Herman Adlercreutz

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Herman Adlercreutz 1960-luvun alkupuolella.

Carl Herman Thomas Adlercreutz (10. huhtikuuta 1932 Helsinki26. lokakuuta 2014 Helsinki) oli suomenruotsalainen lääkäri ja kliinisen kemian professori.[1][2] Hän tutki urheilulääketiedettä sekä aineenvaihduntaa ja steroidihormoneja.[3]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adlercreutzin isä oli dosentti Erik Adlercreutz ja veli arkkitehti Eric Adlercreutz.[1] Vuodesta 1989 hän oli Adlercreutzin aatelissuvun päämies.[4] Adlercreutzin puoliso vuodesta 1956 oli lääketieteen lisensiaatti Marie-Louise Eleonore Gräsbeck.[5]

Adlercreutz valmistui ylioppilaaksi Grankulla samskolasta vuonna 1950 ja opiskeltuaan lääketiedettä Helsingin yliopistossa hän valmistui kandidaatiksi vuonna 1952 ja lisensiaatiksi vuonna 1958. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli vuonna 1963. Vuosina 1958–1961 hän toimi tutkimusassistenttina Tukholman Karoliinisessa instituutissa. Vuodet 1961–1964 hän oli Helsingin yliopistollisen keskussairaalan sisätautien klinikan apulaislääkäri ja vuosina 1964–1965 apulaisopettaja. Hän toimi Meilahden sairaalan laboratorion johtajana vuosina 1965–1967 ja ylilääkärinä 1967–1997.[1] Vuosina 1965–1967 Adlercreutz toimi Helsingin yliopiston kliinisen kemian apulaisprofessorina, vuosina 1967–1969 virkaa toimittavana professorina ja vuosina 1969–1997 professorina.[6] Vuodet 1983–1988 hän oli Suomen Akatemian tutkijaprofessori.[1] Hän toimi myös Finska Läkaresällskapetin puheenjohtajana 1986–1989 ja Folkhälsanin puheenjohtajana 1993–1998.[2]

Adlercreutz kuoli lokakuussa 2014 kaaduttuaan ja saatuaan aivovamman.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Korppi-Tommola, Aura: ”Adlercreutz, Herman (1932–2014).”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 87. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.5.2014).
  2. a b c Hufvudstadsbladet 21.11.2014, s. 29.
  3. Facta 2001 osa 1, palsta 88.
  4. Suomen aateliskalenteri 2007, s. 25.
  5. Kirpilä, Juhani – Motti, Sisko – Oksa, Anna-Marja (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 4–5. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  6. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 41. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]