Francisco Pi y Margall

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Francisco Pi y Margall, José Sánchez Pescadorin maalaama muotokuva.

Francisco Pi y Margall (kat. Francesc Pi i Margall; 29. huhtikuuta 1824 Barcelona29. marraskuuta 1901 Madrid) oli katalaanitaustainen espanjalainen kirjailija, poliittinen ajattelija ja valtiomies. Hänen poliittinen vaikutusvaltansa oli suurimillaan Espanjan ensimmäisen tasavallan aikana vuosina 1873–1874 ja hän toimi kesällä 1873 kuukauden ajan tasavallan järjestyksessä toisena valtionpäämiehenä. Pi y Margall kannatti Espanjan muuttamista liittovaltioon perustuvaksi tasavallaksi, ja hänen ajattelussaan oli vaikutteita sosialismista ja anarkismista.

Pi y Margall oli lähtöisin vaatimattomasta perheestä ja koulutukseltaan lakitieteen tohtori.[1] Hänet tunnettiin alkuun liberaalina lehtimiehenä. Osallistuttuaan vuonna 1866 kenraali Leopoldo O’Donnellin hallintoa vastaan kohdistuneeseen kapinayritykseen hän joutui pakenemaan Ranskaan. Vuoden 1868 vallankumouksen jälkeen hän saattoi palata Espanjaan, jossa hänet valittiin 1869 edustajaksi parlamenttiin eli cortesiin.[2] Hän kohosi pian yhdeksi tasavaltalaisen vähemmistön aatteellisista johtajista ja sai monet Espanjan radikaaleista demokraateista kääntymään tasavaltaisen federalismin kannattajiksi.[3] Kun Espanja julistettiin tasavallaksi kuningas Amadeus I:n eron jälkeen helmikuussa 1873, Piu y Margallista tuli uuden hallituksen sisäministeri. Ensimmäisen valtionpäämiehen Estanislao Figuerasin erottua jo saman vuoden kesäkuussa Piu y Margall tuli hänen seuraajakseen. Hän ei kuitenkaan onnistunut yhdistämään tasavaltaa tukeneita hajanaisia ryhmiä eikä saanut haluamaansa hallitusta koottua, joten hän luopui valtionpäämiehen tehtävistä jo 18. heinäkuuta Nicolás Salmerónin hyväksi. Alfonso XII:n noustua kuninkaaksi vuonna 1875 Pi y Margall vetäytyi politiikasta.[4] Hän palasi myöhemmin yhdeksi tasavaltalaisten johtajista ja oli vuosina 1886–1896 uudelleen edustajana cortesissa.[1]

Pi y Margall loi laajan kirjallisen tuotannon, ja julkaisi ensimmäiset teoksensa jo 18-vuotiaana. Hän kirjoitti muun muassa useita teoksia Espanjan ja Amerikan historiasta sekä paljon poliittista kirjallisuutta.[4] Pi y Margallilla oli merkittävä vaikutus anarkismin varhaiseen leviämiseen Espanjassa, sillä käänsi useita ranskalaisen Pierre-Joseph Proudhonin teoksia espanjaksi. Tämän ansiosta juuri proudhonilainen mutualismi sai alkuvaiheessa paljon kannatusta Espanjan anarkistien parissa. Myös Pi y Margallin kannattamassa federalismin muodossa eli niin sanotussa kantonalismissa on nähty yhtymäkohtia Proudhonin ajatteluun.[5] Pi y Margallin federalistiset näkemykset tekivät hänestä erityisen suositun Kataloniassa sekä myöhemmin anarkistien parissa. Hän kannatti myös itsehallinnon myöntämistä tuolloin siirtomaan asemassa olleelle Kuuballe.[2] Tämä vähensi hänen kannatustaan tasavaltalaisten keskuudessa 1890-luvulla.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Francesc Pi y Margall (espanjaksi) Biografías y Vidas. Viitattu 23.10.2015.
  2. a b Pi y Margall, Francisco (englanniksi) The Columbia Encyclopedia (2012), Ecyclopedia.com. Viitattu 23.10.2015.
  3. Spain: History (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 23.10.2015.
  4. a b Nordisk familjebok (1915), s. 986–987 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 23.10.2015.
  5. Anarchism: Anarchism in Spain (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 23.10.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]