Espérance Sportive de Tunis

Espérance ST
Koko nimi	Espérance Sportive de Tunis
Lempinimet	Mkachkha, Taraji
Perustettu	25. tammikuuta 1919
Kaupunki	Tunis
Kenttä	Stade El Menzah
– kapasiteetti	45 000
Sarja	Ligue Professionnelle 1
Puheenjohtaja	Hamdi Meddeb
Päävalmentaja	Faouzi Benzarti
}} Kotipeliasu }} Vieraspeliasu
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Espérance Sportive de Tunis (arab. الترجي الرياضي التونس‎‎, myös: EST ja Espérance) on tunisialainen urheiluseura, jonka merkittävin laji on jalkapallo. Espérance on Tunisian menestyneimpiä ja suosituimpia seuroja, joka on muun muassa voittanut eniten Tunisian-mestaruuksia jalkapallossa. Seura perustettiin 25. tammikuuta 1919 ja sen kotistadion on Stade El Menzah, joka sijaitsee Tunisissa.

Espérancella on joukkueita jalkapallon lisäksi käsipallossa, judossa, nyrkkeilyssä ja lentopallossa.

Historia

Seuran perustivat Mahamed Zaoui ja Hédi Kallei kahvilassa. Alun perin seuran nimi oli Café de l'Espérance, mutta se muutettiin Espérance Sportive de Tunisiksi joukkueen rekiströidyttyä virallisesti 25. tammikuuta 1919. Toisin kuin muilla seuroilla, Espérancen ensimmäinen puheenjohtaja oli ranskalainen. Muut tunisialaisseurat taistelivat kolonialismia vastaan ja vaativat puheenjohtajan olevan tunisialainen. Ensimmäisenä vuotena joukkueen päävärit olivat valkoinen ja vihreä. Sittemmin vuonna 1920 joukkue palkkasi nuoren lukiolaisopiskelijan Chedly Zouitenin luomaan joukkueen nykyiset paidan väritykset punaisella ja keltaisella pystysuora raidoituksella. Myöhemmin Zouitenista tuli joukkueen puheenjohtaja vuonna 1924, mutta sai väistyä ensimmäisen kauden jälkeen. Hän palasi kuitenkin takaisin puheenjohtajaksi vuonna 1930 ja pysyi virassa vuoteen 1963 asti. Hänen alaisuudessaan joukkue oli suurimmaksi osaksi laiminlyöty kunnes se nousi Tunisin kunnia divisionaan (Division d'Honneur de Tunis) vuonna 1936. Espérance ylsi seuraavalla kaudella aina Tunisian cupin loppuotteluun saakka, jossa lopulta hävisi Stade Gauloisille. Muutama vuosi myöhemmin joukkue onnistui saavuttamaan ensimmäisen pokaalin voitettuaan vuoden 1939 Tunisian cupin loppuottelussa ES Sahelin maalein 3–1.

Toisen maailmansodan ja Tunisian itsenäistymisen välisenä aikana joukkueessa pelasi taitavia yksilöitä, muun muassa algerialaiset Abdelaziz Ben Tifour ja Hadj Draoua. Joukkue onnistui kuitenkin aikana voittamaan ensimmäisen Tunisian-mestaruutensa vuonna 1942 ja laittamaan kampoihin samassa sarjassa pelanneita italialaisia ja maltalaisia seuroja vastaan.

1956–1979

Itsenäisyyden jälkeen Espérancesta tuli maansa menestyinein seura. Siitä tuli samalla myös suosituin joukkue pelattuaan hyökkäysvoittoisella ja aggressiivisella pelityylillä. Vuonna 1970 Abderrahmane Ben Ezzedinen tultua joukkueen valmentajaksi se muutti joukkueen pelitapaa kurinalaiseksi puolustusvoittoiseksi pelitavaksi. Samaan aikaan 1970-luvulla joukkue nosti uusia paikallisia kykyjä, kuten Tarak Dhiab, Temime Ben Abdallah, Témime Lahzami, Abdelmajid Ben Mrad, Abdeljabbar Machouche, Raouf El Meddeb, Mokhtar Gabsi, Ahmed Hammami, Zoubeir Boughnia, Ridha Akacha, Adel Latrache ja Lassad Dhiab. Menestystä myös tuli joukkueen voitettua Tunisian mestaruuden vuosina 1970, 1975 ja 1976. Myös Tunisian cupin joukkue voitti vuosina 1978 ja 1979.

