Iljušin DB-3

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
DB-3F Luonetjärven lentokentällä huhtikuussa 1944.

Iljušin DB-3 (Ильюшин ДБ-3, Ильюшин Дальний бомбардировщик 3, Iljušin Dalni Bombardirovštšik 3, Iljušin pitkänmatkan pommituskone 3) oli Iljušinin tehtaan valmistama kaksimoottorinen pommikone, jonka ensilento tapahtui 1935. Se oli aikanaan keskiraskas pommikone, muttei voinut kuljettaa isompia kuin 100 kg pommeja. DB-3f-versiosta alkaen koneen päätyypin versiot tunnetaan myös Iljušin Il-4:na (1940).

DB-3F Luonetjärven lentokentällä huhtikuussa 1944.

Koneessa oli kolmen hengen miehistö. Aseistus oli kolme 7,62 × 54 mm:n konekivääriä ja 2 500 kg pommeja.

DB-3-tyyppi osallistui myös Berliinin pommituksiin vuonna 1941. Isku oli lähinnä propagandavoitto Neuvostoliitolle, joka kaipasi kipeästi ”hyviä” uutisia rintamilta.

Koneita rakennettiin 1 528 kappaletta.

Koneen ohjausominaisuudet olivat raskaat, mutta se oli kuitenkin vakaa lennettävä. Erityisesti nousu vaati pilotilta käsivoimia.

Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • TsKB-26 – prototyyppi
  • DB-3T – torpedokone vuodelta 1938. Torpedot 45-36-AN ja 45-36-AV sopivat koneeseen.
  • DB-3TP – torpedokone, merikone vuodelta 1938. Tämä versio ei päässyt tuotantoon.
  • DB-3M – moottoreilla 2M-87B tai 2M-88 varustettu kone.
  • DB-3f – eli Iljušin Il-4. DB-3:n tuotanto päättyi vuonna 1940 ja Iljušin Il-4:n valmistus jatkui vuoteen 1944. Il-4:ssä pyöreä nokka-ampumo korvattiin pidemmällä ja terävämmällä nokalla. Myös siipi vaihdettiin ohuempiprofiiliseen kopioimalla DC-3:n siiven rakenne pyrkien nopeampaan koneeseen.
  • Iljušin DB-4 eli TsKB-56 oli isompi kone, jossa oli 2AM-37-moottorit, haarapyrstö ja ylätaso. Sitä kaavailtiin vuonna 1940, mutta peruttiin, koska Jermolajev Jer-2/Er-2-konetta pidettiin parempana.
  • Iljušin Il-6

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ильюшин ДБ-3.svg

Yleiset ominaisuudet

  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&014.022000014,22 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&021.044000021,44 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&04.03500004,35 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&065.050000065,50 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&05270.&&&&005 270 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&09500.&&&&009 500 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Tumanski M-87A -14-sylinteristä tähtimoottoria; &&&&&&&&&&&&0708.&&&&00708 kW (&&&&&&&&&&&&0950.&&&&00950 hv) per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0439.&&&&00439 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&03800.&&&&003 800 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&09300.&&&&009 300 m
  • Nousukyky: &&&&&&&&&&&&0416.&&&&00416 m/min
  • Siipikuormitus: &&&&&&&&&&&&0118.&&&&00118 kg/m²

Aseistus

  • 3 × 7,62 mm ŠKAS-konekivääriä
  • (1 × 12,7 mm UBT-konekivääri)
  • 2 500 kg pommeja

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi sai talvisodassa sotasaaliiksi 4 DB-3-konetta, joista yksi saatiin lentokelpoiseksi ennen talvisodan loppua. Jatkosodassa Lentolaivue 46:lla oli käytössään myös 4 kappaletta Il-4-koneita, jotka ostettiin Saksalta ja haettiin Ukrainasta.[1]


Tyyppi Tunnus Hankintalähde Hankittu Saatu Palvelukseen Luovuttu Paikka Tila Poisto
DB-3f DF-22 saksalaisten sotasaalis 1942 1942 14. lokakuuta 1942 Dubrovka/Štšestinskaja tuhoutui laskussa 14. tammikuuta 1943
DB-3f DF-23 saksalaisten sotasaalis 1942
DB-3f DF-24 saksalaisten sotasaalis 1942
DB-3f DF-25 saksalaisten sotasaalis 1942

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]