Vauhtipyörissä on suuri hitausmomentti, mikä tasaa koneen epätasaista käyntiä.
Hitausmomentti eli inertiamomentti (tunnus J tai I ) vastaa pyörivässä liikkeessä etenemisliikkeen massaa . Hitausmomentin SI-järjestelmän mukainen yksikkö on kg·m² (kilogramma kertaa metri toiseen). Mitä suurempi kappaleen hitausmomentti on, sitä suurempi momentti vaaditaan, jotta kappale saadaan kiihtymään halutulla kulmakiihtyvyydellä .
Hitausmomentilla (tarkemmin tasopinnan hitausmomentilla) tarkoitetaan joskus lujuusopissa myös jäyhyyttä .
Etäisyydellä r pyörimisakselista oleva pistemäisen massan m hitausmomentti on
J
=
m
r
2
.
{\displaystyle J=mr^{2}.}
Useista pienistä massoista koostuvassa systeemissä hitausmomentti on kaikkien yksittäisten massojen aiheuttamien hitausmomenttien summa:
J
=
∑
i
m
i
r
i
2
.
{\displaystyle J=\sum _{i}m_{i}r_{i}^{2}.}
Jatkuva massajakauma koostuu äärettömästä määrästä pistemäisiä massoja. Kappaleen kokonaishitausmomentti saadaan integroimalla kaikki massat kolmiulotteisen avaruuden yli:
J
=
∫
r
2
d
m
,
{\displaystyle J=\int r^{2}\,dm,}
missä
d
m
{\displaystyle \scriptstyle dm}
on tiheysjakauma tilan yli. Koska
m
=
ρ
V
{\displaystyle \scriptstyle m=\rho V}
, saadaan
d
m
=
ρ
d
V
.
{\displaystyle dm=\rho \,dV.}
Massattoman varren päässä oleva pieni kappale: J = mr² , jossa r on kohtisuora etäisyys pyörimisakselista ja m kappaleen massa
Tanko, joka toimii heilurina pyörimisakselin ollessa tangon toisessa päässä, hitausmomentti J = 1/3 · ml² , jossa l on tangon pituus
Tangon, jonka pyörimisakseli on keskipisteessä, hitausmomentti J = 1/12 · ml²
Ympyrälevyn ja umpinaisen sylinterin hitausmomentti J = 1/2 · mr²
Ympyrärenkaan ja ohutseinäisen sylinterin hitausmomentti J = mr²
Umpinaisen pallon hitausmomentti J = 2/5 · mr²
Ohutseinäisen pallon hitausmomentti J = 2/3 · mr²
Tarkastellaan jäykkää kappaletta , joka koostuu
n
{\textstyle n}
:stä kappaleesta, joiden massat ovat
m
α
{\textstyle m_{\alpha }}
, missä
α
=
1
,
2
,
3
,
…
,
n
{\textstyle \alpha =1,2,3,\dotsc ,n}
. Oletetaan, että kappale pyörii hetkellisesti kulmanopeudella
ω
→
{\textstyle {\vec {\omega }}}
jonkin kappaleeseen kiinnitetyn pisteen suhteen. Jos tämä kiinnitetty piste liikkuu suoraviivaisesti nopeudella
v
→
{\textstyle {\vec {v}}}
ulkoisen tarkastelijan koordinaatistossa , on minkä tahansa massapisteen nopeus
v
→
α
=
v
→
+
ω
→
×
r
→
α
{\displaystyle {\vec {v}}_{\alpha }={\vec {v}}+{\vec {\omega }}\times {\vec {r}}_{\alpha }}
, [ 1]
missä
r
→
α
{\textstyle {\vec {r}}_{\alpha }}
