Hanna Weselius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hanna Weselius
Hanna Weselius vuonna 2017
Hanna Weselius vuonna 2017
Henkilötiedot
Syntynyt1. tammikuuta 1972 (ikä 52)
Kajaani
Kansalaisuus suomalainen
Kirjailija
ÄidinkieliSuomi
Esikoisteos Alma!
Palkinnot

Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto 2016, Tulenkantaja-palkinto 2017

Aiheesta muualla
Kotisivut
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Hanna Weselius (s. 1. tammikuuta 1972 Kajaani) on suomalainen kirjailija, valokuvataiteilija ja taiteen tohtori.

Weseliuksen vuonna 2016 julkaistu esikoisromaani Alma! voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon[1]. Weselius sai teoksesta myös Tulenkantaja-palkinnon[2]. Hänen toinen romaaninsa Sateenkaariportaat julkaistiin tammikuussa 2021[3]. Weseliuksen 2023 julkaistu kolmas romaani Nimetön (Nanette Kottaraisen muotokuva)[4] oli Runeberg-palkintoehdokkaana. [5]

Biografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Weselius syntyi Kajaanissa 1972 ja kasvoi Pornaisissa Itä-Uudellamaalla. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1990 Porvoon Linnankosken lukiosta ja opiskeli yleistä kirjallisuustiedettä ja viestintää Helsingin yliopistossa 1991–1993. Weselius valmistui taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta 2001 ja väitteli tohtoriksi vuonna 2014 aiheenaan henkilökuvien rakentuminen aikakauslehdissä[6].  

Weselius on toiminut valokuvaajana, kuvataiteilijana, kuraattorina, journalistina, tutkijana, opettajana ja kirjailijana. Hän työskentelee valokuvataiteen yliopistonlehtorina[7] Aalto-yliopistossa.

Weseliuksella on kaksi lasta (s. 1999 ja 2005).

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Weseliuksen esikoisromaani Alma![8] voitti WSOY:n Kirjan vuoden kirjoituskilpailun sekä Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon vuonna 2016. Vuonna 2017 se voitti Tulenkantaja-palkinnon.

Romaanin pohjalta Weselius kirjoitti libreton Minna Leinosen liikeoopperaan Alma![9][10], jonka ohjaaja-koreografina toimi Petri Kekoni. Ooppera kantaesitettiin tammikuussa 2021.

Weseliuksen toinen romaani Sateenkaariportaat[11] ilmestyi 2021[12], ja kolmas romaani Nimetön : Nanette Kottaraisen muotokuva julkaistiin 2023.

Muu tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2017 Weseliuksen novelli ”Carola Mäkisen isoisä” ilmestyi kokoelmassa Toinen Tuntematon (WSOY)[13]. Novellin kahdesta osasta ensimmäinen on dramatisoitu Turun Kaupunginteatterin näytelmään Toinen Tuntematon[14].

Vuonna 2021 Weselius toimitti yhdessä Hannamari Shakyan kanssa valokuvateoksen Poikkeustila 2020 (Kustantamo S&S)[15], johon hän kirjoitti tekstin ’Pienintä kohti – Eristyksen ajan päiväkirja’.

Vuonna 2022 Weselius julkaisi omaelämäkerrallisen esseen ”Emakko ja vuori” Ida Pimenoffin toimittamassa esseekokoelmassa Kasvukausia (WSOY 2022)[16].

Weselius on toimittanut esseekokoelman Jälki – Kirjoituksia valokuvasta (Kustantamo S&S), joka ilmestyi 2022[17].

Vuonna 2022 Weseliukselta ilmestyi englannin kielellä kirjoitettu kaunokirjallis-tutkimuksellinen essee ’Seven Exercises’ Marjaana Kellan toimittamassa kirjassa Where Do Images Come From? Detours around Ted Serios's "thoughtographic" photographs[18].

Weselius on lisäksi julkaissut muun muassa esseitä Helsingin Sanomissa[19] ja Imagessa[20] sekä kolumneja GEO-lehdessä[21] ja Maailman Kuvalehdessä[22]. Hän on toiminut kolumnistina Suomen Kuvalehdessä[23] vuodesta 2020.

