Lentoryhmä Sarko
Lentoryhmä Sarko | |
---|---|
Toiminnassa | 1944 |
Valtio | Suomi |
Puolustushaarat | ilmavoimat |
Rooli | pommitus, rynnäkkö, tiedustelu, huolto |
Tukikohta | Vaala, Paltamo, Kemi, Rissala, Pyykösjärvi, Säräisniemi |
Kalusto | hävittäjä-, pommitus-, tiedustelu- ja yhteistoimintalentokoneet |
Sodat ja taistelut | Lapin sota |
Komentajat | |
Tunnettuja komentajia | eversti Olavi Sarko |
Lentoryhmä Sarko oli Suomen ilmavoimien lento-osasto, joka perustettiin Lapin sodan ilmasotatoimia varten 6. lokakuuta 1944.[1] Eversti Olavi Sarkon komentama osasto koostui pääosin Lentorykmentti 2:n hävittäjäyksiköistä ja Lentorykmentti 4:n pommitusyksiköistä.[2] Lentoryhmä suoritti pommitus-, rynnäkkö- ja tiedustelulentoja vetääntyviä saksalaisia vastaan taistelevien maavoimien hyväksi,[3] lisäksi lentoryhmälle alistettu Osasto Jauri vastasi sekä maavoimien että lentoryhmän huoltotoiminnasta.[4] Lentoryhmä lakkautettiin ja sen alistussuhteet purettiin lentojoukkojen rauhanajan vahvuuteen siirtymisen yhteydessä 3. joulukuuta 1944.[5]
Erikoisesikunta Sarko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilmavoimien esikunta antoi 5. syyskuuta 1944 käskyn Erikoisesikunta Sarkon perustamisesta Oulujoen ja Oulujärven eteläpuolisen alueen saattamiseksi käyttökelpoiseksi lentosotatoimia varten.[6] Esikunnan sijoituspaikaksi määrättiin Iisalmi, ja komentajaksi lentoteknisen huollon tarkastaja, eversti Olavi Sarko. Esikuntaan kuului lisäksi komentajan apulainen, huoltopäällikkö, viestikomentaja ja adjutantti.[7] Esikunnan toiminta-alueen rajoiksi määriteltiin: Oulu–Oulujoki–Oulujärven pohjoisranta–Kuhmo–valtakunnan raja–Lieksa–Juuka–Keitele–Lestijärvi–Kokkola–Oulu. Tehtävänä oli tiedustella toiminta-alueella sijaitsevien lentokenttien kunto ja käyttömahdollisuudet, sekä uusien kenttien tiedustelu- ja rakennustyöt. Esikunnan tehtäviin kuului myös alueen ilmavalvonnasta huolehtiminen, viestiyhteyksien järjestäminen ja varaaminen sekä mahdollisen painopistesuunnassa toimivan rykmentin komentopaikan sijainnin tiedustelu.[8] Esikunnan toiminta-alueella oli Paltamon, Nerkoon, Rautavaaran, Rissalan, Vaalan, Oulun ja Ylivieskan lentokentät, joista ilmasotatoimia silmällä pitäen olivat käyttökelpoisia vain Paltamo ja Rissala. Sarkolle alistetut kaksi linnoitusrakennuspataljoonaa keskitettiin pääosin kunnostamaan Vaalan ja Nerkoon kenttiä, näistä Vaalan kenttä saatiin kiitotietä pidentämällä tyydyttävään käyttökuntoon.[9] Nerkoon kenttää, joka tehtiin pelloille ojat täyttämällä, ei voitu lopulta lainkaan käyttää.[10] Esikunnan tehtäviin kuulunut viestiyhteyksien järjestäminen oli erityisen hankalaa Pohjois-Suomen pitkien etäisyyksien ja yhteyksien rakentamiseen tarvittavan työvoiman vähyyden takia.[9]
Sarkosta Pohjois-Suomen ilmakomentaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilmavoimien komentaja määräsi 15. syyskuuta 1944 Pohjois-Suomen ilmakomentajaksi eversti Sarkon, tehtävänään yhteydenpito maajoukkoihin (14. D, 6. D ja 15. Pr.) sekä lentotoiminnan johtamisesta huolehtiminen edellä mainittujen yksiköiden alueella.[11] Samassa käskyssä Sarkolle alistettiin operatiivisesti Tiedustelulentolaivue 14.[12] Lentorykmentti 2 sai lisäksi käskyn valmistautua luovuttamaan Sarkon käyttöön Brewster-koneilla varustetun lentueen. Sarkon komentaman erikoisesikunnan tehtävät ja sille alistettujen yksiköiden alistussuhteet säilyivät muuttumattomina. Neljä päivää myöhemmin, 19. syyskuuta 1944, kiellettiin lentotoiminta koko Suomessa välirauhansopimuksen 4. artiklan liitteen perusteella. Kielto purettiin Sarkon lentoyksiköiden osalta vasta 1. lokakuuta 1944, suomalaisten maajoukkojen aloitettua maihinnousun Torniossa.[11]
Lentoryhmän perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilmavoimien esikunnan annettua 1. lokakuuta 1944 käskyn aloittaa ilmasotatoimet saksalaisia vastaan, niiden johtoon määrättiin eversti Sarko. Hänelle alistettiin TLeLv 14 ja Lentorykmentti 2:n hävittäjälentueet (Hävittäjälentolaivue 26:n Brewster-lentue ja Hävittäjälentolaivue 28:n Morane-lentue), lisäksi Sarko sai käyttöönsä Lentorykmentti 4:n. Sarko ja osa erikoisesikunnasta siirtyi Ouluun, III armeijakunnan komentoportaan yhteyteen, osan jäädessä Iisalmeen.[13] Lentoryhmä Sarko perustettiin 6. lokakuuta 1944 tulleen käskyn perusteella Erikoisesikunta Sarkon pohjalle. Lentoryhmän esikunnan runko tuli Lentorykmentti 2:n esikunnan henkilöstöstä ja loput muista lentorykmenteistä. Maaorganisaatioon kuuluvia lentokenttäkomppanioita alistettiin Sarkolle kolme. Lentoryhmään kuului lisäksi ilmavalvontapataljoonat 4 ja 6, sääpalveluasemia sekä huoltojoukkoja.[7][13] Lentoryhmään kuuluivat tai sen käytössä olivat 6. lokakuuta alkaen seuraavat lentoyksiköt:
