Hesperornithiformes

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hesperornithiformes
Hespernornis regalis
Hespernornis regalis
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Alaluokka: Hesperornithes
Fürbringer, 1888
Lahko: Hesperornithiformes
Sharpe, 1899
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Hesperornithiformes Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hesperornithiformes Commonsissa

Hesperornithiformes on sukupuuttoon kuollut hyvin erikoistunut lahko liitukaudella. Hesperornithes-linnut luultavimmin elivät vedessä pohjoisella pallonpuoliskolla, lahkoon kuuluu sukuja kuten Hesperornis, Parahesperornis, Baptornis, Enaliornis ja luultavasti Potamornis, kaikki nämä olivat saalistavia vesilintuja, ja olivat hyviä uimaan. Monet, ehkä jopa kaikki lajit olivat lentokyvyttömiä. Suurin tunnettu Hesperornithiformes-lahkon laji kuvailtiin vuonna 1999 ja nimettiin Canadaga arcticaksi, se on saattanut saavuttaa aikuisena jopa 1,5 metrin pituuden.

Ne olivat luultavasti ainoita mesotsooisella maailmankaudella meressä eläviä dinosauruksia. (Meressä eläneet matelijat, kuten Ichthyosaurus ja Plesiosaurus eivät olleet dinosauruksia.) Kaikki Hesperornithiformes-lahkon jäsenet kuolivat sukupuuttoon liitukauden joukkosukupuutossa.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa mitä tiedetään lahkosta, perustuu muutamista lajeista saatuihin analyyseihin. Useimmissa tapauksissa, mikä pitää paikkaansa yhden lajin kohdalla, pitää paikkaansa myös muiden lajien kohdalla, sillä lahkon lajit olivat melko samanlaisia.

Tosin jotkut pienemmistä lajeista saattoi pystyä lentämään, Hesperorniksella ja Baptorniksella oli ainoastaan surkastuneet siivet. Kuten elävät räpyläjalkaiset linnut, Femur ja Metatarsus olivat lyhyitä, kun taas Tibia oli pitkä. Jalat olivat myös asettuneet kauas vartalon takaosaan, kuten nykyään kuikilla, uikuilla tai pingviineillä. Hesperornithiformes-lahkon lajien on täytynyt olla hyviä uimareita ja sukeltajia, mutta erittäin kömpelöitä maalla eivätkä näin ollen viettäneet maalla aikaa kuin pesimiseen.

Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että maalla lintujen piti liukua mahallaan ja potkia jaloilla liikkuakseen.[1] Nokka oli pitkä, ja luultavasti koukkumainen päästä. Linnuilla oli myös terävät hampaat, joilla lintu pystyi tarttumaan kiinni kaloihin.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chinsamy, A.; Martin, L. & Dobson, P.: Bone microstructure of the diving Hesperornis and the volant Ichthyornis from the Niobrara Chalk of western Kansas. Cretaceous Research, 1998. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.2.2008). (englanniksi)