kyseisen pisteen paikkavektori kappaleen omassa koordinaatistossa. Kappaleen kineettinen energia on tällöin
K
=
K
trans
+
K
rot
=
1
2
∑
α
m
α
v
2
+
1
2
∑
α
m
α
(
ω
→
×
r
→
α
)
2
{\displaystyle K=K_{\text{trans}}+K_{\text{rot}}={\frac {1}{2}}\sum _{\alpha }m_{\alpha }v^{2}+{\frac {1}{2}}\sum _{\alpha }m_{\alpha }({\vec {\omega }}\times {\vec {r}}_{\alpha })^{2}}
. [ 1]
Koska ristitulon pituuden neliö voidaan kirjoittaa
(
a
→
×
b
→
)
2
=
(
a
→
×
b
→
)
⋅
(
a
→
×
b
→
)
=
a
2
b
2
−
(
a
→
⋅
b
→
)
2
{\displaystyle \left({\vec {a}}\times {\vec {b}}\right)^{2}=\left({\vec {a}}\times {\vec {b}}\right)\cdot \left({\vec {a}}\times {\vec {b}}\right)=a^{2}b^{2}-\left({\vec {a}}\cdot {\vec {b}}\right)^{2}}
,
on rotaatioenergia on tällöin
K
rot
=
1
2
∑
α
m
α
(
ω
2
r
α
2
−
(
ω
→
⋅
r
→
α
)
2
)
{\displaystyle K_{\text{rot}}={\frac {1}{2}}\sum _{\alpha }m_{\alpha }\left(\omega ^{2}r_{\alpha }^{2}-\left({\vec {\omega }}\cdot {\vec {r}}_{\alpha }\right)^{2}\right)}
. [ 1]
Jaetaan kulmanopeus- ja paikkavektorit komponentteihinsa
ω
→
=
(
ω
1
,
ω
2
,
ω
3
)
T
{\textstyle {\vec {\omega }}=(\omega _{1},\omega _{2},\omega _{3})^{\mathbf {T} }}
ja
r
→
α
=
(
x
α
,
1
,
x
α
,
2
,
x
α
,
3
)
T
{\textstyle {\vec {r}}_{\alpha }=(x_{\alpha ,1},x_{\alpha ,2},x_{\alpha ,3})^{\mathbf {T} }}
. Nyt rotaatioenergia kirjoitetaan muodossa
K
rot
=
1
2
∑
α
m
α
(
(
∑
i
ω
i
2
)
(
∑
k
x
α
,
k
2
)
−
(
∑
i
ω
i
x
α
,
i
)
(
∑
j
ω
j
x
α
,
j
)
)
{\displaystyle K_{\text{rot}}={\frac {1}{2}}\sum _{\alpha }m_{\alpha }\left(\left(\sum _{i}\omega _{i}^{2}\right)\left(\sum _{k}x_{\alpha ,k}^{2}\right)-\left(\sum _{i}\omega _{i}x_{\alpha ,i}\right)\left(\sum _{j}\omega _{j}x_{\alpha ,j}\right)\right)}
.
Kroneckerin deltan avulla vektorien komponenteille pätee
ω
i
=
∑
j
ω
j
δ
i
j
{\textstyle \omega _{i}=\sum _{j}\omega _{j}\delta _{ij}}
, joten:
K
rot
=
1
2
∑
α
∑
i
,
j
m
α
(
ω
i
ω
j
δ
i
j
(
∑
k
x
α
,
k
2
)
−
ω
i
ω
j
x
α
,
i
x
α
,
j
)
=
1
2
∑
i
,
j
ω
i
ω
j
∑
α
m
α
(
δ
i
j
∑
k
x
α
,
k
2
−
x
α
,
i
x
α
,
j
)
{\displaystyle {\begin{aligned}K_{\text{rot}}&={\frac {1}{2}}\sum _{\alpha }\sum _{i,j}m_{\alpha }\left(\omega _{i}\omega _{j}\delta _{ij}\left(\sum _{k}x_{\alpha ,k}^{2}\right)-\omega _{i}\omega _{j}x_{\alpha ,i}x_{\alpha ,j}\right)\\&={\frac {1}{2}}\sum _{i,j}\omega _{i}\omega _{j}\sum _{\alpha }m_{\alpha }\left(\delta _{ij}\sum _{k}x_{\alpha ,k}^{2}-x_{\alpha ,i}x_{\alpha ,j}\right)\end{aligned}}}
Määritellään
α
{\textstyle \alpha }
-summan
i
j
{\textstyle ij}
:s termi suureeksi
J
i
j
{\textstyle J_{ij}}
, ts.