1980– ja 1990-luku

Menestys jatkui myös 1980-luvulla, mutta erityisesti Slim Chiboubin tultua joukkueen puheenjohtajaksi 1990-luvulla joukkue onnistui pääsarjan lisäksi voittamaan kansainvälisiä kisoja, kuten Arabian Mestarien liigan (1993), Afrikan Mestarien liigan (1994), Afrikan Super Cupin (1995) ja CAF Cupin (1997). Tuolloin joukkueen näkyvimpiä pelaajia olivat muun muassa Chokri El Ouaer, Tarek Thabet, Kenneth Malitoli, Sirajeddine Chihi, Radhi Jaïdi ja Khaled Badra.

2000-vuosikymmen

2000-vuosikymmenellä joukkue ei kyennyt saavuttamaan kansainvälistä menestystä, mutta jatkoi pääsarjassa menestymistä. Vuonna 2007 Aziz Zouhir sai väistyä Espérancen puheenjohtajan paikalta ja tilalle tuli Hamdi Meddebin. Hän palkkasi heti kaudella 2007–2008 uudeksi valmentajaksi aiemmin joukkueelle menestystä tuoneen Faouzi Benzartin, joka kuitenkin jätti seuran muutamaa päivää sopimuksen julkaisun jälkeen. Kauden aikana joukkueessa kävi yhteensä neljä valmentajaa, joista tunisialainen Youssef Zouaoui toi joukkueelle lopulta Tunisian cupin kauden päätteeksi.

Kaudeksi 2008–2009 Meddeb palkkasi uudeksi valmentajaksi toistamiseen brasilialaisen Carlos Roberto Ferreira Cabral. Hänet kuitenkin erotettiin vajaan kolmen kuukauden jälkeen ja tilalle palkattiin marraskuussa 2008 portugalilaisen José de Morais, joka oli johdattaa Espérancen Tunisian mestariksi, mutta erotettiin tehtävistään juuri ennen kauden loppua. Valmentaja oli kärsinyt myös suurista paineista kauden päätöstä kohden ja tilalle palkattiin toistamiseen Faouzi Benzarti, joka johdatti Espérancen kahden kauden jälkeen takaisin Tunisian mestariksi. Samalla joukkue saavutti myös ensimmäisen kansainvälisen mestaruuden 11 vuoteen voitettuaan Arabian Mestarien liigan. Espérancen menestys jatkui myös kaudella 2009–2010, kun joukkue voitti 23 kerran Tunisian mestaruuden. Se eteni myös Afrikan Mestarien liigassa lohkovaiheeseen saakka. Kauden 2010–2011 alussa Benzarti oli johdattanut joukkueen Afrikan Mestarien liigan loppuotteluun saakka, jossa se kuitenkin hävisi TP Mazembelle yhteismaalein 6–1. Muutama viikko myöhemmin Benzarti erosi tehtävistään. Sitä ennen Espérance johti Tunisian pääsarjaa yhdeksän ottelun jälkeen. Valmennus vastuu annettiin joukkueen apuvalmentajalle Maher Kanzarille. Hänen sai kuitenkin potkut, kun joukkue hävisi vieraissa ES Sahelille maalein 5–1. Joulukuun lopulla Nabil Maaloul palkattiin joukkueen uudeksi päävalmentajaksi. Hän myös johdatti kauden päätteeksi Espérancen Tunisian mestariksi, Tunisian cupin voittoon, sekä Afrikan Mestarien liigan voittoon. Se oli Espérancen historian toinen Mestarien liigan voitto, kun edellisen kerran joukkue voitti turnauksen vuonna 1994. Joulukuussa 2011 Espérance osallistui ensimmäisen kerran seurajoukkueiden MM-kilpailuihin, jossa kohtasi aluksi puolivälierissä qatarilaisen Al-Saddin häviten heille maalein 1–2. Espérance joutui tappion myötä pelaamaan 5–6. sijoitusottelun meksikolaista Monterreyta vastaan. Joukkue hävisi myös kyseisenkin ottelun maalein 3–2 jääden turnauksessa sijalle kuusi.

