Françoise Hardy

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Françoise Hardy
Hardy joulukuussa 1969
Hardy joulukuussa 1969
Henkilötiedot
Syntynyt 17. tammikuuta 1944 (ikä 75)
Pariisi, Ranska
Ammatti laulaja-lauluntekijä, kirjoittaja
Puoliso Jacques Dutronc (vih. 1981)
Muusikko
Laulukielet ranska, englanti, italia, espanja, saksa
Aktiivisena 1962–
Tyylilajit pop, chanson, yé-yé
Levy-yhtiöt Vogue, Sonopresse, Warner Bros., EMI, Virgin
Aiheesta muualla
Kotisivut
MusicBrainz

Françoise Madeleine Hardy (s. 17. tammikuuta 1944 Pariisi, Ranska) on ranskalainen laulaja ja lauluntekijä.

Françoise Hardy syntyi Pariisissa ja eli lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa kaupungin 9. arrondissementissa. Hänellä on yksi nuorempi sisar, Michelle. Perheen vanhemmat elivät erillään ja isä ei ollut juurikaan tekemisissä perheen kanssa tai auttanut taloudellisesti. Hardy sai ensimmäisen kitaransa 16-vuotiaana syntymäpäivälahjaksi ja myös hyvän koulumenestyksen ansiosta. Hän alkoi hyvin pian tehdä omia kappaleitaan ja käydä koe-esiintymisissä.[1]

Hardy solmi levytyssopimuksen Disques Voguen kanssa marraskuussa 1961 ja julkaisi esikoissinglensä ”Oh oh chéri” vuonna 1962. B-puolen laulu ”Tous les garçons et les filles” oli huikea menestys, ja levyä myytiin lopulta yli kaksi miljoonaa kappaletta.[2] Laulut julkaistiin samana vuonna myös EP-levyllä. Hardyn ensimmäinen LP, hittikappaleen mukaan nimetty Tous les garçons et les filles julkaistiin myös vuonna 1962.

Hardysta tuli 1960-luvulla nopeasti yé-yé-tyylin johtava ja näkyvin hahmo ja samalla ranskalaisen musiikin eturivin tähti ja maan musiikkiviennin ykkösnimi. Hardy saavutti nopeasti lukuisia nimekkäitä ihalijoita kuten Bob Dylan, Miles Davis, Mick Jagger, David Bowie, Brian Jones, George Harrison, Keith Richards, Paul McCartney ja John Lennon.[3][4]

Musiikkiuransa rinnalla Hardy aloitti myös menestyksekkään malliuran tuolloisen poikaystävänsä valokuvaaja Jean-Marie Périerin tuella. Hardy saavutti mallin urallaan ajattoman ja arvostetun tyyli-ikonin aseman.

Musiikin ja mallintöiden ohella Françoise Hardy on esiintynyt myös useissa elokuvissa, joista kenties tunnetuimpina Grand Prix ja A Bullet Through the Heart.

Hardy on laulanut ranskaksi, englanniksi, italiaksi, espanjaksi ja saksaksi.

Hardy edusti Eurovision laulukilpailussa vuonna 1963 Monacoa ja sijoittui viidenneksi laululla ”L’amour s’en va”. Vuonna 1963 hän sai Académie Charles-Cros’n Grand Prix du Disque -palkinnon.

Françoise Hardy avioitui pitkäaikaisen miesystävänsä Jacques Dutroncin kanssa 30. maaliskuuta vuonna 1981.[5] Parilla oli jo entuudestaan poika Thomas, joka syntyi vuonna 1973. Hardy jatkaa uraansa edelleen. Vuonna 2000 hän julkaisi albumin Clair obscur. Vuonna 2012 hän juhli 50-vuotista taitelijauraansa julkaisemalla 27. studioalbuminsa L’Amour fou. Vuoden 2018 huhtikuussa julkaistiin Hardyn uusin albumi nimeltään Personne d’autre.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tous les garçons et les filles (1962); USA:ssa nimellä The ”Yeh-Yeh” Girl from Paris! (1965)
  • Le premier bonheur du jour (1963)
  • Françoise Hardy canta per voi in italiano (1963)
  • Mon amie la rose (1964)
  • In Deutschland (1965)
  • L’Amitié (1965)
  • Françoise Hardy Sings in English (1966)
  • La maison où j’ai grandi (1966)
  • Ma jeunesse fout le camp... (1967)
  • En anglais (1968)
  • Comment te dire adieu (1968)
  • One-Nine-Seven-Zero (1969)
  • Träume (1970)
  • Soleil (1970)
  • La question (1971)
  • 4th English Album (1971)
  • Et si je m’en vais avant toi (1972)
  • Message personnel (1973)
  • Entr’acte (1974)
  • Star (1977)
  • J’écoute de la musique saoûle (1978)
  • Gin Tonic (1980)
  • À suivre (1981)
  • Quelqu’un qui s’en va (1982)
  • Décalages (1988)
  • Le danger (1996)
  • Clair-obscur (2000)
  • Tant de belles choses (2004)
  • (Parenthèses...) (2006)
  • La pluie sans parapluie (2010)
  • L’Amour fou (2012)
  • Personne d’autre (2018)

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Françoise (1970)
  • Françoise in Italian (1970)
  • Frag’ Den Abenwind (2001)
  • Midnight Blues: Paris, London, 1968-72 (2013)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Agnès C. Poirier: Françoise Hardy, a French National Treasure, Is Back from the Brink The New York Times. 9.5.2018. Viitattu 17.1.2019. (englanniksi)
  2. http://lotta.yle.fi/ijulkaisu.nsf/sivut/euroopantaivaanalla?OpenDocument&pageid=Content155929CD84D
  3. Belle star The Independent. 5.2.2005. Viitattu 8.12.2018. (englanniksi)
  4. Agnès C. Poirier: Françoise Hardy, a French National Treasure, Is Back from the Brink The New York Times. 9.5.2018. Viitattu 8.12.2018. (englanniksi)
  5. Françoise Hardy IMDb. Viitattu 8.12.2018.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hardy, Françoise: The Despair of Monkeys and Other Trifles: Françoise Hardyn omaelämäkerta. Englanninkielinen käännös Jon E. Graham, Yhdysvallat, Feral House, 2018. (Alkuperäinen teos: Le Désespoir des singes... et autres bagatelles. Ranska, Éditions Robert Laffont, 2008)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]