Fu Manchu (yhtye)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Fu Manchu

Scott Hill vuonna 2007.
Scott Hill vuonna 2007.
Tiedot
Toiminnassa 1987
Tyylilaji stoner rock, hard rock
Kotipaikka Yhdysvaltain lippu Orange, Kalifornia, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet

Scott Hill, laulu, kitara
Bob Balch, kitara
Brad Davisbasso
Scott Reederrummut

Entiset jäsenet

Brant Bjork, rummut
Eddie Glass, kitara
Ruben Romano, rummut

Levy-yhtiö

Mammoth records
Elastic Records
Century Media Records

Kotisivut

Fu Manchu on kalifornialainen stoner rock -yhtye, joka perustettiin vuonna 1987. yhtye julkaisi debyyttisinglensä "Kept Between Trees" vuonna 1990.

Yhtyeen sanoituksissa toistuvia aiheita ovat flipperit, muskeliautot, ufot, isojalat ja rullalautailu. Yhtyeellä on ollut merkittävä vaikutus stoner rockin visuaaliseen puoleen, sillä sen albumien kannet olivat ensimmäisiä genressään joissa käytettiin galaksien ja muskeliautojen kuvia.[1][2] Julkaisemiensa levyjen lisäksi heidän musiikkiaan löytyy muun muassa Tony Hawkin ja ESPN:n X Gamesin kokoelmalevyillä. Näiden lisäksi he ovat esiintyneet yhdysvaltalaisessa Monster Garage televisio-ohjelmassa[3] sekä rullalautailun perustajaryhmistä kertovassa dokumentissa Dogtown and Z-Boys.

Laulaja-kitaristi Scott Hillia lukuunottamatta kaikki yhtyeen jäsenet ovat vaihtuneet sen pitkän historian aikana.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fu Manchun historia alkaa vuodesta 1987, jolloin perustettiin Virulence-niminen hardcore punk-yhtye, jonka ensisijaisia vaikutteita olivat yhtyeet Black Flag ja Blast. Kokoonpanoon kuuluivat Ken Pucci (laulu), Scott Hill (kitara), Greg McCaughey (basso) ja Ruben Romano (rummut). Vuonna 1989 yhtye julkaisi ensimmäisen LP:nsä If This Isn't a Dream... yhdysvaltalaisella Alchemy Recordsilla.

Virulencen nimi vaihtui Fu Manchuksi ja samalla laulaja Glen Chivens korvasi Puccin tämän jätettyä yhtyeen vuonna 1990. Pian tämän jälkeen yhtye julkaisi 7-tuumaisen singlen "Kept Between Trees" Slap A Ham Recordsilla. "Kept Between Trees" -levyllä Fu Manchu pysytteli vielä Virulencen tapaan hardcore-tyylisuunnassa. Yhtyeen musiikki alkoi kuitenkin lähestyä 1970-luvun hard rock-tyyliä. Basisisti Greg McCaugheyn mielestä tyyli seuraili kuitenkin liikaa ajan musiikkitrendejä ja hän jättikin pian yhtyeen, hänet korvasi Mark Abshire. Samoihin aikoihin myös laulaja Glen Chivens tuntemattomasta syystä erosi yhtyeestä. Yhtye ei hankkinut riveihinsä uutta laulajaa vaan kitaristi Scott Hill otti vastuun myös laulusta. Hillin jättämän aukon paikkamiseksi Scott Votaw pestattiin yhtyeeseen kakkoskitaristiksi. Vuoden 1992 aikana Fu Manchu julkaisi kolme 7"-singleä: "Senioritis", "Pick Up Summer" ja "Don't Bother Knockin' (If This Vans Rockin')". 1993 Votaw erosi Fu Manchusta ja Olivelawn-yhtyeen rumpali Eddie Glass tuli hänen tilalleen.

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvun alussa eräs merkittävä levy-yhtiö lähestyi Fu Manchua rahoittamalla demon nauhoituksen, tarkoituksenaan päätellä olisiko kunnollinen Fu Manchu-albumi sijoituksen arvoinen. Yhtyeen jäsenten mukaan heillä ei kuitenkaan ollut pienintäkään aikomusta allekirjoittaa sopimusta levy-yhtiön kanssa vaan suunnitelmana oli vain päästä studioon nauhoittamaan pelkän demon sijasta kunnon albumi, jonka he voisivat julkaista itsenäisesti. Näin tapahtuikin: Fu Manchu ei tehnyt sopimusta levy-yhtiön kanssa, vaan nauhoitukset johtivat yhtyeen ensimmäisen levyn, No One Rides for Free (1994), syntymiseen. Se julkaistiin itsenäisellä levy-yhtiöllä Bong Load Recordsilla.

