Imatranajo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Imatran katuradan kartta. Punaisella vuosien 1962–1978 rata ja mustalla rata vuosilta 1979–1986 ja 2016–.

Imatranajo on Imatralla katuradalla ajettava moottoripyöräilykilpailu, jonka järjestää Imatran Moottorikerho. Imatranajo oli ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruussarjan Suomen Grand Prix vuosina 1964–1982. Vuodesta 2016 alkaen Imatralla on ajettu International Road Racing Championship -sarjan osakilpailu.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jani Vaahtera Vuoksen suoralla vuoden 2018 Imatranajossa.

Imatran ensimmäinen Tourist Trophy (TT) -kilpailu järjestettiin vuonna 1953.[1] Varsinainen Imatranajo sai alkunsa pitkän tauon jälkeen vuonna 1962, jolloin kestopäällysteen saamalla radalla käytiin kansainvälinen kilpailu.[1][2]

Ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruussarjan Suomen Grand Prix järjestettiin vuosina 1962–1963 Tampereen Pyynikillä.[3] Pyynikin rataa pidettiin kuitenkin liian kapeana,[3] ja vuodeksi 1964 MM-osakilpailu siirtyi Imatralle FIM:n kokouksessa Suomea edustaneen John E. Simosen vahvalla myötävaikutuksella.[1] MM-pisteistä kilpailtiin Imatralla vuosina 1964–1982. 1970-luvun huippuvuosina tapahtumassa oli yleisöä yli 50 000, ja se oli myös kansainvälisesti hyvin tunnettu. Kilpailuihin otti parhaimmillaan osaa ajajia yli 40 maasta. Ajojen tähtiä olivat muun muassa 16 voittoa eri luokissa ajanut italialainen Giacomo Agostini sekä suomalaiset Jarno Saarinen ja Teuvo Länsivuori.[2][4] Imatranajon yhteydessä Imatralla järjestettiin Imatran Moottorikerhon ideoima monipäiväinen matkailutapahtuma Imatra-viikko.[2][5]

Ajan myötä myös Imatran rata muuttui liian vaaralliseksi, ja Imatranajo menetti MM-arvonsa vuoden 1982 kilpailun jälkeen skotlantilaisen Jock Taylorin saatua surmansa radalla.[4][6] Vuosina 1983–1985 Imatralla ajettiin EM-osakilpailu ja vuonna 1986 EM-osakilpailu sekä Formula TT -luokan MM-osakilpailu.[2][6] Vuonna 1986 katsojana ollut kuusivuotias poika kuoli pyörän syöksyttyä yleisöön, mikä päätti tapahtuman järjestämisen Imatran katuradalla.[4]

Vuodesta 1990 alkaen Imatran Moottorikerho järjesti Imatranajon moottoriradoilla muualla Suomessa. Virtasalmen Motoparkissa ajettiin kansallinen kilpailu vuonna 1990 ja Jurvan Botniaringillä SM-osakilpailu vuosina 1991–1992. Vuodesta 1993 alkaen Imatranajo järjestettiin SM-osakilpailuna Virtasalmella.[1][2] Vuonna 2015 Imatranajo kilpailtiin Virtasalmen Motoparkin muun käytön vuoksi Virossa Auto24ring-radalla lähellä Pärnua.[2][7] Imatralla puolestaan järjestettiin näytösluonteinen Muistojen Imatranajo -tapahtuma parin vuoden välein vuodesta 1999 alkaen.[6]

Kilpamoottoripyöräily teki paluun Imatran katuradalle 19.–21. elokuuta 2016, kun siellä järjestettiin International Road Racing Championship -sarjan osakilpailu.[8] IRRC:hen kuuluvien superbike- ja supersport-luokkien lisäksi tapahtumassa kilpailtiin myös open 600-, open 1000-, lightweight- ja sivuvaunuluokissa.[9] Kilpailun katsojatavoite kaksinkertaistuiselvennä, kun viikonlopun aikana määräksi tuli 42 000 katsojaa. Ajot järjestettiin myös vuonna 2017, ja ne ovat edelleen osa IRRC-kilpailusarjaa.[10][11] Vuosina 2020 ja 2021 kilpailu peruuntui koronaviruspandemian vuoksi, ja sen sijaan ajettiin virtuaalinen Imatranajo moottoripyöräsimulaattorilla Ride 3 -videopelissä, johon Imatran katurata on mallinnettu.[12]

Vuonna 2022 kilpailussa käytettävä rata nimettiin Jarno Saarinen Circuit Imatraksi.[13]

Rata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imatrankosken rautatieasema jää radan sisäpuolelle. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy kohti radan nykyistä pääsuoraa johtava Vuoksentien lehmuskuja.[14]

Imatran katurata sijaitsee Vuoksen itärannalla. Käytössä on ollut kaksi eri rataa, pidempi runsaan kuuden kilometrin rata ja lyhyempi vajaan viiden kilometrin rata.