Saavutukset

Joukkueen vanha logo.

Kotimaan saavutukset

• Tunisian-mestaruus (31): 1959, 1960, 1970, 1975, 1976, 1982, 1985, 1988, 1989, 1991, 1993, 1994, 1998, 1999, 2000, 2001, 2002, 2003, 2004, 2006, 2009, 2010, 2011, 2012, 2014, 2017, 2018, 2019, 2020, 2021
• Tunisian jalkapalloliiga: 1942
• Tunisian cup (15): 1939, 1957, 1964, 1987, 1979, 1980, 1986, 1989, 1991, 1997, 1999, 2006, 2007, 2008, 2011, 2016
• Tunisian Super Cup (3): 1960, 1993, 2001

Kansainväliset saavutukset

Arabian Mestarien liiga

• Mestaruus (3): 1993, 2009, 2017
• Toinen sja (2): 1985, 1995

Afrikan Mestarien liiga

• Mestaruus (2): 1994, 2011
• Toinen sja (4): 1999, 2000, 2010, 2012

Afro-Aasian Club Championship

• Mestaruus (1): 1995

CAF Super Cup

• Mestaruus (1): 1995
• Toinen sja (2): 1999, 2012

Arabian Super Cup

• Mestaruus (1): 1996

CAF Cup

• Mestaruus (1): 1997

Afrikan Cup-voittajien cup

• Mestaruus (1): 1998
• Toinen sja (1): 1987

Pohjois-Afrikan Cup-voittajien cup

• Mestaruus (1): 2009

Joukkue 2015–16

Maalivahdit 01 Moez Ben Chérifa 16 Wassim Karoui 23 Ali Jemal Puolustajat 05 Chamseddine Dhaouadi 12 Khalil Chemmam 13 Ali Machani 17 Sameh Derbali 24 Iheb Mbarki 26 Houcine Rabii 28 Mohamed Amine Nefzi 30 Mohamed Ali Yaakoubi

Keskikenttäpelaajat 04 Hocine Ragued 06 Mondher Guesmi 07 Bernard Bulbwa 08 Idriss Mhirsi 10 Elyès Jlassi 15 Fousseny Coulibaly 18 Saad Bguir 20 Chaker Rguiî 25 Ghailene Chaalali Hyökkääjät 11 Fakhreddine Ben Youssef 14 Haythem Jouini 19 Edem Rjaïbi 21 Samuel Emem Eduok 22 Saliou Guindo 29 Yassine Khenissi

Tunnettuja entisiä pelaajia

1940-luku Abdelaziz Ben Tifour (1945–1946) Hadj Draoua (1945–1946) 1970-luku Témime Lahzami (1970–1977) Tarak Dhiab (1972–1989) 1980-luku Nabil Maaloul (1981–1994) Ziad Tlemcani (1984–1990) Chokri El Ouaer (1986–2002) 1990-luku Tarek Thabet (1990–2005) Kenneth Malitoli (1992–1997) Mohamed Ali Mahjoubi (1993–199?) Sirajeddine Chihi (1993–2001) Radhi Jaïdi (1993–2004) Hassen Gabsi (1994–2001) Khaled Badra (1995–2000) Julius Aghahowa (1999–2000) Ali Zitouni (1999–2007)

2000-luku Jean-Jacques Tizié (2000–2006) Jaouhar Mnari (2001–2005) Skander Souayah (2001–2005) José Clayton (2002–2005) Khaled Badra (2003–2006, 2008–2009) Issam Jemâa (2003–2005) Kamel Zaïem (2003–2008) Hamdi Kasraoui (2003–2009) Hicham Aboucherouane (2007–2008) Michael Eneramo (2005–2011) Oussama Darragi (2007–2012) Youssef Msakni (2008–2013)

Puheenjohtajat

1919–1923 : Mohamed Malki 1924–1925 : Chedly Zouiten 1925–1926 : Mohamed Zouaoui 1926–1930 : Mustapha Kaak 1930–1963 : Chedly Zouiten 1963–1968 : Mohamed Ben Smaïl

1968–1971 : Ali Zouaoui 1971–1981 : Hassen Belkhodja 1981–1984 : Naceur Knani 1984–1985 : Abdelhamid Achour 1985–1986 : Moncef Zouhir 1986–1987 : Mondher Znaïdi

