Heinkel He 115
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Heinkel He 115 | |
|---|---|
 Suomen ilmavoimien Heinkel He 115 |
|
| Tyyppi | meritoimintakone |
| Alkuperämaa |
 Saksa |
| Valmistaja | Heinkel |
| Ensilento | elokuu 1937 |
| Tila | ei käytössä |
| Pääkäyttäjät |
Luftwaffe Flygvapnet Norjan laivaston lentojoukot Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat Suomen ilmavoimat |
| Valmistusmäärä | 138 |
Heinkel He 115 oli saksalainen kaksimoottorinen vesitaso, joka oli alun perin suunniteltu torpedojen pudottamiseen.[1] Sitä käytettiin toisessa maailmansodassa torpedopommitusten lisäksi meritiedusteluun, laivasaattueiden suojaukseen ja miinoitukseen.
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksan ilmailuministeriö käynnisti torpedopommittajakoneen suunnittelun vuonna 1935. Kaksi saksalaista lentokonetehdasta, Heinkel ja Blohm & Voss suunnittelivat ja rakensivat prototyypit kaksimoottorisesta vesitasosta. Heinkelin suunnittelema kone valittiin sarjatuotantoon vuosina 1937-1938 tehtyjen koelentojen perusteella. Siitä rakennettiin viisi prototyyppiä (V1-V5) vuosien 1937 ja 1939 välisenä aikana. V2-prototyypillä saavutettiin maaliskuussa 1938 kahdeksan vesikoneiden maailmanennätystä.[1]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konetyypin ensimmäisen tuotantoversion, He 115A-1:n valmistus aloitettiin tammikuussa 1939. Seuraava versio, He 115 A-2 oli vientiä varten, ja sitä myytiin kuusi kappaletta Norjaan (He 115 N) ja 12 kappaletta Ruotsiin kesällä 1939. He 115:n hidas lentonopeus koettiin ongelmalliseksi taistelukäytössä ja tämän seurauksena tyypin tuotanto päättyi jo kesällä 1940, johon mennessä sitä oli valmistettu kaikkiaan 138 kappaletta.[1] Kone oli Saksan lisäksi operatiivisessa käytössä Bulgariassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Norja]]ssa, Ruotsissa ja Suomessa.
Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa oli käytössä yhteensä kolme Heinkel He 115 -konetta vuosien 1940–1944 välisenä aikana.
He 115 N[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Norjan hallitus antoi käskyn lopettaa aseellinen vastarinta Saksaa vastaan 7. kesäkuuta 1940. Norjan muiden He 115 -koneiden käskettiin paeta Britteinsaarille, mutta yhden koneen teknisen kunnon katsottiin estävän pitkän lennon. Kokenut liikennelentäjä ja Norjan laivaston luutnantti Helge Dahl, muodollisesti jo siviili, lensi 8. kesäkuuta 1940 Tromssan Skattörasta Petsamon Salmijärvelle tämän He 115 N -koneen, joka oli vientimuunnos A-2-versiosta. Yksilön sarjanumero oli 156 ja valmistusnumero 3038. Norjalainen sotilastunnus oli F.50, mutta siirtolennolla Suomeen käytettiin keksittyä siviilitunnusta LN-MAB vaikkakin kone oli vielä aseistettu. Suomeen tullessaan koneen kokonaislentoaika oli vain 50 tuntia, koska se oli toimitettu tehtaalta vasta heinäkuussa 1939. Narvikin taistelujen yhteydessä ltn. Erik Björneby ampui koneella alas saksalaisen Junkers Ju-52 kuljetuskoneen Gullesfjordissa 14. huhtikuuta 1940.
