Hesperornis

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hesperornis
Fossiili: Myöhäisliitukausi
83,5–78 Ma
Hesperornis regalis
Hesperornis regalis
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Alaluokka: Hesperornithes
Lahko: Hesperornithiformes
Heimo: Hesperornithidae
Suku: Hesperornis
Marsh, 1872
Lajit
  • H. regalis Marsh, 1872
  • H. crassipes (Marsh, 1876)
  • H. gracilis Marsh, 1876
  • H. altus (Marsh, 1893)
  • H. montana Schufeldt, 1915
  • H. rossicus Nesov & Yarkov, 1993
  • H. bairdi Martin & Lim, 2002
  • H. chowi Martin & Lim, 2002
  • H. macdonaldi Martin & Lim, 2002
  • H. mengeli Martin & Lim, 2002
Synonyymit

Lestornis Marsh, 1876
Coniornis Marsh, 1893
Hargeria Lucas, 1903

Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Hesperornis Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hesperornis Commonsissa

Hesperornis oli myöhäisliitukauden Campania-vaiheella elänyt suuri ja lentokyvytön merilintu. Sen pituus oli jopa 1,8 metriä.

Paleontologi Othniel Charles Marsh löysi ensimmäiset Hesperoniksen luut Kansasin länsiosista vuonna 1870. Merkittävä havainto oli, että tällä linnulla oli hampaat; tämä tuki Marshin teoriaa, jonka mukaan linnut polveutuivat lihaa syövistä teropodeista.[1]

Tutkijat ovat sijoittaneet Hesperorniksen omaan Hesperornithiformes-lintujen ryhmään. Myöhemmin liitukautisista kerrostumista on löytynyt myös muihin ryhmiin kuuluvia hampaallisia lintuja Pohjois-Amerikasta, Kiinasta ja Pohjois-Koreasta. Hampaat ovat lintujen kehityslinjassa hyvin alkeellinen piirre; kaikki hampaalliset linnut kuolivat sukupuuttoon samaan aikaan dinosaurusten kanssa 65 miljoonaa vuotta sitten.[1]

Hesperorniksen ajatellaan viettäneen suurimman osan elämästään kelluen avomerellä ja sukellellen välillä kalaparvien perään. Sukeltamisessa olivat eduksi virtaviivainen ruumis, pitkät koivet ja räpyläjalat. Kun lintu oli potkinut itsensä hyvään vauhtiin veden alla, se saattoi ohjata ja tasapainottaa vedenalaista lentoaan siipiensä avulla. Hesperornis saattoi vaeltaa joko uiden tai ajelehtien merivirtojen mukana.[1]

Pariutumis- ja pesimäaikoina Hesperornikset kerääntyivät suurina parvina saarille ja kivisille riutoille. Linnun hennot jalat eivät jaksaneet maalla kantaa linnun koko painoa, ja siksi se eteni ryömien mahallaan itseään koivillaan eteenpäin työntäen. Maalla Hesperornis oli helppo saalis dinosauruksille ja pesiä ryösteleville siipisauruksille. Meressä oli omat vihollisensa, ja Hesperorniksen luita on löydetty erilaisten haiden, Tylosaurusten ja lukuisten muiden meripetojen fossiilien sisältä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Haines, Tim & Chambers, Paul: Esihistoriallinen eläinmaailma, s. 135. Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7276-7.