Vuosina 1962–1978 ajettiin pidempää, 6 030 metrin rataa.[1] Pääsuora sijaitsi Rajapatsaalla, ja rata kulki reittiä Imatrankoskentie–Vuoksentie–Linnankoskenkatu–Linnansuontie–Savikannantie–Imatrankoskentie (kadunnimet vuoden 2015 tilanteen mukaan).[1][15][16] Rataa kierrettiin myötäpäivään, ja keskinopeus oli noin 170 kilometriä tunnissa. Rata kulki osittain omakotialueella, mitä asukkaat kritisoivat.[1]

1970-luvulla alkoi keskustelu erillisen moottoriradan rakentamisesta Imatralle, mikä ei koskaan toteutunut.[5] Vuodeksi 1979 katurata kuitenkin lyhennettiin 4 950 metrin pituiseksi, turvallisuutta parannettiin rakentamalla hidastusmutkia ja rata siirtyi pois asuinalueelta.[1] Pääsuora sijaitsi Vuoksen rannalla Imatrankosken ja Linnankosken välillä, ja rata kulki nyt reittiä Vuoksentie–Linnankoskenkatu–Linnansuontie–Pietarintie–Imatrankoskentie–Vuoksentie.[1][15][16] Muutoksista huolimatta keskinopeus oli 150 kilometriä tunnissa. Pääsuoralla huippunopeudet olivat yli 260 kilometriä tunnissa.[1]

Vuodesta 2016 alkaen on kilpailtu jälkimmäisellä reitillä.[8][17] Rata kunnostettiin kilpailukäyttöön muun muassa muuttamalla kiinteitä liikenteenjakajia siirrettäviksi ja siirtämällä valaisinpylväitä sekä asfaltoinneilla, levennyksillä ja hidastusmutkilla.[18][17] Imatran kaupunki budjetoi muutoksiin 400 000 euroa.[8]

Imatrankosken rautatieasema jää radan sisäpuolelle, ja radan erikoisuuksiin kuuluu tasoristeys heti Vuoksentien ja Linnakoskenkadun välisen mutkan jälkeen.[15][19][14]

Kuolemantapaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imatranajo on historiansa aikana vaatinut yhteensä viiden ihmisen hengen. Ensimmäinen heistä oli englantilainen Vernon Cottle ensimmäisessä MM-osakilpailussa vuonna 1964. 350-kuutioisten luokassa kilpaillut Cottle ajoi ulos Savikannan nopeassa kaarteessa.[5] Toinen kuolonuhri oli sivuvaunuluokassa kilpaillut vuoden 1980 maailmanmestari skotlantilainen Jock Taylor vuonna 1982, viimeiseksi jääneessä MM-osakilpailussa. Hän ajoi ulos pääsuoran jälkeisessä mutkassa ja iskeytyi pylvääseen. Taylorin ajopari ruotsalainen Benga Johansson putosi kyydistä jo radalla ja selviytyi loukkaantumatta.[5] Kolmas kuollut oli yleisössä olleen nelihenkisen perheen kuusivuotias poika vuonna 1986. Hän jäi saksalaisen Detlef Vogtin yleisöön ajautuneen pyörän alle Vuoksen suoran päässä.[19][5]

Cottlelle pystytettiin muistokivi Imatralle vuonna 1965 ja Taylorille vuonna 2008. Ne sijaitsevat vierekkäin Vuoksentien länsipuolella olevassa metsikössä lähellä pääsuoran alkua.[5]

Imatranajoissa 15. kesäkuuta 2019 Superbike-luokan lähdössä 32-vuotias sveitsiläinen Mathias Gnägilähde? menetti pyöränsä hallinnan sadekelissä, kaatui ja ajautui ulos radalta. Onnettomuus tapahtui radan suoralla osuudella, eikä tilanteessa ollut osallisena muita kilpailijoita. Kilpailu keskeytettiin välittömästi onnettomuuden jälkeen. Kilpailujärjestäjien mukaan lääkäri ja ambulanssi olivat nopeasti paikalla, ja Gnägi siirrettiin välittömästi Etelä-Karjalan keskussairaalaan. Matkalla sairaalaan hän oli vielä hengissä mutta tajuttomana. Hän menehtyi saamiinsa vammoihin sairaalassa.lähde?[20]

