Henrik Klaunpoika Fleming

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Henrik Klaunpoika Fleming
Valtiomies ja sotilas, Suomen ratsuväen ylipäällikkö
Valtiomies ja sotilas, Suomen ratsuväen ylipäällikkö
Syntynyt 15. elokuuta 1584
Åkersholm, Suomi
Kuollut 7. marraskuuta 1650 (66 vuotta)
Tukholma
Kansalaisuus Suomen lippu Suomi
Ammatti Sotilas, valtiomies
Siviilisääty Naimisissa
  • Ebba Bååt
    (vih. 1608; k. 1633)
  • Sigrid Kurtzel
    (vih. 1633)
Vanhemmat Klaus Hermaninpoika Fleming, Elin Henriksdotter Horn
Lapset Johan Fleming

Henrik Klaunpoika Fleming (15. elokuuta 1584, Åkersholm, Suomi7. marraskuuta 1650, Tukholma) oli suomalainen sotilas ja valtiomies. Hän oli Turun linnan isännän Klaus Hermaninpoika Flemingin ja Elin Henriksdotter Hornin (k. 1609) poika. Fleming kirjoitti yhden ensimmäisistä ruotsinkielisistä omaelämäkerroista. Teos oli tarkoitettu hänen lapsilleen ja se sisältää värikkäitä kertomuksia hänen varhaiselämästään.[1]

Hän aloitti uransa Ruotsin kuninkaan Kaarle IX:n hovijunkkarina ja osallistui kuninkaansa mukana sotaretkille. Kustaa II Adolfin tultua kuninkaaksi Henrik Fleming oli ratsumestarina sodissa Tanskaa ja Venäjää vastaan. Hän tuli Viipurin läänin ja Savonlinnan läänin käskynhaltijaksi vuonna 1617[2], lisäksi Kymenkartanon läänin käskynhaltijaksi vuonna 1618, Karjalan maarykmentin komentajaksi ylennettynä everstiksi 1618, maaherraksi Inkeriin vuonna 1620, Suomen ratsuväen ylipäälliköksi 1622 ja vara-amiraaliksi vuonna 1628. Hän valloitti Jämtlandin vuonna 1644.

Henrik Fleming avioitui ensimmäisen kerran vuonna 13. maaliskuuta 1608 Salemissa Ruotsissa Ebba Bååtin (k. 1630) kanssa. Puolison vanhemmat olivat Erland Johansson Bååt sekä Margareta Beurraeus. Avioliitosta syntyivät lapset Märta Fleming (k. 1666), Johan Fleming, Helena Fleming, Erik Fleming (19. helmikuuta 1616, Edeby–19. huhtikuuta 1679, Botkyrka), Claes Fleming (n. 1617–15. tammikuuta 1669, Västrum), Henrik Fleming (21. joulukuuta 1625–3. toukokuuta 1697), Erland Fleming sekä Margareta Fleming (k. 1684).

Henrik Fleming avioitui toisen kerran vuonna 1633 Sigrid Kurtzelin kanssa. Toisesta avioliitosta syntyivät lapset Maria Elisabet Fleming sekä Jakob Fleming.

Henrik Fleming haudattiin kuoltuaan Mynämäen kirkkoon. Hänen puinen epitafinsa vuodelta 1624 löytyy edelleen kirkon seinältä. Mynämäen kirkon arvokkain taideteos on Henrik Flemingin suvun muurihaudalla oleva saksalaisesta liituhiekkakivestä vuonna 1632 veistetty hautamuistomerkki.[3][4] Henrik Flemingin haarniska siirrettiin vuonna 2017 näytille Hämeen linnaan[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Svenskt biografiskt lexikon (SBL): Henrik Fleming Viitattu 16.11.2017.
  2. Veli-Matti Syrjö: [https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/555 Fleming, Henrik Klaunpoika (1584 - 1650)] 12.1.2001. Biografiakeskus. Viitattu 16.11.2017.
  3. Henrik Klaunpoika Fleming Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  4. Länsikirja Oy: Turun ja Porin läänin kirkot - Varsinais-Suomi, s. 88. Raision painopojat Oy, 1987.
  5. Antti Ruonaniemi: Suomen ratsuväen ylipäällikön haarniska 1600-luvulta komeilee kohta vetonaulana Hämeen linnassa 22.6.2017. YLE. Viitattu 16.11.2017.
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.