Helvi Leiviskä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helvi Leiviskä.

Helvi Lemmikki Leiviskä (25. toukokuuta 1902 Helsinki12. elokuuta 1982 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä.

Elämä ja taiteilijanura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leiviskä oli ensimmäinen merkittävä suomalainen naissäveltäjä. Hän sai osakseen sukupuolensa vuoksi ennakkoluuloja, mutta hän kohtasi ne pelottomasti. Hänen arvostustaan lisäsi se, ettei hän kirjoittanut vain miniatyyrejä vaan myös suurimuotoisia kappaleita. Suomessa Leiviskää opetti Erkki Melartin. Leiviskä opiskeli Helsingin lisäksi Wienissä Arthur Willnerin oppilaana. Wienistä palattuaan hän jatkoi vielä yksityisesti Leevi Madetojan ja Leo Funtekin opissa.

Päivätyönsä Leiviskä teki Sibelius-Akatemian kirjaston- ja nuotistonhoitajana 1933–1968. Hän toimi myös Ilta-Sanomien musiikkiarvostelijana vuosina 1957–1961 sekä pianonsoiton opettajana. Leiviskä oli teosofi.

Tyyli ja teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helvi Leiviskä oli tyyliltään myöhäisromantikko. Eräät hänen sävellyksensä, esimerkiksi pianoteokset Suite antique ja Sonatiini F-duuri lähenevät uusklassismia. Leiviskä oli kiinnostunut kontrapunktista ja käytti sitä sävellystensä rakenteiden pohjana. Myöhemmin hänen tyylinsä muuttui kromaattisemmaksi, jopa vapaatonaaliseksi.

Helvi Leiviskän tuotannon painopiste on orkesterimusiikissa, ja hän sävelsi mm. kolme sinfoniaa, Sinfonia breviksen sekä pianokonserton. Leiviskän kamarimusiikkituotannosta mainittakoon viulusonaatti g-molli sekä pianokvartetto.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Toivo Haapanen ym. (toim.): Musiikin tietokirja (2. painos), s. 278 ja täydennysliite s. 35. Helsinki: Otava, 1957.
  • Keijo Virtamo: Otavan musiikkitieto (2. painos), s. 226. Helsinki: Otava, 1997.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helvi Leiviskä: Violin Sonata - Piano Quartet - Symphony No 3. Finlandia Classics FINCLA-1 (2012).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tarasti, Eila: Teosofiset merkit Helvi Leiviskän kirjoituksissa. Synteesi, 2012, 31. vsk, nro 2, s. 13–20. ISSN 0359-5242.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]