Immigration and Nationality Act of 1965

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Immigration and Nationality Act of 1965, (suom. Maahanmuutto- ja kansallisuusasetus 1965), joka tunnetaan myös nimityksellä Hart-Celler Act, muutti tavan jolla Yhdysvallat hyväksyi maahanmuuttajia lakkauttamalla National Origins Formulan (suom. Kansallisen alkuperän kaava) käytön. Alahuoneen edustaja Emanuel Celler ehdotti lakia, jota senaattorit Philip Hart ja Ted Kennedy sponsoroivat.

Asetus poisti käytöstä maahanmuuttajien kansalliseen alkuperään perustuneen kiintiöjärjestelmän. Uusi laki säilytti maakohtaiset rajoitukset, mutta se vaihtoi etnisyyteen pohjautuvan hyväksymismenettelyn maahanmuuttajien taitoihin sekä perhesuhteisiin perustuvaksi. Asetus sääti kaikkien myönnettävien viisumeiden ylärajaksi 170 000 vuodessa. Yhdysvaltain kansalaisten suorat sukulaiset sekä "tärkeät maahanmuuttajat" kuten aiemmat kansalaiset eivät kuitenkaan olleet rajoitusten alaisia.[1]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi Maahanmuutto- ja kansallisuusasetus oli radikaalisti erilainen aiempiin maahanmuuttopoliittisiin linjauksiin. Aiemmat lait rajoittivat maahanmuuton Aasiasta ja Afrikasta, antaen ylimmän etusijan maahanmuutolle etnisesti pohjois- ja länsi-eurooppalaisille, ohi itä- ja etelä-eurooppalaisten.[2]

Yhdysvallat koki sekä sisäistä että ulkoista painetta muuttaakseen kansakuntapohjaisen maahanmuuttonsa. Ulkomailla entiset sotilasliittolaiset sekä uudet itsenäiset valtiot pyrkivät tuhoamaan Yhdysvaltojen voimassa olleen maahanmuuttolainsäädännön kansainvälisten järjestöjen kuten Yhdistyneet kansakunnat kautta.[3] Yhdysvaltojen sisäisesti presidentti Harry Truman oli vuonna 1952 ohjeistanut Yhdysvaltain maahanmuutto- ja naturalisaatiokomission (engl. Commison on Immigration and Naturalization) järjestämään tutkimuksen ja tuottamaan raportin silloisesta maahanmuuttolainsäädännöstä. Tästä syntynyt raportti "Kenet toivotamme tervetulleiksi" toimi mallineena vuoden 1965 Maahanmuutto- ja kansallisuusasetukselle.[4] Vuonna 1963 Presidentti John F. Kennedy kutsui puheessaan olemassaolevaa lainsäädäntöä "lähes sietämättömäksi" ja aloitti seuraavalla viikolla työn uuden maahanmuuttoasetuksen aikaansaamiseksi[5]

Säädöksen vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1965 Maahanmuutto- ja kansallisuusasetus korvasi vuoden 1952 vastaavan asetuksen, säilyttäen silti monia vuoden 1924 asetuksen momentteja. Muutoksia olivat seuraavat: [6]

  • Asetus poisti kansakuntapohjaisen alkuperän, rodun ja esi-isät maahanmuuton ehdoista.
  • Asetus loi seitsemän kategorian etuusjärjestelmän, joka antoi etusijan Yhdysvaltain kansalaisten sekä laillisesti vakituisesti asuvien lähisukulaisille, sekä erikoistaitojen ammattilaisille.
  • Maahanmuuttoa länsi-Euroopasta rajoitettiin ensimmäistä kertaa.
  • Asetus asetti työlupavaatimuksen, joka vaati työministerin vahvistuksen työvoimapulasta.
  • Asetuksessa annettiin pakolaisille mahdollisuus oman maahanmuuttoasemansa vaihtamiseen pakolaisuuden jälkeen. Se myös mahdollisti pakolaisaseman hakemisen sen jälkeen kun oli päässyt maahan muilla tavoin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1965 Immigration and Nationality Act, a.k.a. the Hart-Celler Act, Sarah Starkweather, University of Washington, Bothell Library, viitattu 4.8.2016
  2. U.S. Immigration Before 1965, 2009, viitattu 4.8.2016
  3. The Geopolitical Origins of the U.S. Immigration Act of 1965, 2015, viitattu 4.8.2016
  4. Whom we shall welcome; report, viitattu 4.8.2016
  5. Remarks to Delegates of the American Committee on Italian Migration., 1963, viitattu 4.8.2016
  6. ["The Development of U.S. Immigration Policy Since 1965"] Keely, Charles B. (Winter 1979). Journal Of International Affairs 33, no. 2.