Grand Prix (elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Grand Prix
Ohjaaja John Frankenheimer
Käsikirjoittaja Robert Alan Aurthur
Tuottaja Edward Lewis
Säveltäjä Maurice Jarre
Kuvaaja Lionel Lindon
Leikkaaja Henry Berman
Tuotantosuunnittelija Richard Sylbert
Pääosat James Garner
Eva Marie Saint
Yves Montand
Toshirō Mifune
Brian Bedford
Jessica Walter
Antonio Sabàto
Françoise Hardy
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Warner Bros.
Levittäjä Metro-Goldwyn-Mayer
Netflix
Ensi-ilta 1966
Kesto 168 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 9 000 000 dollaria
Tuotto 20 800 000 dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Grand Prix on John Frankenheimerin ohjaama elokuva vuodelta 1966.[1] Elokuva kuvaa Formula 1 -kautta 1966. Pääosissa elokuvassa ovat James Garner, Eva Marie Saint, Yves Montand, Brian Bedford ja Antonio Sabàto. Myös Toshirō Mifunella on merkittävä rooli talliomistajana. Näyttelijöiden lisäksi elokuvassa esiintyy myös oikeita F1-kuljettajia, kuten Jack Brabham ja Phil Hill, ja oikeita F1-talleja, kuten Ferrari. Elokuva keskittyy pääosin kilpailuihin, mutta siinä sivussa kuvataan naisia, jotka yrittävät elää kuljettajien kanssa, joilla on varsin vaarallinen elämäntyyli. Formula 1-sarjan ensimmäinen maailmanmestari vuonna 1950, Nino Farina, kuoli ulosajossa Savoien Alpeilla automatkallaan elokuvan kuvauksiin, joissa hänen piti toimia avustajana ja sijaiskuljettajana Montandille.

Elokuva voitti kolme Oscaria: paras leikkaus, äänitys ja parhaat äänitehosteet [2]

Elokuvasta julkaistiin kahden DVD:n juhlajulkaisu 11. heinäkuuta 2006.

Keskeisimmät henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
  • Jean-Pierre Sarti (Montand) – ranskalainen kaksinkertainen maailmanmestari, joka on lähellä uransa lopettamista.
  • Pete Aron (Garner) – yhdysvaltalainen, joka tekee paluun F1-auton rattiin.
  • Scott Stoddard (Bedford) – skotti, joka selvisi melkein kuolettavasta kolarista, ja joka yrittää kilpailla edesmenneen isoveljensä menestyksen kanssa.
  • Nino Barlini (Sabàto) – italialainen tulevaisuuden lupaus.

Elokuvan tekeminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan Formula 1 -autot ovat pääosin Formula 3 -autoja, joita on muokattu F1-autojen näköisiksi. Elokuvassa nähdään toki myös oikeita F1-autoja, sillä silloin tällöin näytetään pätkiä oikeista kilpailuista. Entinen F1-maailmanmestari Phil Hill ajoi Monacon ja Belgian Grand Prix'ssa autoa, johon oli kiinnitetty kamera, kuvatakseen kilpa-ajoa lähietäisyydeltä. Näyttelijät itsekin ajoivat autoja, lukuun ottamatta Bedfordia.

Todellisten asioiden vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvassa on monia asioita, jotka ovat saaneet vaikutteita todellisista tilanteista:

  • Yamura-autot perustuvat Hondan F1-talliin. Pete Aron ajaa Yamuralle ensimmäisen voiton, kuten Richie Ginther ajoi Hondalle ensimmäisen voiton 1965.
  • Stoddartin kolari Monacon satama-alueella sai vaikutteita Alberto Ascarin kolarista vuonna 1955 ja Paul Hawkinsin kolarista 1965.
  • Nino Barlini perustuu Lorenzo Bandiniin: molemmat italialaisia, ja molemmilla samanlainen intohimo ja kilpailukykyisyys. (Bandini kuoli Monacon Grand Prix'ssa 1967)
  • Ferrarin vetäytyminen Sartin kuoleman jälkeen on saanut vaikutteita vuoden 1955 Le Mansin valtavasta onnettomuudesta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • DVD:n takakansi ja lisämateriaalit

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. John Frankenheimer - 1930-2002 F1 News. 7.7.2002. Autosport.com. Viitattu 27.2.2022. (englanniksi)
  2. Grand Prix Academy Awards. Academy of Motion Picture Arts and Sciences. Viitattu 27.2.2022. (englanniksi)