Espanjan vallankumous

Kapinan johtaja kenraali Juan Prim ratsailla. Antonio Maria Esquivelin (1806–1857) maalaama muotokuva.

Espanjan vallankumous (esp. La Gloriosa ’loistokas’) oli Espanjan asevoimien vuonna 1868 tekemä vallankumous, joka syrjäytti kuningatar Isabella II:n. Kenraalit Francisco Serrano ja Juan Prim olivat keskeisiä henkilöitä vallankumouksessa.

Tausta

Kenraali Juan Primin johtama vuoden 1866 kapina ja kenraalien mellakka antoivat liberaaleille ja tasavaltalaisille merkin siitä, että Espanjalla oli vakava ongelma valtion asioiden johdossa, ja joku pitäisi saada hallitsemaan maata. Liberaalit ja tasavaltalaiset maanpakolaiset tekivät sopimuksia Oostendessa vuonna 1866 ja Brysselissä 1867. Nämä sopimukset loivat rungon tärkeään kansannousuun. Kansannousun tavoitteena ei ollut vain pääministerin korvaaminen liberaalilla, vaan kuningatar Isabellan syrjäyttäminen. Liberaalit pitivät häntä syynä Espanjan huonoon hallintoon.

Kuningattaren jatkuva valikointi liberaalien ja konservatiivien välillä oli raivostuttanut muita puolueita, ja se teki mahdolliseksi rintaman, joka toimi yli puoluerajojen. Leopoldo O’Donnellin kuolema vuonna 1867 aiheutti puolueiden lopullisen yhdistymisen. Moni liittyi lopulta kasvavaan liikkeeseen, jonka tavoitteena oli kaataa Isabella ja luoda paremmin toimiva hallitus.

Tapahtumat

Pääministeri Ramón María Narváezin huhtikuussa 1868 tapahtuneen kuoleman jälkeen kuningatar Isabellan vastaisen opposition johtohahmo Serrano karkotettiin maasta. Vallankumous alkoi syyskuussa 1868 sen jälkeen, kun kenraalit Serrano ja Prim olivat palanneet maanpaosta. Amiraali Juan Bautista Topeten joukot aloittivat hänen johdollaan kapinan Cádizissa. Puoli vuosisataa aiemmin Rafael del Riego oli aloittanut vallankaappauksen samassa paikassa Isabellan isää Ferdinand VII:ttä vastaan. Juan Prim toimi ensin Cadizissa, mistä hän jatkoi Barcelonaan ja Valenciaan nostattamaan kansanjoukkoja mukaan vallankumoukseen. Serrano nimitettiin kumouksellisten joukkojen ylipäälliköksi, ja hän löi kenraali Manuel Pavía y Lacyn johtaman kuninkaallisen armeijan Alcolean taistelussa 28. syyskuuta. Serranon johtamien kumouksellisten voitto avasi heille tien pääkaupunki Madridiin. Seuraavana päivänä Isabella II pakeni maasta.

Seuraukset

Isabellan luovuttua kruunusta Serranosta tuli uuden väliaikaisen hallituksen pääministeri. Heinäkuussa 1969 Serrano valittiin valtionhoitajaksi. Prim nimitettiin pääministeriksi, ja hän sai marsalkan arvonimen. Samana vuonna hyväksyttiin uusi perustuslaki, jolla Espanjasta tehtiin perustuslaillinen monarkia ja jossa kaikille miehille myönnettiin äänioikeus. Pääministerinä Prim ryhtyi etsimään Espanjalle uutta monarkkia.