Haapasen huvila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Haapasen huvila
Haapasen huvila vuonna 2006.
Haapasen huvila vuonna 2006.
Osoite Palomäentie 23
Sijainti Pyynikinrinne, Tampere
Koordinaatit 61°29′43″N, 23°44′21″E
Rakennustyyppi alun perin asuinrakennus
Valmistumisvuosi 1929
Suunnittelija Veikko Kallio
Rakennuttaja Severi Haapanen
Omistaja Koulutuskuntayhtymä Sasky
Tyylisuunta kertaustyylit [1]
Runkorakenne tiili [2]
Julkisivumateriaali graniitti, rappaus [3]
Kerrosluku 3 + ullakko [4]
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Haapasen huvila, joka tunnetaan myös nimellä Haapasen palatsi, on vuonna 1929 valmistunut rakennus Tampereen Pyynikinrinteen alueella. Sen rakennutti perheensä kodiksi apteekkari Severi Haapanen.[5][6][7]

Apteekkarin puoliso Ingrid Haapanen (o.s. Karstunen) oli Italiassa matkaillessaan ihastunut paikalliseen renessanssiin. Niinpä arkkitehti Veikko Kallio suunnitteli Haapasille palatsimaisen huvilan käyttämällä esikuvana erästä italialaista rakennusta. Haapaset halusivat kodistaan suuren ja avaran, jotta siellä olisi mahdollista majoittaa vieraita. Tiloihin sisällytettiin muun muassa yhdeksän vessaa. Tästä juontuvat rakennuksen kansanomaiset kutsumanimet Klosettilinna ja Paskalinna.[8][9]

1940-luvun puolivälissä talo siirtyi Tampereen kaupungin omistukseen, minkä jälkeen se palveli muun muassa sairaanhoitajien asuntolana (1947–1964), Tampereen nykytaiteen museona (1966–1993) ja yksityisenä Willa Mac -taidemuseona (2001–2012).[10][11][12] Syyskuussa 2020 koulutuskuntayhtymä Sasky osti huvilan 1,4 miljoonalla eurolla. Se aikoo remontoida tilat muun muassa opetuskäyttöön.[13]

Nykyinen status[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huvilan julkisivut ovat säilyneet lähes alkuperäisessä asussa, ja ne on suojeltu asemakaavalla.[14] Tampereen kaupungin kaavoitusyksikön mukaan talo on rakennustaiteellisesti, kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti merkittävä kohde.[15] Lisäksi se on arvokas osa Pyynikinrinnettä, jonka Museovirasto on määritellyt valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[16][17]

Huvilan sisäarkkitehtuuria on muutettu lukuisissa peruskorjauksissa, joten alkuperäisiä rakenteita on siellä näkyvissä vain vähän. Niin sanotussa itämaisessa salissa on jäljellä taiteilija Uuno Eskolan tekemiä seinämaalauksia, jotka olivat osa Haapasten aikaista sisustusta.[18]

Villa Strandella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapasen huvilan paikalla oli aikaisemmin kauppias Oscar Strandellin rakennuttama jykevä hirsihuvila Villa Strandella. Sen oli piirtänyt arkkitehti Lars Sonck vuonna 1916. Haapaset ostivat talon tontteineen, mutta huvila osoittautui heidän perheelleen liian pieneksi. Kun Sonck kieltäytyi laajentamasta rakennusta, Haapaset myivät Villa Strandellan tehtailija Julius Syrénille. Se purettiin Pyynikinrinteen tontilta ja siirrettiin Näsijärven rannalle Teiskoon. Syrén vuokrasi sitä kesäasukkaille. Vuonna 1935 Villa Strandellan osti professori Ernst Linko, ja rakennus sai uuden omistajan myötä nimen Linkola.[19][20][21]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hirvikallio, Seija: Haapasen huvila, Palomäentie 23, Tampere: Rakennushistoriallinen selvitys (PDF) s. 45. Tampere: Tampereen Tilakeskus Liikelaitos & Arkkitehtitoimisto Seija Hirvikallio, 2014. Viitattu 1.2.2020.
  2. Hirvikallio 2014, s. 17.
  3. Hirvikallio 2014, s. 7.
  4. Hirvikallio 2014, s. 50–53.
  5. Helenius, Kyllikki: Palatsi, linna ja talo tamperelaisessa puheessa. Tammerkoski, 2014, nro 5, s. 11–12.
  6. Hirvikallio 2014, s. 3, 5, 29.
  7. Korkki, Jari & Niemelä, Jari: Tutkimusmatkoja Tampereen taloihin, s. 115. Tampere: Tampere-Seura, 1995. ISBN 951-9080-60-0.
  8. Hirvikallio 2014, s. 5–7, 17.
  9. Korkki & Niemelä 1995, s. 115–116.
  10. Hirvikallio 2014, s. 21.
  11. Korkki & Niemelä 1995, s. 116.
  12. Willa Mac -taidemuseo suljetaan Tampereella Yle Uutiset. 20.1.2012, päivitetty 9.6.2012. Viitattu 1.2.2020.
  13. Haapala, Riina: Tamperelaisen kaupunkipalatsin kaupalle lainvoima – Klosettipalatsi remontoidaan opetuskäyttöön Tamperelainen. 19.9.2020. Viitattu 21.9.2020.
  14. Hirvikallio 2014, s. 45–46.
  15. Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 13, 113. Tampere: Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, 1998. ISBN 951-609-076-1.
  16. Tampereen keskustan rakennettu kulttuuriympäristö 2012: Liite 1 – Arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt (PDF) kortti 9: Pyynikin kaupunkiympäristö. Tampere: Tampereen kaupunki & A-Insinöörit Suunnittelu Oy, 2012. Viitattu 1.2.2020.
  17. Pyynikinrinne Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Helsinki: Museovirasto, 2009. Viitattu 1.2.2020.
  18. Hirvikallio 2014, s. 16, 45.
  19. Kivinen, Paula: Tampereen jugend: Arkkitehtuuri–taideteollisuus, s. 96–97. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06941-1.
  20. Jaakola, Juha: Tampereen Aitolahden ja Teiskon rakennuskulttuuri (PDF) s. 72. Tampere: Tampereen kaupunki, 2008. Viitattu 1.2.2020.
  21. Hirvikallio 2014, s. 5.