Falangi (puolue)

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Falange)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Järjestön lippu.

Falangi (myös Espanjan falangi tai falangistipuolue; esp. Falange Española de las JONS) oli José Antonio Primo de Riveran toisen tasavallan aikana vuonna 1933 perustama äärioikeistolainen ja totalitaristinen poliittinen järjestö. Se oli Francisco Francon diktatuurin aikana vuosina 1939–1975 Espanjan ainoan sallitun puolueen (Falange Española Tradicionalista y de las Juntas de Ofensiva Nacional-Sindicalista) ydin.[1]

Ryhmittymän muodostuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienen falangistipuolueen perusti 1930-luvulla entisen diktaattorin Miguel Primo de Riveran lakimiespoika José Antonio Primo de Rivera. Vuonna 1937 puolue yhdistyi muiden pienpuolueiden kanssa liikkeeksi FE y de las JONS.[1]

Puolueen tavoitteena oli syndikalistinen, korporatiivinen valtio, jossa luokkataistelu oli korvattu omistajat ja työläiset yhdistävällä liitolla. Muita ideologisia elementtejä olivat katolisuus (ja tästä huolimatta papiston vastustaminen), historiallisen Espanjan imperiumin ihannointi ja Kastilian maanviljelijöiden aseman kohentaminen.[1] Se vastusti sosialismia, kommunismia, anarkismia, ammattiyhdistysliikettä, kapitalismia ja tasavaltalaisuutta. Sen ideologiassa oli rinnakkaisuuksia sekä Italian fasismin että Saksan kansallissosialismin kanssa. Rotuopit ja rasismi eivät kuuluneet ideologiaan. Jäsenet pitivät univormunaan sinisiä paitoja.

Espanjan toisen tasavallan aikana Falangin taistelijat osallistuivat katuammuskeluihin vasemmistolaisia vallankumouksellisia vastaan. Puolueen vaalitulokset olivat aina hyvin huonot, esimerkiksi helmikuun 1936 vaaleissa se sai 0,7 prosenttia äänistä, ja sen ainoa Cortesi-edustaja Primo de Rivera menetti paikkansa.

Valtaannousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmiston ja oikeiston vastakkainasettelun kärjistyessä Falangi sai nopeasti lisää kannatusta konservatiivien ja katolisten kustannuksella. Sotilaskapinassa heinäkuussa 1936 Primo de Rivera ja monia muita Falangin johtajia pidätettiin. Saman vuoden heinäkuun 17. päivänä Espanjan Afrikan-armeija kapinoi, ja seuraavana päivänä oikeistolaiset nousivat kapinaan myös Espanjassa. Vasemmistolaiset hyökkääjät surmasivat Primo de Riveran vankilassa 20. marraskuuta, ja hänestä tuli kannattajiensa keskuudessa marttyyri.

Saatuaan vallan käsiinsä Francisco Franco yhdisti Falangin, monarkistisen karlistiliikkeen (Comunión Tradicionalista) ja muut oikeistolaiset ryhmät liikkeeksi Falange Española Tradicionalista de las JONS. Vastustajat tukahdutettiin, ja univormuun lisättiin karlistien punainen baretti. Kenraali Francosta tuli Falangin ehdoton johtaja ja hänen langostaan Ramón Serrano Suñerista sen puhemies.[1] Falangissa oli jo 250 000 jäsentä Francon päästyä valtaan vuonna 1937.

Sisällissodan voiton jälkeen Falangi kehitti ideologian tukemaan Francon hallintoa. Suñerin mukaan falangismin todellinen tukipylväs oli maan armeija.[1] Fasistisen ideologian tilalle tuli konservatiivisuus. Falangin jäsenyydestä tuli ehdoton edellytys poliittiselle etenemiselle, mutta sen ideologinen merkitys väheni 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun aikana.

Falangiin perustettiin nuorisojärjestöjä, kuten Flechas ja Pelayos, ja naisjaosto Sección .

Yksipuoluejärjestelmän loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muiden poliittisten ryhmien perustaminen sallittiin 12. tammikuuta 1975, jo ennen Francon kuolemaa, ja Francon kuoleman jälkeen niitä alkoi nousta julkisuuteen. Falange Español lopetettiin virallisesti 1. huhtikuuta 1977. Ensimmäisissä vaaleissa 1977 Falangen nimestä taisteli kolme eri ryhmittymää. Nimillä Falange Auténtica ja Falange Española de las Juntas de Ofensiva Nacional-Sindicalista toimii edelleen marginaalisia pienpuolueita.

Falangisteja muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Falangistipuolue Kataeb kuului Libanonin kristittyjen johtaviin puolueisiin 1930-luvulta alkaen. Se valvoi esimerkiksi Etelä-Libanonin armeijaa, jota Yhdysvallat tuki Etelä-Libanonin miehityksellä Reaganin hallinnon aikaan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Juan Lalaguna: Espanja. Traveller´s History, s. 191. Suomennos Ritva Sneck ja Kirsi Kankaansivu. Unipress, 2015. ISBN 978-951-579-846-4.