvin köyhällä maaseutualueella suhteellisen lähellä Chongqingiä. Crookin tehtävä oli suorittaa suuri väestökartoitus paikallisten yhteisöjen perheistä. Hän aikoi julkaista tutkimustyönsä tulokset teoksena nimellä Prosperity Village, mutta tuhannet sivut kenttädataa pysyivät muiden elämäntapahtumien johdosta julkaisemattomina 1990-lukuun saakka. 1990-luvulla Crook palasi alueelle lisätutkimusta varten. Lopulta hän julkaisi työnsä tulokset Christina K. Gilmartinin ja Xiji Yun kanssa kirjassa Prosperity's Predicament: Identity, Reform and Resistance in Wartime China (2013).[1]
Crook tapasi miehensä Davidin vuonna 1941. Pariskunta meni naimisiin Isossa-Britanniassa, jossa mies kuului Kommunistiseen puolueeseen. Myös vaimo liittyi kommunisteihin. Hän aloitti filosofian tohtorin tutkinnon suorittamisen London School of Economicsissa. Toisen maailmansodan jälkeen pariskunta palasi Kiinaan, jossa alun perin oli tarkoitus viettää vain puolitoista vuotta. Sekä mies että vaimo päättivät kuitenkin jäädä Kiinaan loppuelämiensä ajaksi. Crook jatkoi tutkimustyötä maaseudulla miehensä avustamana. Pariskunta julkaisi kuvauksensa yhdestä Kiinan ensimmäisistä maareformeista teoksessa Revolution in a Chinese Village: Ten Mile Inn (1959). Crookit perustivat uusien diplomaattien kouluttamiseksi vieraiden kielten oppilaitoksen, jonka pohjalta syntyi Pekingin vieraiden kielten yliopisto. Pariskunta työskenteli Pekingin vieraiden kielten yliopistossa yli neljänkymmenen vuoden ajan. Vuosina 1959–1960 Crook palasi miehensä kanssa Revolution in a Chinese Village -teoksessa käsiteltyyn kylään, josta oli tullut yksi uusista suuressa harppauksessa perustetuista kommuuneista. Siellä tehdyn työn pohjalta julkaistiin kirja The First Years of Yangyi Commune (1966). Kulttuurivallankumouksen aikana Crookin mies joutui kuitenkin epäillyksi vakoilusta ja vangituksi viiden vuoden ajaksi. Crookilta itseltään puolestaan kiellettiin liikkuminen yliopistokampuksen ulkopuolella kolmen vuoden ajaksi. Pariskunta puhdistettiin epäilyistä vuonna 1973. Crookit säilyttivät luottamuksensa Kiinan kommunistisen puolueen Mao Zedongin jälkeiseen johtoon.[1]
Vuonna 1989 Crook toivoi julkisesti, ettei Kiinan johto pyrkisi vastaamaan Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitukseen voimalla. Toisin kävi, mutta pariskunta pysyi tästä huolimatta Kiinassa, jonne koki kuuluvansa. Mies ja vaimo saivat vielä eläkeikäisinä toimia neuvonantajina. Mies kuoli vuonna 2000. Isabel Crook sai vuonna 2019 Xi Jinpingin henkilökohtaisesti ojentaman Kiinan ystävyyden mitalin. Hän kuoli elokuussa 2023. Hänellä oli avioliitostaan kolme poikaa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e John Gittings, Isabel Crook obituary The Guardian 21.8.2023, viitattu 22.8.2023
- ↑ Zou Shuo, Pioneering educator, researcher Isabel Crook dies at 107 in Beijing China Daily 20.8.2023, viitattu 22.8.2023
| ||||||||||||||||||||||