Teoksia ja julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ’Suru’ ja ’Asiaa roskiskaapista’. Novelleja antologiassa Novellit 2016, Gummerus ja Nuoren Voiman Liitto 2016[25].
  • Alma! Romaani[8], WSOY 2016.
  • ’Carola Mäkisen isoisä’. Novelli antologiassa Toinen Tuntematon[13] (toim. Lari Mäkelä ja Jonna Catani). WSOY 2017.
  • ’Omakuva takaapäin Pentti Saarikosken kanssa’. Essee kokoelmassa Suo, kuokka ja diversiteetti[26] (toim. Markku Eskelinen ja Leevi Lehto), ntamo 2018.
  • ’Maailmankatu’. Essee teoksessa Erkki Salomaa: Maailmankatu[27]. Musta Taide 2020.
  • ’Kolme valotusta’. Essee teoksessa Kirjailija kuvassa[28]. WSOY 2021.
  • Sateenkaariportaat[11]. Romaani, WSOY 2021.
  • ’Pienintä kohti – Eristyksen ajan päiväkirja’. Teoksessa Poikkeustila 2020[15] (toim. Hannamari Shakya ja Hanna Weselius). Kustantamo S&S 2020.
  • ’Emakko ja vuori’. Essee kokoelmassa Kasvukausia[16] (toim. Ida Pimenoff). WSOY 2022.
  • Jälki – Kirjoituksia valokuvasta[17]. Esseekokoelma, toim. Hanna Weselius. Kustantamo S&S 2022.
  • ’Tuolilla seisova nainen’. Esipuhe teoksessa Pertti Nisonen: Kansalaisia[29]. Musta Taide 2022.
  • ’Seven Exercises’. Essee kirjassa Where Do Images Come From? Detours around Ted Serios's "thoughtographic" photographs[30]. (ed. Marjaana Kella). Uniarts 2022.
  • Nimetön : Nanette Kottaraisen muotokuva. Romaani, WSOY 2023.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Puheenjohtajan ääni ratkaisi HS:n kirjallisuuspalkinnon Yle Uutiset. 16.11.2016. Viitattu 23.10.2022.
  2. ↑ Tulenkantaja-palkinto 2017 Hanna Weseliukselle www.kirjasampo.fi. Viitattu 23.10.2022.
  3. ↑ https://www.wsoy.fi/kirja/hanna-weselius/sateenkaariportaat/9789510453155
  4. ↑ Kirja WSOY. Viitattu 19.2.2024.
  5. ↑ Runeberg-kirjallisuuspalkinnon ehdokkaat julkistettiin – mukana Finlandia-voittaja Yle Uutiset. 7.12.2023. Viitattu 19.2.2024.
  6. ↑ Hanna Weselius: Suunniteltu kuva : henkilövalokuvien rakentaminen aikakauslehdessä. School of Arts, Design and Architecture, 2014. ISBN 978-952-60-3670-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.10.2022). fi
  7. ↑ Hanna Weselius Aalto People. Viitattu 23.10.2022.
  8. ↑ a b Hanna Weselius: Alma! : romaani. Helsinki: WSOY, 2016. 993416987. ISBN 978-951-0-41994-6, 951-0-41994-X. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.10.2022).
  9. ↑ ALMA!-liikeooppera – Tanssiteatteri MD tanssiteatterimd.fi. Arkistoitu 23.10.2022. Viitattu 23.10.2022.
  10. ↑ Ooppera-arvostelu | Säveltäjä Minna Leinonen purkaa naisten sisäisiä tunteita, ärsykkeitä ja mielenliikkeitä Alma-liikeoopperassa, joka päättyy naisten apoteoosiin Helsingin Sanomat. 18.2.2021. Viitattu 23.10.2022.
  11. ↑ a b Hanna Weselius: Sateenkaariportaat. Helsinki: WSOY, 2021. 1241661956. ISBN 978-951-0-45315-5, 951-0-45315-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.10.2022).
  12. ↑ Kirja-arvostelu | Hanna Weseliuksen romaani on huikaiseva kuva nykyhetkestä, jossa ääriliikkeet vellovat pitkin Helsinkiä: Symboliksi nousevat Malminkartanon Jätemäen sotketut sateenkaariportaat Helsingin Sanomat. 11.1.2021. Viitattu 23.10.2022.
  13. ↑ a b Johanna Catani, Lari Mäkelä: Toinen tuntematon. Helsinki: WSOY, 2017. 1106466741. ISBN 978-951-0-42230-4, 951-0-42230-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.10.2022).