J
i
j
=
∑
α
m
α
(
δ
i
j
∑
k
x
α
,
k
2
−
x
α
,
i
x
α
,
j
)
{\displaystyle J_{ij}=\sum _{\alpha }m_{\alpha }\left(\delta _{ij}\sum _{k}x_{\alpha ,k}^{2}-x_{\alpha ,i}x_{\alpha ,j}\right)}
.
Tällöin rotaatioenergia voidaan kirjoittaa tutumpaan muotoon:
K
rot
=
1
2
∑
i
,
j
J
i
j
ω
i
ω
j
=
1
2
J
ω
2
{\displaystyle K_{\text{rot}}={\frac {1}{2}}\sum _{i,j}J_{ij}\omega _{i}\omega _{j}={\frac {1}{2}}J\omega ^{2}}
,
missä
J
{\textstyle J}
on kappaleen hitausmomentti (skalaari ). Termejä
J
i
j
{\textstyle J_{ij}}
on yhdeksän kappaletta ja ne voidaan sijoittaa
3
×
3
{\textstyle 3\times 3}
-matriisin alkioiksi:
{
J
}
=
{
∑
α
m
α
(
x
α
,
2
2
+
x
α
,
3
2
)
−
∑
α
m
α
x
α
,
1
x
α
,
2
−
∑
α
m
α
x
α
,
1
x
α
,
3
−
∑
α
m
α
x
α
,
2
x
α
,
1
∑
α
m
α
(
x
α
,
1
2
+
x
α
,
3
2
)
−
∑
α
m
α
x
α
,
2
x
α
,
3
−
∑
α
m
α
x
α
,
3
x
α
,
1
−
∑
α
m
α
x
α
,
3
x
α
,
2
∑
α
m
α
(
x
α
,
1
2
+
x
α
,
2
2
)
}
{\displaystyle \{\mathbf {J} \}=\left\{{\begin{matrix}\sum _{\alpha }m_{\alpha }(x_{\alpha ,2}^{2}+x_{\alpha ,3}^{2})&-\sum _{\alpha }m_{\alpha }x_{\alpha ,1}x_{\alpha ,2}&-\sum _{\alpha }m_{\alpha }x_{\alpha ,1}x_{\alpha ,3}\\-\sum _{\alpha }m_{\alpha }x_{\alpha ,2}x_{\alpha ,1}&\sum _{\alpha }m_{\alpha }(x_{\alpha ,1}^{2}+x_{\alpha ,3}^{2})&-\sum _{\alpha }m_{\alpha }x_{\alpha ,2}x_{\alpha ,3}\\-\sum _{\alpha }m_{\alpha }x_{\alpha ,3}x_{\alpha ,1}&-\sum _{\alpha }m_{\alpha }x_{\alpha ,3}x_{\alpha ,2}&\sum _{\alpha }m_{\alpha }(x_{\alpha ,1}^{2}+x_{\alpha ,2}^{2})\end{matrix}}\right\}}
[ 1]
Matriisia
{
J
}
{\textstyle \left\{\mathbf {J} \right\}}
kutsutaan hitausmomenttitensoriksi ja se on luonteeltaan tensori . Matriisin lävistäjäalkiot
J
11
{\textstyle J_{11}}
,
J
22
{\textstyle J_{22}}
ja
J
33
{\textstyle J_{33}}
ovat kappaleen hitausmomentit
x
1
{\textstyle x_{1}}
-,
x
2
{\textstyle x_{2}}
- ja
x
3
{\textstyle x_{3}}
-akselien suhteen .[ 1] Jos käytetään koordinaattien
(
x
α
,
1
,
x
α
,
2
,
x
α
,
3
)
{\textstyle (x_{\alpha ,1},x_{\alpha ,2},x_{\alpha ,3})}
sijaan karteesisia koordinaatteja
(
x
α
,
y
α
,
z
α
)
{\textstyle (x_{\alpha },y_{\alpha },z_{\alpha })}
