Folke Bernadotte
| Folke Bernadotte | |
|---|---|
 Bernadotte noin vuonna 1945 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. tammikuuta 1895 Tukholma, Ruotsi |
| Kuollut | 17. syyskuuta 1948 (53 vuotta) Jerusalem, Israel |
Folke Bernadotte (2. tammikuuta 1895 Tukholma, Ruotsi – 17. syyskuuta 1948 Jerusalem, Israel) oli ruotsalainen diplomaatti, upseeri, kreivi ja Punaisen Ristin johtaja. Hänet muistetaan neuvotteluista, jotka johtivat 27 000 vangin vapauttamiseen saksalaisilta keskitysleireiltä toisen maailmansodan aikana sekä YK:n neuvottelijana Arabien-Israelin konfliktissa vuosina 1947–1948.
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Folke Bernadotte oli kuningas Oskar II:n pojanpoika ja Kustaa V:n veljenpoika. Hänen isänsä Oscar Bernadotte oli kuitenkin luopunut kruununperimysoikeuksistaan avioituessaan Ebba Munckin kanssa, minkä vuoksi myöskään Folke Bernadottea ei sukulaisuudestaan huolimatta pidetty kuningashuoneeseen kuuluvana.
Folke Bernadotte meni naimisiin syntyjään yhdysvaltalaisen Estelle Manvillen (1904–1984) kanssa 1920-luvun lopulla.[1]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sodan aikana Bernadotte oli Ruotsin Punaisen ristin varapuheenjohtaja. Hän yritti vuonna 1945 neuvotella aselepoa Saksan ja liittoutuneiden välille. Hän sai Heinrich Himmleriltä 24. huhtikuuta 1945 antautumisehdotuksen, jossa Saksa tarjoutui lopettamaan sotatoimet Isoa-Britanniaa ja Yhdysvaltoja vastaan, mutta jatkamaan taisteluita Neuvostoliittoa vastaan. Bernadotte välitti tarjouksen Harry Trumanille ja Winston Churchillille.
Bernadotte johti pelastusoperaatiota, jossa norjalaisia, tanskalaisia ja ruotsalaisia internoituja haettiin valkoisilla busseilla keskitysleireiltä Ruotsin sairaaloihin. 27 000 vankia vapautettiin, huomattava osa heistä juutalaisia. Vuonna 1946 Bernadotte valittiin Ruotsin Punaisen Ristin puheenjohtajaksi.[2]
Vuonna 1948 Bernadotte oli YK:n neuvottelijana Palestiinan kysymyksessä. Äärisionistiseen Lehi-ryhmään kuuluvat salamurhaajat tappoivat hänet Israelissa 17. syyskuuta 1948.[3][4] Murhan tehnyttä sissiryhmää johti myöhempi Israelin pääministeri Jitzhak Shamir.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ulkomaat, Hs.fi
- ↑ Otavan iso tietosanakirja (2. painos), osa 1, palsta 1203. Helsinki: Otava, 1962.
- ↑ Folke Bernadotte; fram till mordet 1948 Vita Bussar. Arkistoitu 7.2.2008. Viitattu 22.1.2008.
- ↑ Hannu Niklander: Luon katseen luoteeseen, s. 69. Kustannusliike Robustos, 2014.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1990, s. 17. Helsinki: Otava, 1989.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Folke Bernadotte Wikimedia Commonsissa
- "Kaksi huonetta ja keittiö", dollariprinsessa ja kuninkaan veljenpoika, Aamulehti, 24.02.1929, nro 54, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||||||||||||||