2. heinäkuuta 2023 hollantilainen Joey Den Besten menetti pyörän hallinnan sateisissa olosuhteissa kesken IRRC Superbike -luokan kilpailun tutustumiskierroksen. Besten kaatui ja ajautui ulos radalta törmäten tolppaan. Besten kuoli onnettomuuspaikalle saamiinsa vammoihin.[21][22][23]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j Historiaa: Imatranajot Imatran Moottorikerho. Arkistoitu 19.11.2015. Viitattu 18.11.2015.
  2. ↑ a b c d e f Kausiopas – Finnish Superbike 2015 Suomen Moottoriliitto, Suomen Road Race Ajajat. Arkistoitu 19.11.2015. Viitattu 18.11.2015.
  3. ↑ a b Lindfors, Jukka: Pyynikinajoissa kaasuteltiin lähes 40 vuotta Elävä arkisto. 9.5.2008. Yleisradio. Viitattu 18.11.2015.
  4. ↑ a b c Lindfors, Jukka: Imatranajot olivat suuri kansanjuhla Elävä arkisto. 12.5.2008. Yleisradio. Viitattu 18.11.2015.
  5. ↑ a b c d e f Nalli, Tuomas: Imatran muistomerkit 2011. Imatran kaupunginmuseo. Arkistoitu 18.11.2015. Viitattu 18.11.2015.
  6. ↑ a b c Kiira, Tero: Haaveista suoraan asiaan Tekniikan maailma. 5/2005. Otavamedia. Viitattu 18.11.2015.
  7. ↑ Sipiläinen, Kalle: Imatranajo väistyy Pärnuun – Imatralla ajetaan SM-motocrossia Etelä-Saimaa. 4.4.2015. Kaakon Viestintä. Arkistoitu 19.11.2015. Viitattu 18.11.2015.
  8. ↑ a b c 30 vuoden odotus on päättynyt – Imatralla ajetaan jälleen ensi kesänä! 17.11.2015. Imatran kaupunki. Arkistoitu 18.11.2015. Viitattu 18.11.2015.
  9. ↑ Aikataulut Imatran Moottorikerho. Arkistoitu 21.8.2016. Viitattu 21.8.2016.
  10. ↑ Heinäkuuhun siirtyneet Imatran ajot taas katuratasarjan osakilpailuna Ilta-Sanomat. 6.11.2016. Arkistoitu 7.11.2016. Viitattu 6.11.2016.
  11. ↑ Kaskinen, Piia: Imatran ajot ajetaan 2. – 4. heinäkuuta 2021 – Tapahtuman taustajoukkoihin liittyi myös musiikki- ja media-alan konkari, Lasse Norres, joka suosii Honda Silver -mopoa, eikä halua ajaa moottoripyörää ensi kesänäkään Uutisvuoksi. 27.10.2020. Kaakon Viestintä. Viitattu 8.3.2021.
  12. ↑ Ylönen, Ulla: Imatranajo ajetaan virtuaalisesti – osakilpailujen parhaat ratkaisevat mestaruuden moottoripyöräsimulaattorilla Imatralla Yle Uutiset. 3.7.2020. Yleisradio. Viitattu 8.3.2021.
  13. ↑ Imatranajon katurata nimettiin uudelleen: Jarno Saarinen Circuit Imatra moottori.fi. 11.3.2022. Viitattu 5.7.2023.
  14. ↑ a b Telder, Hannu: Imatranajot loppuivat 6-vuotiaan katsojan kuolemaan 1986 – Nyt niitä herätellään taas henkiin Seura. 20.8.2016. Otavamedia. Viitattu 8.3.2021.
  15. ↑ a b c Winberg, Vesa: Tältä näyttää legendaarinen katurata nyt – Imatranajojen radalla saatetaan jälleen kilpailla – video Yle Uutiset. 5.9.2014. Yleisradio. Viitattu 18.11.2015.
  16. ↑ a b Imatran kaupungin palvelukartta Imatran kaupunki. Viitattu 18.11.2015.
  17. ↑ a b Kartat Imatran Moottorikerho. Arkistoitu 13.8.2016. Viitattu 21.8.2016.
  18. ↑ Mälkiä, Heli: Imatranajot palaa legendaariselle katuradalle – IRRC-luokan osakilpailu ajetaan Imatralla elokuussa Yle Uutiset. 3.11.2015. Yleisradio. Viitattu 18.11.2015.
  19. ↑ a b Gozzi, Paolo: Imatra (Finland): love and death in a cold GP climate La Gazzetta dello Sport. 7.1.2015. RCS MediaGroup. Viitattu 18.11.2015. (englanniksi)
  20. ↑ Imatranajot vaativat kuolonuhrin – kuljettaja kaatui kohtalokkaasti sadekelissä 15.6.2019. Ylen uutiset. Viitattu 16.6.2019.
  21. ↑ Imatranajoissa tapahtunut kuolemaan johtanut onnettomuus poliisi.fi. 2.7.2023. Viitattu 2.7.2023.
  22. ↑ Joel Sippola: Moottoripyöräilijä menehtyi Imatranajoissa – tapahtuma keskeytettiin yle.fi. 2.7.2023. Viitattu 2.7.2023.
  23. ↑ Kilpailija kuoli Imatranajoissa – Kaatui ja törmäsi tolppaan www.iltalehti.fi. Viitattu 2.7.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Imatranajo&oldid=22175813”