  14. ↑ Toinen tuntematon Turun Kaupunginteatteri. Viitattu 23.10.2022.
  15. ↑ a b Hannamari Shakya: Poikkeustila 2020 : kaikki, aivan kaikki on peruuttamattomasti muuttunut. Helsinki: Kustantamo S&S, 2021. 1249715276. ISBN 978-951-52-5214-2, 951-52-5214-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.10.2022).
  16. ↑ a b Silvia Hosseini, Juha Itkonen, Heini Junkkaala, Sari Järn, Juhani Karila, Marjo Niemi, Ida Pimenoff, Emma Puikkonen, Venla Rossi, Miina Supinen, Johanna Venho, Hanna Weselius, Sinikka Vuola, Ida Pimenoff (toim.): Kasvukausia - kirjoituksia äitiydestä.. WSOY, 2022. 1316768702. ISBN 978-951-0-47873-8, 951-0-47873-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.10.2022).
  17. ↑ a b Laura Böök, Eeva Hannula, Utu-Tuuli Jussila, Kastehelmi Korpijaakko, Aura Saarikoski, Noora Sandgren, Maija Annikki Savolainen, Maija Tammi, Nita Vera, Hanna Weselius: Jälki : kirjoituksia valokuvasta.. [Helsinki]: Kustantamo S&S, 2022. 1348218685. ISBN 978-951-52-5556-3, 951-52-5556-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.10.2022).
  18. ↑ Where Do Images Come From? unicontent.fi. Viitattu 23.10.2022.
  19. ↑ Hanna Weselius: Tinderiin kirjautunut tutkija: Pelkkä Keijo, 45, ei kiinnosta Helsingin Sanomat. 3.8.2014. Viitattu 24.10.2022.
  20. ↑ Suosittu salaisuus | Image www.apu.fi. 28.9.2019. Viitattu 23.10.2022.
  21. ↑ Weselius, Hanna: Sammakot ja aika GEO-lehti. 19.11.2019. Arkistoitu 23.10.2022. Viitattu 24.10.2022.
  22. ↑ Hanna Weselius: Anteeksi siat, apinat, lehmät, kanat ja lampaat Maailman Kuvalehti. 11.5.2022. Viitattu 23.10.2022.
  23. ↑ Hanna Weselius, Kirjoittaja Suomenkuvalehti.fi Suomenkuvalehti.fi. Viitattu 23.10.2022.
  24. ↑ Runot 2013. Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-9170-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.10.2022).
  25. ↑ tomittanut Hanna Pudas: Novellit 2016 : Martti Joenpolven novellikilpailu. Gummerus, 2016. ISBN 978-951-24-0265-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.10.2022).
  26. ↑ Markku Eskelinen, Leevi Lehto: Suo, kuokka ja diversiteetti. Helsinki: ntamo 2018, 2018. 1225901319. ISBN 978-952-215-765-2, 952-215-765-1, 978-952-215-766-9, 952-215-766-X. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.10.2022).
  27. ↑ Hanna Weselius: Erkki Salomaa : world street = Maailmankatu. [Helsinki]: Musta taide, 2020. 1225873241. ISBN 978-952-5818-32-1, 952-5818-32-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.10.2022).
  28. ↑ Erkki Anttonen ym.: Kirjailija kuvassa : WSOY:n kirjallisuussäätiön taidekokoelma. WSOY, 2021. ISBN 978-951-0-47814-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.10.2022).
  29. ↑ Pertti Nisonen: Kansalaisia = Citizens. Musta taide, 2022. ISBN 978-952-5818-44-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.10.2022).
  30. ↑ Kella, Marjaana: Where do images come from? : detours around Ted Serios's "thoughtographic" photographs. Uniarts, 2022. ISBN 978-952-353-429-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.10.2022).
Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hanna_Weselius&oldid=22306080”