Hietikkosarakirva

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hietikkosarakirva
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Nivelkärsäiset Hemiptera
Alalahko: Kirvansukuiset Sternorrhyncha
Yläheimo: Aphidoidea
Heimo: Kirvat Aphididae
Alaheimo: Saltusaphidinae
Tribus: Saltusaphidini
Suku: Iziphya
Laji: bufo
Kaksiosainen nimi

Iziphya bufo
(Walker, 1848)

Hietikkosarakirva (Iziphya bufo) on kirvoihin kuuluva pieni hyönteislaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN)[1].

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji on muiden Iziphya-suvun kirvojen tapaan ulkonäöltään muunteleva. Siivettömät aikuiset ovat keltaisia tai vihertävänkeltaisia ja niiden selkäpuolella on tummanharmaata kuviointia. Tyypillisesti kuviointi muodostaa tumman laikkuparin keskiruumiiseen ja tumman kaaren vaharauhasputkien välille, mutta joskus lähes koko eläimen selkäpuoli voi olla musta. Siivellisillä yksilöillä on tumma laikku takaruumiin selkäpuolella sekä laajat tummentumat siipisuonten ympärillä. Ruumiin pituus on 1,4–2,1 mm.[2]

Uusimmissa lähteissä lähilajeiksi manittujen Iziphya maculatan, Iziphya austriacan ja Iziphya oettingeniin katsotaan olevan samaa lajia hietikkosarakirvan kanssa. Joka tapauksessa I. austriaca ja I. oettingenii ovat ilmeisesti sama laji. Hyvin pienet ulkonäköerot I. austriaca/oettingenii -lajin ja hietikkosarakirvan välillä voivat johtua erosta ravintokasvissa ja elinympäristössä.[2][3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hietikkosarakirvan levinneisyys ulottuu Euroopasta Iraniin ja Kazakstaniin[2]. Suomessa sitä on tavattu vain Ahvenanmaalta ja Uudenmaan rannikolta[4]. Jos I austriaca on samaa lajia, esiintymiä on huomattavasti laajemmalla alueella aina Lappia myöten[5].

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hietikkosarakirva elää kuivilla, hiekkapohjaisilla mailla, kuten dyynirannoilla ja aroilla. I. austriaca/oettingenii suosii kosteampia elinympäristöjä. Häirittynä kirvat hyppäävät pois kasvilta.[2][3] Suomen kansallisessa uhanalaisarvioinnissa 2010 laji katsottiin erittäin uhanalaiseksi, kun vuonna 2000 se oli silmälläpidettävä. Lajia uhkaa Itämeren hietikkorantojen kuluminen.[1]

Ravintokasvit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hietikkosarakirvan ravintokasvi on etenkin hietikkosara (Carex arenaria), mutta se on myös tavattu muilta saroilta (Carex). Mikäli I. austriaca on samaa lajia, ravintokasvi on myös harmaasara (Carex canescens)[3], ja mikäli I. maculata on samaa lajia, ravintokasveihin kuuluu myös sormiheinä (Cynodon dactylon).[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]