Ingemar Stenmark
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Ingemar Stenmark vuonna 2011 | |||
Maa:  Ruotsi
| |||
| Miesten alppihiihto | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Lake Placid 1980 | pujottelu | |
| Kultaa |
Lake Placid 1980 | suurpujottelu | |
 Pronssia |
Innsbruck 1976 | suurpujottelu | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Garmisch-Partenkirchen 1978 | pujottelu | |
| Kultaa |
Garmisch-Partenkirchen 1978 | suurpujottelu | |
| Kultaa |
Schladming 1982 | pujottelu | |
 Hopeaa |
Schladming 1982 | suurpujottelu | |
| Nuorten EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Jasná 1974 | suurpujottelu | |
Ingemar Stenmark (s. 18. maaliskuuta 1956 Joesjö) on ruotsalainen, 1970- ja 1980-luvuilla menestynyt alppihiihtäjä. Häntä pidetään yhtenä kautta aikain parhaista alppihiihtäjistä ja ruotsalaisurheilijoista.[1][2]
Stenmark oli pujottelussa ja suurpujottelussa suorastaan ylivoimainen vuosina 1974–1982. Hän voitti suurpujottelussa 27 kilpailua 28:sta vuosina 1977–1980 ja pujottelussa 46 kilpailua 52:sta vuosina 1975–1981. Stenmark on voittanut enemmän osakilpailuja alppihiihdon maailmancupissa kuin kukaan toinen laskija, vaikka hän kilpaili silloin, kun mukana oli huomattavasti vähemmän osakilpailuja kuin nykyään. Hän voitti yhteensä 86 kilpailua vuosina 1974–1989. Hän voitti maailmancupin kokonaiskilpailun kolmesti, vuosina 1976–1978[1]. Stenmark kilpaili hyvin harvoin syöksylaskussa, mutta kokeili sitä huonoin tuloksin sen jälkeen, kun maailmancupin pistelaskusääntöjä oli muutettu Stenmarkin ylivoimaisuuden vuoksi kaudelle 1978–1979 niin, että kokonaiskilpailua ei voinut voittaa osallistumatta syöksylaskuun[1].
Arvokisoista Stenmark otti seitsemän mitalia, joista viisi on kultaisia. Vuoden 1976 olympialaisissa Stenmark oli pronssilla suurpujottelussa. Vuonna 1978 hän voitti maailmanmestaruuden sekä pujottelussa että suurpujottelussa ja uusi kaksoismestaruutensa Lake Placidin olympialaisissa vuonna 1980. Schladmingin maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1982 hän voitti kultaa pujottelussa ja saavutti hopeaa suurpujottelussa. Sarajevon olympialaisiin 1984 hän ei saanut osallistua, koska hän oli virallisesti puoliammattilainen.[1] Vuoteen 1988 mennessä amatöörisääntöjä oli lievennetty, ja Stenmark sijoittui Calgaryn olympialaisten pujottelussa viidenneksi[2].
Stenmark käytti Elan-suksia.[3][4]
Stenmark on taustaltaan saamelainen.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arponen, Antti O.; Hannus, Matti; Honkavaara, Aarne; Leinonen, Kimmo; Mäki-Kuutti, Tarmo; Raatikainen, Voitto; & Raevuori, Antero: Talviurheilun tähdet, s. 376–377. WSOY, 1986. ISBN 951-0-13095-8.
- Ingemar Stenmark Olympedia. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Arponen, ym., s. 376–377
- ↑ a b Olympedia
- ↑ Prešeren, Polona: ELAN – Pride of Slovenia and a Global Player in Ski Production, Slovenia Connect -sivusto. Viitattu 5.5.2016.
- ↑ Johnson, William Oscar: Yugoslavia's Elan Skis, First Used to Defeat Nazis, Are World-Beaters, Sports Illustrated 6.2.1984. Viitattu 5.5.2016.
- ↑ Nationella minoriteter och urfolk – skydd och rättigheter RödaKorset. Viitattu 25.11.2022. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nevala, Kai: Muistot ovat muita varten. Kaleva 17.2.2007.
| 1948: Edi Reinalter | 1952: Othmar Schneider | 1956: Toni Sailer | 1960: Ernst Hinterseer | 1964: Josef Stiegler | 1968: Jean-Claude Killy | 1972: Francisco Fernández Ochoa | 1976: Piero Gros | 1980: Ingemar Stenmark | 1984: Phil Mahre | 1988: Alberto Tomba | 1992: Finn Christian Jagge | 1994: Thomas Stangassinger | 1998: Hans Petter Buraas | 2002: Jean-Pierre Vidal | 2006: Benjamin Raich | 2010: Giuliano Razzoli | 2014: Mario Matt | 2018: André Myhrer | 2022: Clément Noël |
| 1952: Stein Eriksen | 1956: Toni Sailer | 1960: Roger Staub | 1964: François Bonlieu | 1968: Jean-Claude Killy | 1972: Gustav Thöni | 1976: Heini Hemmi | 1980: Ingemar Stenmark | 1984: Max Julen | 1988: Alberto Tomba | 1992: Alberto Tomba | 1994: Markus Wasmeier | 1998: Hermann Maier | 2002: Stephan Eberharter | 2006: Benjamin Raich | 2010: Carlo Janka | 2014: Ted Ligety | 2018: Marcel Hirscher | 2022: Marco Odermatt |
|