Espanjan vallankumous

Kapinan johtaja kenraali Juan Prim ratsailla. Antonio Maria Esquivelin (1806–1857) maalaama muotokuva.

Espanjan vallankumous (esp. La Gloriosa ’loistokas’) oli Espanjan asevoimien vuonna 1868 tekemä vallankumous, joka syrjäytti kuningatar Isabella II:n.

Kenraali Juan Primin johtama vuoden 1866 kapina ja kenraalien mellakka antoivat liberaaleille ja tasavaltalaisille merkin siitä, että Espanjalla oli vakava ongelma valtion asioiden johdossa, ja joku pitäisi saada hallitsemaan maata. Liberaalit ja tasavaltalaiset maanpakolaiset tekivät sopimuksia Oostendessa vuonna 1866 ja Brysselissä 1867. Nämä sopimukset loivat rungon tärkeään kansannousuun. Kansannousun tavoitteena ei ollut vain pääministerin korvaaminen liberaalilla, vaan kuningatar Isabellan syrjäyttäminen. Liberaalit pitivät häntä syynä Espanjan huonoon hallintoon.

Kuningattaren jatkuva valikointi liberaalien ja konservatiivien välillä oli raivostuttanut muita puolueita, ja se teki mahdolliseksi rintaman, joka toimi yli puoluerajojen. Leopoldo O’Donnellin kuolema vuonna 1867 aiheutti puolueiden lopullisen yhdistymisen. Moni liittyi lopulta kasvavaan liikkeeseen, jonka tavoitteena oli kaataa Isabella ja luoda paremmin toimiva hallitus.

Vallankumous alkoi syyskuussa 1868, kun amiraali Juan Bautista Topeten joukot aloittivat hänen johdollaan kapinan Cádizissa. Puoli vuosisataa aiemmin Rafael del Riego oli aloittanut vallankaappauksen samassa paikassa Isabellan isää Ferdinand VII:ttä vastaan.