Kone ensin internointiin ja lennettiin Santahaminaan, sieltä keväällä 1941 edelleen Ilmavoimien varikolle Tampereelle. Otettiin Suomen ilmavoimien käyttöön, tunnuksella HE-115 ja lempinimellä ”Jenny”, 20. kesäkuuta 1941 alkaen. Aluksi sitä käytettiin Pohjanlahdelle Vaasasta suuntautuneilla tiedustelulennoilla Lentue X:n alaisuudessa. Lentue X muutti nimensä kymmenen päivää myöhemmin Lentolaivue 15:ksi, joka aloitti HE-115:llä tiedustelu- ja propagandalennot Laatokan Karjalaan ja Maaselän suunnalle Höytiäisen Hirvirannasta käsin. Kone kärsi oman ilmatorjunnan osumasta 24. elokuuta 1941, jonka jälkeen Valtion Lentokonetehtaat muutti koneen kuljetustehtäviin. Syksystä 1941 kone oli kaukopartioiden kuljetus- ja huoltotehtävissä. LeLv 15:n lakkautuksen jälkeen 28. helmikuuta 1942 kaukopartiokuljetuksista vastasi Osasto Räty, joka muuttui komentajansa vaihduttua kesällä 1943 Osasto Maliseksi. HE-115 tuhoutui 4. heinäkuuta 1943, jolloin se joutui 8 miehen kaukopartiota (os.Kärpänen) hakiessa arviointivirheen vuoksi venäläisten tulitukseen Tugasjärvellä ja syttyi tuleen. Alkuperäinen lentosuunnitelma oli hakea kaukopartio toiselta järveltä, mutta Jenny laskeutuikin ”vara”noutopaikalle. Koneen miehistö vangittiin suoraan Tugasjärvestä, miehistö palautettiin Suomeen 22. marraskuuta 1944. Konetta yritettiin tuhota myöhemmin kahdella ilmavoimien Morane-Saulnier M.S. 406 -hävittäjällä. Kyseisen He 115:n jäänteet nähtiin kuitenkin tästä huolimatta vielä kuormattuna Sekeen junaseisakkeella 3. lokakuuta 1943. Kone lensi suomalaisten käytössä kaikkiaan 311 tuntia ja 30 minuuttia.[1]
He 115 C[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksasta saatiin lainaksi toukokuussa 1943 kaksi He 115 C -konetta tunnuksiltaan 6H+BK ja 6H+CK, aluksi Osasto Malisen ja vuoden 1944 aikana Osasto Jaurin käyttöön. 6H+CK luovutettiin takaisin saksalaisille 7. syyskuuta 1944, mutta 6H+BK jäi suomalaisten käyttöön sodasta irtautumisen jälkeen. Sillä kuljetettiin vielä Lapin sodassa 114 partiomiestä 30 lennolla, jolloin kone toimi siviilitunnuksella OH-PMJ (päämaja Jauri). Kone luovutettiin lopullisesti Neuvostoliitolle marraskuussa 1944 osasto Jaurin lakkauttamisen jälkeen.[1]
Tekniset tiedot (He 115B-1)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde: lähde?
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 3
- Matkustajat: jopa 14
- Pituus: 17,30 m
- Kärkiväli: 22,28 m
- Korkeus: 6,60 m
- Siipipinta-ala: 87,5 m²
- Tyhjäpaino: 5 290 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 10 400 kg
- Voimalaite: 2 × BMW 132K -yhdeksänsylinteristä tähtimoottoria; 630 kW (970 hv) per moottori
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 327 km/h matkalentokorkeudessa
- Lentomatka: 2 100 km
- Lakikorkeus: 5 200 m
- Siipikuormitus: 103,8 kg/m²
- Teho-painosuhde: 139 W/kg
Aseistus
- Konekiväärit
- 1 × kiinteä 7.92 mm MG 17 konekivääri ja
- 1 × liikuteltava 7.92 mm MG 15 konekivääri taka- ja etuampumoissa
- Pommit
- 5 × 250 kg pommia, tai kaksi ennen mainittua pommia ja yksi 800 kg torpedo
- 1 × 920 kg merimiina
- Konekiväärit
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Heinonen, Timo & Valtonen, Hannu: Albatrosista Pilatukseen. Keski-Suomen ilmailumuseo, 2010. ISBN 978-952-99989-2-0.
- Laurila, Kavo: Jatkosodan kaukopartiolennot. Helsinki: Koala-kustannus, 2002. ISBN 952-5186-30-X.
- Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti 4/2000, InScale 72 Production, Forssan Kirjapaino 2000. ISSN 1237-2315.
- Hämäläinen Matti (2005) Pommituslentolaivue 46, 209.