1987–1989 : Hédi Jilani 1989–2004 : Slim Chiboub 2004–2007 : Aziz Zouhir 2007– : Hamdi Meddeb

Päävalmentajat

Kausi Valmentaja 1927–1930 Hamadi Ben Ghachem 1935–1936 Hamadi Ben Ghachem 1938–1939 Hamadi Ben Ghachem ?–1942 Hachemi Chérif ?–1957 Habib Draoua ?–1959 Hachemi Chérif 1959–1960 Habib Draoua 1962–1963 Jean Baratte 1963–1966 Abderrahmane Ben Ezzedine 1966–1968 Sandor Pazmandy 1968–1969 Robert Domergue 1969–1970 Abderrahmane Ben Ezzedine 1971–1972 Slah Guiza 1972–1973 Vladimir Mirka 1973–1975 Hmid Dhib 1975–1976 Hmid Dhib Abderrahmane Ben Ezzedine (1976) 1976–1977 Abderrahmane Ben Ezzedine 1977–1978 Stéfan Bobec 1978–1981 Mokhtar Tlili 1982–1983 Hmid Dhib 1983–1984 Roger Lemerre 1985–1987 Amarildo 1987–1990 Antoni Piechniczek 1990–1991 Vladislav Zmuda Anton Donchevski (1991) 1991–1992 Anton Donchevski Zdzislaw Podedworny (1992) 1992–1993 Zdzislaw Podedworny 1993–1995 Faouzi Benzarti

Kausi Valmentaja 1995–1996 Roberto di Baldos Amilton Faouzi Benzarti (1995–1996) 1996–1997 Luigi Maifredi (1996) Khaled Ben Yahia 1997–2000 Youssef Zouaoui 2000–2001 Antoni Piechniczek (2000) Youssef Zouaoui 2001–2002 Ali Fergani Michel Decastel 2002–2003 Michel Decastel (2002–1/2003) Faouzi Benzarti 2003–2004 Youssef Zouaoui (2003–12/2003) Oscar Fullone (2004) 2004–2005 Claude Andrey 2005–2006 Mrad Mahjoub Khaled Ben Yahia 2006–2007 Jacky Duguépéroux 2007–2008 Faouzi Benzarti (6/2007–7/2007) Arbi Zouaoui (7/2007) Ali Ben Neji (2007) Cabralzinho (8/2007–12/2007) Youssef Zouaoui (12/2007–2008) 2008–2009 Cabralzinho (5/2008) Maher Kanzari (2008) José Morais (2008–5/2009) Faouzi Benzarti (2009) 2009–2010 Faouzi Benzarti 2010–2011 Faouzi Benzarti (2010–11/2010) Maher Kanzari (11/2010–12/2010) Nabil Maaloul (12/2010–1/2012)

Kausi Valmentaja 2011–2012 Nabil Maaloul (12/2010–1/2012) Michel Decastel (1–5/2012) Nabil Maaloul 2012–2013 Nabil Maaloul Maher Kanzari (1/2013–2013) 2013–2014 Ruud Krol Sébastien Desabre (5/2014–8/2014) 2014–2015 Khaled Ben Yahia (8/2014–2/2015) José Morais (2–6/2015)

Aiheesta muualla

• Virallinen kotisivu (ranskaksi)

Afrikan Mestarien liigan voittajat

1990-luku	1997 Raja Casablanca ● 1998 ASEC Mimosas ● 1999 Raja Casablanca
2000-vuosikymmen	2000 Hearts of Oak ● 2001 Al-Ahli ● 2002 Zamalek SC ● 2003 Enyimba ● 2004 Enyimba ● 2005 Al-Ahli 2006 Al-Ahli ● 2007 ES Sahel ● 2008 Al-Ahli ● 2009 TP Mazembe
2010-luku	2010 TP Mazembe ● 2011 Espérance ● 2012 Al-Ahli ● 2013 Al-Ahli ● 2014 ES Sétif ● 2015 TP Mazembe ● 2016 Mamelodi Sundowns ● 2017 Wydad Casablanca ● 2018 Espérance ● 2019 Espérance ● 2020 Al-Ahli ● 2021 Al-Ahli