Finanssipolitiikka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Finanssipolitiikka (fiscal policy) on valtion harjoittamaa talouspolitiikkaa julkisen kulutuksen, julkisten investointien ja niiden rahoituksen osalta. Suomessa finassipolitiikkaa johtaa valtioneuvosto.[1]

Finanssipolitiikka ja rahapolitiikka ovat yhteiskunnan kattavan talouden eli makrotalouden välineitä, joiden avulla maan hallitus pyrkii ohjaamaan talouden kehitystä, teoriassa lähinnä elvyttämään taloutta taantumissa ja hillitsemään taloutta huippusuhdanteissa tasaisemman kehityksen aikaansaamiseksi. Finanssipolitiikan keinona on julkisen vallan tulojen ja menojen säätely, jolla säädellään kokonaiskysyntää[1].

Eri finanssipolitiikan suuntaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvyttävä finanssipolitiikka tarkoittaa julkisen talouden ylijäämän pienentämistä tai alijäämän, lainanoton kasvattamista. Se on käytännössä verojen alentamista ja/tai julkisten menojen kasvattamista (kuten julkisen sektorin investoinnit, kulutus ja tulonsiirrot). Julkisen sektorin kulutus sisältää esimerkiksi työvoiman koulutuksen ja työvoimasta eli ihmisistä huolen pitämisen sosiaalipalveluilla ja terveydenhuollolla.

(Elvyttävä rahapolitiikka taas tarkoittaa lähinnä korkojen alentamista, jotta yritysten kannattaisi investoida.)

Elvyttävän talouspolitiikan vastakohtana kurjistava finanssipolitiikkalähde? (engl. Economic Austerity) pyrkii rajoittamaan julkista kulutusta ja investointeja. Kurjistava talouspolitiikka ei välttämättä hyödynnä maan julkisen talouden liikkumavaraa, joka määrittelee kyvyn toteuttaa elvyttävää talouspolitiikkaa turvallisesti ja vastuullisestilähde?.

Linkittyminen puoluepolitiikkaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisesti voidaan maailmanlaajuisesti sanoa vasemmistopuolueiden kannattavan elvyttävää talouspolitiikkaa, ja oikeistopuolueiden kurjistavaalähde?.

Historiallisia suuntauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lehtonen, Reino & Sipilä, Leea-Mari: Taloussanasto, s. 42. Taloustieto Oy, 1989. ISBN 951-628-168-0.