ja merkitsemällä
r
α
2
=
x
α
2
+
y
α
2
+
z
α
2
{\textstyle r_{\alpha }^{2}=x_{\alpha }^{2}+y_{\alpha }^{2}+z_{\alpha }^{2}}
, tensori
{
J
}
{\textstyle \left\{\mathbf {J} \right\}}
voidaan kirjoittaa helppokäyttöisempään muotoon:
{
J
}
=
{
∑
α
m
α
(
r
α
2
−
x
α
2
)
−
∑
α
m
α
x
α
y
α
−
∑
α
m
α
x
α
z
α
−
∑
α
m
α
y
α
x
α
∑
α
m
α
(
r
α
2
−
y
α
2
)
−
∑
α
m
α
y
α
z
α
−
∑
α
m
α
z
α
x
α
−
∑
α
m
α
z
α
y
α
∑
α
m
α
(
r
α
2
−
z
α
2
)
}
{\displaystyle \{\mathbf {J} \}=\left\{{\begin{matrix}\sum _{\alpha }m_{\alpha }(r_{\alpha }^{2}-x_{\alpha }^{2})&-\sum _{\alpha }m_{\alpha }x_{\alpha }y_{\alpha }&-\sum _{\alpha }m_{\alpha }x_{\alpha }z_{\alpha }\\-\sum _{\alpha }m_{\alpha }y_{\alpha }x_{\alpha }&\sum _{\alpha }m_{\alpha }(r_{\alpha }^{2}-y_{\alpha }^{2})&-\sum _{\alpha }m_{\alpha }y_{\alpha }z_{\alpha }\\-\sum _{\alpha }m_{\alpha }z_{\alpha }x_{\alpha }&-\sum _{\alpha }m_{\alpha }z_{\alpha }y_{\alpha }&\sum _{\alpha }m_{\alpha }(r_{\alpha }^{2}-z_{\alpha }^{2})\end{matrix}}\right\}}
Hitausmomenttitensori on symmetrinen , ts.
J
i
j
=
J
j
i
{\textstyle J_{ij}=J_{ji}}
. Hitausmomenttitensorille pätevät samat matriisien yhteenlaskusäännöt, joten mielivaltaisen muotoisen kappaleen hitausmomenttitensori voidaan rakentaa summaamalla sen eri osien hitausmomenttitensorit. Edelleen, jos kappaleen massajakauma on jatkuva siten, että sen tiheys on
ρ
=
ρ
(
r
→
)
{\textstyle \rho =\rho ({\vec {r}})}
, niin
J
i
j
=
∭
V
ρ
(
r
→
)
(
δ
i
j
∑
k
x
k
2
−
x
i
x
j
)
d
V
{\displaystyle J_{ij}=\iiint _{V}\rho ({\vec {r}})\left(\delta _{ij}\sum _{k}x_{k}^{2}-x_{i}x_{j}\right)\,\mathrm {d} V}
,
missä
d
V
=
d
x
1
d
x
2
d
x
3
{\textstyle \mathrm {d} V=\mathrm {d} x_{1}\,\mathrm {d} x_{2}\,\mathrm {d} x_{3}}
on paikkavektorin
r
→
{\textstyle {\vec {r}}}
osoittamassa pisteessä oleva differentiaalinen tilavuusalkio ja
V
{\textstyle V}
on kappaleen tilavuus.[ 1]
↑ a b c d e f Thornton, Stephen T. & Marion, Jerry B.: Classical Dynamics of Particles and Systems, 5. painos , s. 415–418. Brooks/Cole, Cengage Learning, 2008. ISBN 978-0-495-55610-7 (englanniksi)