- Lentorykmentti 2:n esikunta, Joensuu
- Tiedustelulentolaivue 14, Vaala, kalustona 7 MS-konetta
- Hävittäjälentolaivue 26, Vaala, kalustona 10 BW- ja 3 FK-konetta
- Hävittäjälentolaivue 28, Paltamo, 8 MSv-konetta
- Hävittäjälentolaivue 34, Selänpää, Taipalsaari, yhteensä 30 MT-konetta
- Lentorykmentti 4:n esikunta, Luonetjärvi
- Pommituslentolaivue 42, Paltamo, 14 BL-konetta
- Pommituslentolaivue 44, Rissala, 11 JK-konetta
- Pommituslentolaivue 46, Luonetjärvi, 3 DN-, 5 DB- ja 2 DF-konetta
- Pommituslentolaivue 48, Paltamo, 6 BL-konetta
- Pommituslentolaivue 6, Turku, Nummela, yhteensä 15 SB-konetta. [2][14]
Edellä mainittujen lisäksi sotatoimia tukevia ilmakuljetuksia varten Lentoryhmälle alistettiin 7. lokakuuta Osasto Jauri, jonka yksimoottoriset vesilentokoneet (Dornier, Høver, Junkers, Arado) toimivat Pyykösjärveltä ja kaksimoottorinen Heinkel He 115 Oulujärven Säräisniemestä.[4] Vesien myöhemmin syksyllä jäätyessä, vesilentokoneiden käytöstä luovuttiin ja huoltolennot suoritettiin Kemin lentokentältä Junkers ja Douglas -koneilla.[15]
Lentotoiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Suomen ilmavoimien historia: Lapin sota
Lentoryhmään kuuluvien yksiköiden koneet suorittivat sotalentoja 6. lokakuuta lähtien. Ilmasotatoimet koostuivat pääasiassa pommitus-, rynnäkkö- sekä tiedustelulennoista maavoimien hyväksi, varsinaisia hävittäjien suorittamia torjuntalentoja ei lennetty ollenkaan.[3] Vain Tornion maihinnousun yhteydessä lennettiin joitakin suojauslentoja. Osasto Jauri suoritti kaukopartioiden kuljetus- ja huoltolentoja, haavoittuneiden sekä elin- ja ampumatarvikkeiden lentokuljetuksia.[4] Neuvostojoukkojen Jäämeren rintamalla 7. lokakuuta aloittaman yleishyökkäyksen seurauksena saksalaisten lentotoiminta suomalaisia vastaan loppui 10. lokakuuta alkaen lähes kokonaan.[16]
Lentoryhmän lakkauttaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]16. marraskuuta eversti Raoul Harju-Jeanty komennettiin Pohjois-Suomen ilmasotatoimien ja samalla Lentoryhmä Sarkon johtoon. Harju-Jeanty ei kuitenkaan voinut terveydellisistä syistä ottaa tehtävää vastaan, jolloin tilalle määrättiin 21. marraskuuta 1944 everstiluutnantti Birger Gabrielsson. Lentoryhmä Sarkon komentopaikka Kemissä lakkautettiin seuraavana päivänä ja sen tehtäviä alkoi hoitamaan Lentorykmentti 4:n esikunta Oulussa. Lentoryhmä Sarkon nimi muutettiin samana päivänä, uudeksi nimeksi tuli Lentoryhmä.[5] 3. joulukuuta 1944 Lentoryhmä lakkautettiin ja samalla sen alistussuhteet purettiin, everstiluutnantti Gabrielssonin komentaman Lentorykmentti 4:n jatkaessa Pohjois-Suomen sotatoimia suorittavana yksikkönä.[5][17]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pajari, Risto: Jatkosota ilmassa. Helsinki: WSOY, 1982. ISBN 951-0-11412-X.
- Valtonen, Hannu: Pohjoinen ilmasota – Suomeen liittyviä sotatoimia syksystä 1944 kevääseen 1945. Jyväskylä: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1996. ISBN 951-95688-4-0.
- Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 20 – Lentorykmentti 1. Espoo: Kari Stenman, 2002. ISBN 951-98751-3-1.
- Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimat VI 1944. Espoo: Kari Stenman, 2008. ISBN 978-952-99743-5-1.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Valtonen 1996 s. 105
- ↑ a b Valtonen 1996 s. 106
- ↑ a b Valtonen 1996 s. 356
- ↑ a b c Valtonen 1996 s. 111
- ↑ a b c Valtonen 1996 s. 114
- ↑ Valtonen 1996 s. 96
- ↑ a b Pajari 1982 s. 253
- ↑ Valtonen 1996 s. 97
- ↑ a b Pajari 1982 s. 255
- ↑ Valtonen 1996 s. 120
- ↑ a b Valtonen 1996 s. 100
- ↑ Keskinen; Stenman 2002 s. 90
- ↑ a b Valtonen 1996 s. 105
- ↑ Keskinen, Stenman 2008 s. 187
- ↑ Valtonen 1996 s. 112
- ↑ Keskinen;Stenman 2008 s. 187
- ↑ Pajari 1982 s. 273