Húrinin lasten tarina

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Húrinin lasten tarina
The Children of Húrin
HurininLastenTarina.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija J. R. R. Tolkien (toim. Christopher Tolkien)
Kuvittaja Alan Lee
Kieli englanti
Genre fantasia
Kustantaja HarperCollins
Julkaistu 2007
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 320
ISBN 0618894640
Suomennos
Suomentaja Kersti Juva, runot Alice Martin ja Panu Pekkanen
Kustantaja WSOY
Julkaistu 2007
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 317
ISBN 978-951-0-32907-8
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Húrinin lasten tarina (The Children of Húrin) on Christopher Tolkienin kokoama kirja, joka pohjautuu hänen isänsä J. R. R. Tolkienin vuonna 1918 aloittamaan tarinaan. Kokonaisuus jäi keskeneräiseksi J. R. R. Tolkienin kuoltua vuonna 1973. Kirja julkaistiin alkukielellä maailmanlaajuisesti huhtikuussa 2007 ja Kersti Juvan suomennos ilmestyi toukokuussa 2007.[1] Kirjan on kuvittanut tunnettu Tolkien-taiteilija Alan Lee.

Teoksen alkuaste oli kertova runo, jonka Christopher Tolkien julkaisi History of Middle-earth -sarjan kolmannessa osassa The Lays of Beleriand. Suorasanainen versio runosta ilmestyi teoksessa Keskeneräisten tarujen kirja nimellä Narn i Hîn Húrin eli Húrinin lasten tarina.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tolkien kirjoitti vuosien aikana tarinasta useita muunnelmia. Christopher Tolkienin mukaan hänen isänsä haluna oli kertoa kolme Silmarillionin yksittäisistä päätarinoista täydemmässä muodossa kuin mitä itse teokseen olisi sopinut. Jos J. R. R. Tolkien olisi kirjoittanut jonkin näistä tarinoista loppuun, hän olisi halunnut julkaista sen erillisenä teoksena, vaikka se onkin osa laajempaa historiaa. Tämän vuoksi Christopher Tolkien julkaisi Húrinin lasten tarinan itsenäisenä teoksena.[2]

Kirjan suomalaispainoksen takakannessa sanotaan, että "vääjäämättä traagiseen päätökseen etenevällä tarinalla on vahvoja yhtymäkohtia Kalevalan taruun Kullervosta". Jussi Ahlroth kirjoitti 25.5.2007 Helsingin Sanomissa kirjasta seuraavaa: "Luodessaan synkintä sankariaan Tolkien kurotti yli anglosaksisten ja skandinaavisten perinteiden, Inkerinmaalle asti. Túrin Húrinin pojan kertomus perustuu suomalaiseen tarustoon, Kalevalassa olevaan Kullervo Kalervonpojan tarinaan." [3]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Túrin oli vasta nuori lapsi, kun hänen isänsä Húrin, Dor-lóminin valtias, lähti epätoivoiseen sotaan Morgothia vastaan, jota kutsuttiin Nirnaeth arnoediadiksi, Lukemattomien kyynelten taisteluksi. Eldarin ja Edainin sotajoukot hävisivät Morgothin valtavalle armeijalle, ja Húrin vangittiin. Húrin oli yksi niistä harvoista, jotka tiesivät Gondolinin kätketyn kaupungin sijainnin, joten Morgoth yritti pusertaa tietoa ulos hänestä. Húrinia ei saatu paljastamaan kaupungin sijaintia, joten Morgoth kirosi hänen koko perheensä. Túrinille syntyi sisko, Niënor, jota hän ei kuitenkaan ehtinyt tuntea montaa kuukautta.

Túrinin äiti Morwen lähetti Túrinin turvaan Doriathiin. Siellä hän kasvoi mieleltään ja voimiltaan mahtavaksi, mutta joutui väärinkäsityksen vuoksi lähtemään pakoon. Túrin liittyi lainsuojattomien joukkoon ja alkoi käydä sotaa Morgothin kanssa. Túrinin Doriathin-aikainen paras ystävä Beleg tuli apuun. He olivat liitossa Mîm-vähäkääpiön kanssa, mutta tämä petti heidät, jolloin Túrin vangittiin ja vain Beleg pääsi pakoon. Hän vapautti Túrinin, mutta vapautuessaan Túrin tappoi Belegin luullen häntä pimeässä Morgothin palvelijaksi. Túrin otti Belegin miekan puhdistaakseen ystävänsä veren siitä tappamalla vihollisia. Hän vaelsi Nargothrondin kuningaskuntaan.

Nargothrondissa Túrin pääsi kuninkaan suosioon ja alkoi hyökkäillä avoimesti Morgothia vastaan. Morgoth kuitenkin lopulta tuhosi kokonaan Nargothrondin kuningaskunnan Tumhaladin kenttien taistelussa lohikäärme Glaurungin johdolla. Glaurung noitui paikalle Doriathista tulleen Niënorin, jolloin tämä menetti muistinsa ja pakeni Brethilin metsään. Sinne Túrinkin oli paennut Nargothrondin tuhoutuessa. Túrin löysi Niënorin ja he rakastuivat tietämättöminä sisaruudestaan.

Pian Glaurung päätti hankkiutua eroon Túrinista ja lähti Brethiliin. Túrin oli lohikäärmettä vastassa ja tappoi sen. Lohikäärmeen kuollessa Niënor sai muistinsa takaisin ja ymmärsi sisaruutensa Túrinin kanssa. Hän hyppäsi Taurosin putouksiin ja kuoli. Túrin tokeni kamppailusta ja sai kuulla Niënorin oikeasta alkuperästä, jolloin hän tajusi tehneensä elämässään pelkkää pahaa, vaikkakin tahtomattaan, ymmärsi Morgothin kirouksen olevan voittamaton ja heittäytyi Belegin miekkaan. Húrin päästettiin vapaaksi ja hän ja Morwen tulivat paikalle. Morwen kuoli haudalle ja Húrin hukuttautui Läntiseen mereen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Päivi Koivisto-Alanko: Viimeinen Keski-Maahan sijoittuva Tolkien-kirja ilmestynyt suomeksi 25.5.2007. WSOY.fi. Viitattu 17.10.2009.
  2. Flood, Alison: Christopher Tolkien answers questions about Sigurd and Gudrún The Guardian. 5.5.2009. Viitattu 16.1.2011. (englanniksi)
  3. Alhroth, Jussi: Nyt Kullervo hukkuu miekkaan Keski-Maassa 25.5.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 1. kesäkuuta 2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]