Abshire jätti Fu Manchun ennen heidän toisen albuminsa, Daredevil, julkaisua 1995. Hänet korvasi Brad Davis. Romano ja Glass jättivät yhtyeen pian Fu Manchun kolmannen levyn, In Search Of..., jälkeen (1996) ja heidät korvasivat Brant Bjork ja Bob Balch. Glass, Romano ja Abshire perustivat trion Nebula, joka otti tunnepohjaisen "jammailupuolen" Fu Manchusta laajentaen sitä entisestään. Nebulan jäsenet ovat kuitenkin ilmaisseet Fu Manchun olevan osa "samaa perhettä".

Fu Manchu jatkoi uraansa julkaisemalla useita menestyneitä levyjä ja vahvistamalla voimakkaiden live-esiintymistensä mainetta. Yhtye oli saavuttanut mainetta vuosien myötä kiertäessään kiertueita muun muassa Kyussin, Monster Magnetin, Marilyn Mansonin, Clutchin, Corrosion of Conformityn ja White Zombien kanssa.

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brant Bjork jätti yhtyeen vuoden 2002 California Crossingin julkaisun jälkeen jatkaakseen soolouraansa, ja hänen tilalleen tuli entinen Sunshine- ja Smile -rumpali Scott Reeder. 2004 Fu Manchu julkaisi Start The Machine -levyn. Vuoden 2008 helmikuussa 2008 yhtyeen kappale "Mongoose" albumilta California Crossing oli esillä Super Bowl-tapahtuman mainoksessa, jossa mainostettiin Toyota Sequoia -autoa.[4]

Fu Manchu julkaisi vuoden 2007 albuminsa We Must Obey Yhdysvalloissa Liquor And Poker Music levy-yhtiön ja Euroopassa Century Media Recordsin alla vuonna 2007 ja seuraavan albumin Signs of Infinite Power lokakuussa 2009.[5] Sen jälkeen yhtye vaihtoi levy-yhtiötä ja yhtyeen yhdestoista albumi Gigantoid julkaistiin huhtikuussa 2014 yhtyeen oman levy-yhtiön At the Dojo Recordsin kautta.[6]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset jäsenet
  • Scott Hill - kitara, laulu (1985-)
  • Brad Davis - basso, laulu (1994-)
  • Bob Balch - kitara, laulu (1996-)
  • Scott Reeder - rummut, laulu (2001-)
Entiset jäsenet
  • Ruben Romano - rummut (1985-1996)
  • Ken Pucci - laulu (1985-1990)
  • Mark Abshire - basso (1985-1987, 1990-1994)
  • Greg McCaughey - basso (1987-1990)
  • Glenn Chivens - laulu (1990)
  • Scott Votaw - kitarat (1990-1993)
  • Eddie Glass - kitarat (1993-1996)
  • Brant Bjork - rummut (1996-2001)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Artist Timeline: Fu Manchu Album Covers - Scion Audio Visual Blog Scion AV. 4.6.2014. Viitattu 10.6.2015.
  2. a b Bukszpan, Daniel: The Encyclopedia of Heavy Metal, s. 75. Barnes & Noble Publishing, 2003. ISBN 9781402792304. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.6.2015).
  3. FU MANCHU To Perform On DISCOVERY CHANNEL's 'Monster Garage' Show 7.3.2004. Blabbermouth. Viitattu 10.6.2015.
  4. James Poniewozik: The Best and Worst Super Bowl Ads TIME. 4.2.2008. Viitattu 10.6.2015.
  5. FU MANCHU: New Album To Receive European Release Via CENTURY MEDIA Blabbermouth. 27.6.2006. Viitattu 10.6.2015.
  6. FU MANCHU: Entire 'Gigantoid' Album Available For Streaming Blabbermouth. 28.4.2014. Viitattu 10.6.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]